Perussuomalainen 3/2025

Perussuomalainen 2/2025

SDP ei ole autoilijan ystävä – peruisi hallituksen veronkevennykset polttoaineisiin ja kiristäisi jakeluvelvoitetta

Pirha irtisanoo, karsii henkilöstöetuja ja korottaa poliitikkojen palkkioita – Vigelius: ’’Tekeekö SDP nyt kaiken reilummin?’’

Purra: SDP luottaa tulipunaiseen sosialismiin, jonka mukaan IMF on väärässä ja yrittäjiä pitää rankaista – vasemmisto hörhöilee aivan omalla omilla kiertoradallaan, keskusta haparoi ja söhlää

Bergbom: Mitä ihmettä SDP tekee Pirkanmaalla?

Kokoomus ja SDP esittävät aluehallituksen ja -valtuuston puheenjohtajien vuosipalkkioihin merkittävää korotusta Pirkanmaalla – ”Tilanne on sietämätön”

Pirkanmaalle tulossa turvalliset ajotiet

Omalääkärimallille tulossa lisärahoitus – Purra: ”Kaikki voittavat tässä”

Miko Bergbom Yrittäjien paneelissa: ”Keskeinen uudistustarve ja isoin ongelma on se, että YEL-järjestelmää ei aikoinaan rahastoitu”

Valtiovarainministeri Riikka Purra: Alijäämämme on liiallinen – pian virallisestikin

Perussuomalaiset: Nato lisää arjen turvallisuutta – poliisin reservi ja ampumarataverkosto turvaavat Suomen

Kolumni: Mikä hävettää, demarit?

Eurooppa, johon uskoimme, on hitaasti kuolemassa – ”Tästä ei voi enää vaieta”

Bensan hinta laskee taas – eduskunta hyväksyi polttoaineiden verotuksen keventämisen

Sanna Antikaisen kolumni: VTV-raportti suututti demarit, mutta kuka puhuu totta?

Lehtiväite: Minnesotan sosiaaliturvapetosten rahoja on päätynyt terroristijärjestölle Somaliaan

Elias Rosengrén valittiin Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtajaksi

Viranomaiset paljastivat islamistien 90 miljoonan euron petoksen Ruotsissa – entinen kansanedustaja mukana koulurahojen väärinkäytössä

Ruotsin rikollisjengeissä enemmän jäseniä kuin armeijassa sotilaita – ampumiset vaihtumassa räjäytyksiin

Tuulivoiman rakentaminen romahti Ruotsissa – Suomessakin buumi ohitse

Antikainen: Keskusta haluaa Suomesta koko maailman sosiaalitoimiston

Erkki Liikanen

Ilta-Sanomat kertoi keskiviikkona, että Sipilän hallitus on edistänyt kantaa, jossa Euroopan vakausmekanismin EVM:n käyttämisessä ei enää vaadittaisi yksimielisyyttä. Yksimielisyysvaatimuksesta luopuminen Euroopan vakausmekanismin lainanannossa on toisten mielestä myrsky vesilasissa, ja toisten mielestä kalteva pinta, joka nakertaa suvereniteettia ja edistää liittovaltiokehitystä. Taloustoimittaja Juhani Huopainen kertoo, mistä asiassa on kyse. 

