Suomen Perustan toiminnanjohtaja ihmettelee, miten vähällä media on päästänyt koronakriisiä hoitaneet hallituksen ja THL:n – ”Karmeita toimeenpanon virheitä ja väärä strategia”

Median politisoitumisesta on puhuttu paljon viime vuosina. Samalla kuitenkin myös tiede on politisoitunut. Ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja Marko Hamilo toteaa, että politisoituminen mahdollistaa toimittajille sen, että on helppoa valikoida oman maailmankuvan edustajia asiantuntijahaastateltaviksi. – Medialla on suuri valta paitsi valikoida aiheita kansalliselle agendalle, myös valita ne asiantuntijat, joiden kehystämänä keskustelua käydään, Hamilo sanoo.

Ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi toukokuussa aloitteen Suomen koronapolitiikasta. Aloitteessa kannatetaan sitä, että korona tukahdutettaisiin kesän aikana keinoilla, jotka mahdollisimman vähän lannistaisivat taloudellista toimeliaisuutta.

Suomen Perustan toiminnanjohtaja Marko Hamilo sanoo hämmästelevänsä sitä, miten vähällä media on päästänyt päähallituspuolue sdp:n, THL:n ja sosiaali- ja terveysministeriön.

– Koronan hoidossa on tapahtunut karmeita toimeenpanon virheitä, ja myös koko valittu strategia on ollut täysin väärä. Suomen strategia oli ensin hälläväliä-linja. Vasta maaliskuussa perussuomalaisten ja kokoomuksen poliittinen paine sai hallituksen vaihtamaan hidastamisstrategiaan. Kysymys kuuluu, miksi media ei haastanut hallitusta kunnolla, Hamilo ihmettelee.

Hän sanoo, että hallituksen pitäisi nyt selkeästi johtaa ja vakuuttaa kaikki toimijat siitä, että epidemia tukahdutetaan.

– Hallitukselta pitäisi vaatia sitoutumista siihen. Suomen Perusta esittää, että tukahduttaminen tehtäisiin mahdollisimman hellävaraisesti jolloin talouden pyörät pidetään samalla pyörimässä. Median on nyt tehtävä oma osuutensa hallituksen ja THL:n haastamisessa.

Punavihreää kuplaa ei ole puhkaistu vieläkään

Perussuomalaisten tuumaustunnilla maanantaina julkistettiin tohtori Jukka Hankamäen uusi, tutkimukseen perustuva tietokirja Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä.

Hamilo puolestaan on aiemmin kirjoittanut teoksen Punavihreä kupla, jossa selvitetään median ja perussuomalaisten välistä, toisinaan hankalaa suhdetta.

Punavihreä kupla käsitteenä viittaa paitsi maantieteelliseen alueeseen, jossa vasemmistoliittoa ja vihreitä äänestää yli puolet äänestäjistä, myös vasemmistovihreällä tavalla ajattelevien group think -kognitioon, eli ryhmäajatteluun.

Hamilon mukaan osan toimittajista voidaan nähdä elävän punavihreän kuplan sisällä, ilman kosketusta konservatiivisempia arvoja edustaviin ihmisiin – etenkään perussuomalaisten kannattajiin.

– Group think -ilmiö ei ole salaliittoteoria, vaan psykologinen ilmiö, joka mahdollisesti kaatoi myös Nokian, jonka johtoryhmässä oli paljon samanmielisyyttä, eikä siellä ollut vastarannan kiiskiä kyseenalaistamassa päätöksiä, Hamilo sanoo.

Toimittajien punavihreys on tosiasia

Toimittajien punavihreys ei siis ole myytti vaan konkreettinen tosiasia. Toimittajien poliittisia kantoja on selvitetty Tampereen yliopistossa vuonna 2015 tutkimusartikkelissa Koulutusalan yhteys yliopisto-opiskelijoiden poliittiseen orientaatioon. Tutkimuksen mukaan journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista 75 prosenttia kannatti vasemmistoliittoa tai vihreitä, eikä yksikään perussuomalaisia tai kristillisdemokraatteja.