Iltasanomien toimittaja Timo Haapala sai <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006000473.html">tietoonsa</a> hallituksen sisäisen riitelyn Euroopan vakausmekanismin (EVM) kaavaillusta sääntömuutoksesta. Viime joulukuussa euromaiden pääministerien huippukokous päätyi <a href="https://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2018/12/14/statement-of-the-euro-summit-14-december-2018/">julkilausumassaan</a> kannattamaan EVM:n <a href="https://www.consilium.europa.eu/media/37267/esm-term-sheet-041218_final_clean.pdf">uudistusehdotusta</a>, ja kehotti samalla euromaiden valtiovarainministerien, eli euroryhmän, aloittavan valmistelun EVM:n sääntöjen muuttamiseksi kesäkuuhun mennessä.
Tämä siis tarkoittaa, että pääministeri Juha Sipilä on jo allekirjoittanut kannattavansa ja kehottavansa uudistusehdotusta. Tämä tarkoittaa myös, että nyt haetaan hallituksen päätöstä sille, että valtiovarainministeri Petteri Orpo voisi aloittaa valmistelemaan sääntömuutosta. Sääntöjen muuttaminen puolestaan on mahdollista toteuttaa vain kaikkien EVM-osakasmaiden yksimielisellä päätöksellä.
Iltasanomat lainaa sille vuodetusta dokumentista valtionvarainministeriön esitystä:
”Valtioneuvosto katsoo, että yksittäisiä luottoja koskevissa päätöksentekotilanteissa, jotka tapahtuvat nimellisen katon ja luottolimiitin koon määräämissä puitteissa, voisi tulla käytettäväksi hätätilamenettely, jossa sovelletaan 85 % määräenemmistöä.”
Samaisen dokumentin mukaan Suomen nykyinen kanta on, että ”kaikki varautumisjärjestelyä koskeva päätöksenteko tulee tapahtua yksimielisesti.”
Tämä selviää myös aiemmasta valtioneuvoston <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/TaVL_35+2017.aspx">selvityksestä</a>, jonka kantaan eduskunnan talousvaliokunta on yhtynyt:
”Suomi katsoo, että yhteisen varautumisjärjestelyn perustamisen ja siihen turvautumisen tulee kaikissa tapauksissa kunnioittaa täysin eduskunnan budjettisuvereniteettia. Mahdollisten sitoumusten suuruus (laina- tai takausjärjestelyjen muodossa) tulee olla rajattu selkeällä ja tarkkarajaisella euromääräisellä katolla ja lisäksi varautumisjärjestelyn keskipitkän aikavälin fiskaalisen neutraliteetin periaatteen mukaisesti varautumisjärjestelyn myöntämä rahoitus tulee täysimääräisesti periä toimialalta takaisin ylimääräisillä jälkikäteen kerättävillä vakausmaksuilla.”
Määräenemmistömenettelyä yritettiin runtata läpi jo vuonna 2011. Tuolloin perustuslakivaliokunnan <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000002513366.html">mielestä</a> määräenemmistöpäätökset ovat perustuslain vastaisia.
EVM:llä on käytettävissään kuusi työkalua rahoitusavun myöntämiseen EVM-jäsenmaille: lainan myöntäminen valtiolle, valtion liikkelle laskemien velkakirjojen ostaminen suoraan valtiolta tai markkinoilta, rahoituslaitosten välillinen tai suora pääomitustukeminen, sekä luottolimiitin myöntäminen jäsenmaille.
Nyt kaavailtu muutos koskisi EVM:n tukea kriisipankeille tilanteissa, joissa vuonna 2016 perustetun Yhteisen kriisinratkaisurahaston (SRB) pääomat eivät riittäisi. Koska SRB:n pääomia on suunniteltu kasvatettavan vuoteen 2023 loppuun mennessä noin 55 miljardiin euroon, se ei nykyisellään, eikä myöhemminkään, pystyisi yksin selviytymään isomman finanssikriisin hoitamisesta. Muutaman pienemmän pankin SRB pystyisi pelastamaan, mutta jos pankkiruumiita olisi enemmän, tai ne olisivat kooltaan suurempia, EVM:n takaukseen jouduttaisiin todennäköisesti turvautumaan.
EVM:n nykyinen maksettu pääoma on pieni suhteessa sen sallittuun lainanotto- ja tukimyöntökapasiteettiin. Suomen osuus pääomasta on hieman alle kaksi prosenttia, mikä on hieman alle 13 miljardia euroa. Käytännössä EVM voisi tukipäätöksen tehtyään ja siitä tappioita kohdattuaan esittää Suomelle hieman yli 11 miljardin euron maksuvaatimuksen tappioiden kattamiseksi ja maksukyvyttömyyden välttääkseen.
EVM:n säännöissä on jo ennestään hätätilamenettelymahdollisuus, jolloin tukipäätös voidaan tehdä 85 prosentin määräenemmistöllä, mutta tällöin tuen määrä ja osuus EVM:n pääomasta on tarkasti rajattu. Sääntömuutos avaisi siis mahdollisuuden käyttää tiukan paikan tullen EVM:n kapasiteettia laajemmin, pelkällä määräenemmistöllä, nykyisen yksimielisyysvaatimuksen sijaan.
On varmaa, että jatkossakin tulee taantumia, pankkeja kaatuu, ja ylivelkaiset maat ajautuvat vaikeuksiin, joista ne eivät itse selviä. On päivänselvää, että näiden pankkien ja valtioiden velkojat eivät halua itse kantaa sijoituksistaan syntyviä kaikkia tappioita.
Toisaalta tilanteissa, joissa olisi hyvätkin perusteet myönteiselle tukipäätökselle, yksimielisyysvaatimus johtaa päätöksenteon kankeuteen ja mahdollisiin lehmänkauppoihin. Jäsenmaita on yhdeksäntoista, ja jokainen näistä voisi estää tukipäätöksen syntymisen.
Mikäli 85 prosentin määräenemmistömenettely otettaisiin käyttöön, ehdoton veto-oikeus olisi vain EVM:n suurimmilla osakkeenomistajilla – Saksalla, Ranskalla ja Italialla. Ei ole yllättävää, että Ranska ja Saksa ovat EVM:n alusta alkaen halunneet siirtyä määräenemmistömenettelyyn. Mutta onko Suomen intresseissä luopua vapaaehtoisesti maamme veto-oikeudesta?
Ehkäpä oleellista onkin huomata, ketkä tästä ovat hermostuneet. Suomen pankin edellinen pääjohtaja Erkki Liikanen <a href="https://twitter.com/LiikanenErkki/status/1095783352563654657">twiittasi</a> Timo Haapalalle ja keskusteluun osallistuneille illalla puoli yhdentoista aikaan:
&#8221;Timo Haapalan ”tempaisu” on kumpujen yöstä. On Suomen ja EU:n etu, että meillä on kykyä ja kapasiteettia toimia yhdessä. Hallituksen johto on tässä oikealla linjalla. @PetteriOrpo @juhasipila @AnttiRinnepj @merjaya @mattikalliokosk @MarttiHetemaki @ollirehn @Nakkalajarvi&#8221;
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Timo Haapalan ”tempaisu” on kumpujen yöstä. On Suomen ja EU:n etu, että meillä on kykyä ja kapasiteettia toimia yhdessä. Hallituksen johto on tässä oikealla linjalla. <a href="https://twitter.com/PetteriOrpo?ref_src=twsrc%5Etfw">@PetteriOrpo</a> <a href="https://twitter.com/JuhaSipila?ref_src=twsrc%5Etfw">@juhasipila</a> <a href="https://twitter.com/AnttiRinnepj?ref_src=twsrc%5Etfw">@AnttiRinnepj</a> <a href="https://twitter.com/merjaya?ref_src=twsrc%5Etfw">@merjaya</a> <a href="https://twitter.com/mattikalliokosk?ref_src=twsrc%5Etfw">@mattikalliokosk</a> <a href="https://twitter.com/MarttiHetemaki?ref_src=twsrc%5Etfw">@MarttiHetemaki</a> <a href="https://twitter.com/ollirehn?ref_src=twsrc%5Etfw">@ollirehn</a> <a href="https://twitter.com/Nakkalajarvi?ref_src=twsrc%5Etfw">@Nakkalajarvi</a>