Hamilo huomauttaa, että myös Turun ammattikorkeakoulussa äskettäin valmistunut opinnäytetyö Kenen joukoissa seisot? -kyselytutkimus journalismin opiskelijoiden arvoista vahvistaa aiemmat havainnot:

– Valtaosa journalismin opiskelijoista kannattaa vihervasemmistolaisia ja liberaaleja arvoja. He suhtautuvat myönteisesti muun muassa maahanmuuttoon, vapaaseen liikkuvuuteen ja homoavioliittoihin ja inhoavat perussuomalaisia.

– Entä sitten tiedostamattomat vaikutukset: itse uskon, että toimittajan maailmankuvan vaikutus juttujen sisältöön ilmenee niin, että toimittaja itsekin uskoo olevansa totuuden puolella. Tasapuolisuuteen mediataloissa voitaisiin päästä vain sillä, että mediataloissa työskentelisi eri tavalla ajattelevia ihmisiä, Hamilo sanoo.

Miksi Yle kiistää ongelman?

Toukokuussa Liberan sisältöjohtaja Tere Sammallahti julkaisi videon, jossa hän kävi läpi Ylen vieraskolumnistien poliittista suuntautuneisuutta. Kriitin kärki kohdistui kolumnien tuottajaan Rakel Liekkiin, jolla itselläänkin on taustaa poliittisessa vasemmistossa.

Sammallahti kertoi, että Liekki on rekrytoinut kolumnisteiksi suuren joukon järjestään punavihreitä poliittisia aktivisteja. Samalla Yle on myös jättänyt julkaisematta arvokonservatiiveiksi katsottavien kirjoittajien laatimia tekstejä.

Kokoomuspoliitikko Eija-Riitta Korhola vetosi Twitterissä julkisesti Ylen toimitusjohtajaan Merja Ylä-Anttilaan, jotta tämä huomioisi tasapuolisuuden. Ylä-Anttila vastasi itse Twitterissä kiistäen koko ongelman olemassaolon. Ylä-Anttilan mukaan Sammallahden analyysissa on ”harvinaisen vähän pointtia.”

Hamilo sanoo, että hän ei ymmärrä Ylä-Anttilan asennetta.

– Onko missään muualla niin paljon pointtia kuin siinä, kun osoitetaan että yksi ihminen, tuottaja, valitsee kymmenittäin pelkästään äärivasemmistolaisia tai äärifeministejä veronmaksajien rahoittaman mediatalon kolumnisteiksi? Mielestäni siinä on aika paljon pointtia. Kun Yle vielä kiistää koko ongelman, niin ei se ole kovin avointa.

Myös tiede vinoutunut

Median politisoitumisen ohella myös tiedemaailma on politisoitunut.

– Yhdysvalloissa on tutkittu professoreiden puoluekantoja yhteiskuntatieteissä. Erään tutkimuksen mukaan demokraattien ylivoima on antropologiassa ja sosiologiassa peräti 21,1-kertainen republikaaneihin nähden. Historiassa sekä poliittisessa ja oikeusfilosofiassa kerroin putoaa hieman alle kymmenen, politiikan tutkimuksessa se on hieman yli viisi, ja vielä oikeistolaiseksi mielletyssä taloustieteessäkin kerroin on lähes kolminkertainen demokraattien hyväksi, Hamilo sanoo.

Suomen Perustan toiminnanjohtaja muistuttaa, että kun on olemassa tällainen vinouma yhteiskuntatieteissä ja mediassa, se mahdollistaa toimittajille myös sen, että on helppoa valikoida oman maailmankuvan edustajia asiantuntijahaastateltaviksi.

– Sillä on sitten suuri vaikutus, millaisen kuvan lukija tai katselija maailmasta saa. Se ei näytä samalla tavalla agendan ajamiselta kuin toimittajien omat mielipidekirjoitukset. Medialla on siis suuri valta paitsi valikoida aiheita kansalliselle agendalle, myös valita ne asiantuntijat, joiden kehystämänä keskustelua käydään.