&mdash; Erkki Liikanen (@LiikanenErkki) <a href="https://twitter.com/LiikanenErkki/status/1095783352563654657?ref_src=twsrc%5Etfw">February 13, 2019</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Eli Liikanen on tarkoituksellisesti kirjoittanut twiittiin mukaan valtionvarainministeri Orpon, pääministeri Sipilän, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen, Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Matti Kalliokosken, valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäen, Suomen pankin nykyisen pääjohtajan Olli Rehnin ja ilmeisesti samaan painoluokkaan kuuluva demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärven.
”Kumpujen yö” taas viittaa 20-luvulla tehtyyn Suomen historiaa käsittelevään, fantasiaa sisältäneeseen teokseen, joka päätyi peräti oppikirjaksi Suomen kouluissa. Sanonnalla viitataan siis höpöhöpöön, menneiden aikojen tunkkaisuuteen ja todennäköisesti vihjataan myös 30-luvulla vallinneeseen kansallismieliseen, fasistiseenkin ajatteluun.
Rehn <a href="https://twitter.com/ollirehn/status/1095789444861440011">osallistui</a> myös itse keskusteluun:
&#8221;Uutisoida saa mitä vain &#8211; sananvapaus. Puhutaan Timo asiasta. Ei ole pienen eikä ison euromaan etu että EVM ei kykene tehokkaisiin päätöksiin. Miten IMF voisi Suomen mielestä tehdä lainapäätöksiä 85% superenemmistöllä, mutta me Euroopassa ei? Jotain syytä oppia eurokriisistä.&#8221;
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Uutisoida saa mitä vain &#8211; sananvapaus. Puhutaan Timo asiasta. Ei ole pienen eikä ison euromaan etu että EVM ei kykene tehokkaisiin päätöksiin. Miten IMF voisi Suomen mielestä tehdä lainapäätöksiä 85% superenemmistöllä, mutta me Euroopassa ei? Jotain syytä oppia eurokriisistä.
&mdash; Olli Rehn (@ollirehn) <a href="https://twitter.com/ollirehn/status/1095789444861440011?ref_src=twsrc%5Etfw">February 13, 2019</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Asia osuu siis pahasti keskuspankkiirien hermoon. Se on ymmärrettävää. Eurokriisin hoitaminen oli vaikeaa, koska bileiden loputtua kukaan ei halunnut maksaa laskua, ja siksi laskua maksamaan päätyivät tahot, jotka eivät olleet edes bileissä mukana. Sekään ei riittänyt, mutta poliittista tahtoa maksaa enempää ei enää ollut. Euroopan keskuspankki (EKP) jäi lopulta viimeiseksi euroalueen hengissä pitäjäksi lupaamalla tarvittaessa rajattomia tukitoimia. EKP haluaisi, että seuraavan kriisin tullessa sitä ei enää jätettäisi yksin. Siksi EKP haluaa, että jäsenmaat luopuisivat itsenäisyydestään pala palalta. Muuten euromaita ei saada myöhemmin ajoissa maksamaan kriisitoimia, mikä vaarantaisi euroalueen säilymisen hengissä.
Suomen perusteltuna huolena pitäisi olla, että tulevaisuudessa Suomen rahoja voitaisiin antaa muille, Suomen vastustuksesta huolimatta. Tämä on liikaa Liikaselle ja Rehnille, jotka joutuivat vuonna 2010 puhumaan muunneltua totuutta, että Kreikan kykyyn maksaa EU-maiden myöntämät lainat takaisin voidaan luottaa. Kaikki tietävät, missä päin Eurooppa ne tulevaisuudessa pääomitettavat pankit ja taattavat valtiot sijaitsevat. Samaten kaikki tietävät, missä päin Eurooppaa sijaitsevat ne maat, jotka maksamaan joutuisivat.
EVM:n osakkaat ja %-osuus äänistä (Lähde: <a href="https://www.esm.europa.eu/esm-governance#anc_shareholders">ESM</a>): 
Saksa 27,0 
Ranska 20,2 
Italia 17,8 
Espanja 11,8 
Hollanti 5,7 
Belgia 3,5 
Kreikka 2,8 
Itävalta 2,8 
Portugali 2,5 
Suomi 1,8 
Irlanti 1,6 
Slovakia 0,8 
Slovenia 0,4 
Liettua 0,4 
Luxemburg 0,2 
Kypros 0,2 
Viro 0,2 
Malta 0,1

Sipilän käsittämätön EVM-kanta tarkoittaa suomeksi sitä, että hallitus haluaa luopua Suomen päätösvallasta omiin rahoihinsa

Taloustoimittaja Juhani Huopaisen ei lämpene vakuutteluille siitä, että Kreikan ongelmat olisivat takana päin. Huopaisen mukaan Bloomberg-uutistoimiston pääkirjoitukset, Financial Times, Wall Street Journal, Reutersin kolumnistit ja käytännössä kaikki kansantaloustieteilijät, jotka eivät ole poliittisessa ohjauksessa, kertovat kantanaan että Kreikan ongelmaa ei ole ratkaistu. 

Euroalueen kummallisuuksiin kuuluu, että mitään ei saada kestävästi ratkaistua, ja aina kaikki vaikeudet ovat muka takana, vaikka ne ovat todellisuudessa vasta edessä.
Kreikka on virallisesti päässyt pelastusohjelmastaan ulos 20. elokuuta 2018. Tänään pitäisi olla ensimmäinen päivä, kun &#8221;Kreikka seisoo omilla jaloillaan&#8221;, ja &#8221;tulevaisuus on valoisa&#8221;. Oikein &#8221;valoa näkyy tunnelin päässä&#8221;.
Ennen pelastusohjelman loppumista euroalueen valtiovarainministerit laativat Kreikalle viime kesäkuussa velkahelpotuksen. Euromaat siirsivät Kreikan velkojen eräpäivää kauas tulevaisuuteen ja myönsivät samalla kymmenen vuoden korko- ja lyhennysvapaan jakson. Samalla myönnettiin vielä viimeinen tukierä, jonka turvin Kreikka tulee toimeen jonkun aikaa.
Kreikan ei siis muutamaan vuoteen tarvitse murehtia lainalyhennyksistä tai lainojen koroista, eikä myöskään kiirehtiä lainamarkkinoille.
Velkahelpotuksessa lainojen kokonaissumma pysyy ennallaan. Voidaan siis teeskennellä, että Kreikkaa luotottaneet euromaat eivät ole hävinneet mitään, ja että lainatut rahat saadaan sitten joskus myöhemmin takaisin.
Niin varmaan.
Ensinnäkin, tarjoamalla matalakorkoista lainaa, ja myöhemmin pidentämällä sen laina-aikaa ja myöntämällä korko- ja lyhennysvapaata, on tehty tappiota. Jos joku on eri mieltä, niin ei muuta kuin vaan omalle pankinjohtajalle kertomaan, että asuntolaina pitää muuttaa satavuotiseksi, korkoja ei enää saa periä ja samalla pitää saada lyhennysvapaa. Tietenkin se on tappiota luotonantajalle.
Toiseksi, Kreikka on jo tehtyjen velkahelpotustenkin jälkeen velkakestävä hyvin epärealistisilla odotuksilla. Budjettiylijäämän ennen korkomenoja pitäisi olla 3,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen 2018-2022 ja sen jälkeen 2,2 prosenttia 2023-2060.
Vertailun vuoksi, Euroopassa 3,5 prosentin tasoisia ylijäämiä ovat aiemmin onnistuneet tekemään Sveitsi, Suomi Nokian ja it-kuplan huippuvuosina, Irlanti kiinteistökuplansa ollessa kuumimmillaan ja Norja silloin, kun öljyn hinta oli muutama vuosi sitten taivaissa.
Huonossa jamassa olevan maan on paljon vaikeampi synnyttää suuria budjettiylijäämiä. Verotulot eivät päätä huimaa, ja työttömien elättäminen kasvattaa menoja.
Kolmanneksi: se, että ongelma työnnetään vuosilla eteenpäin, ei korjaa ongelmaa. Kreikan poistuminen pelastusohjelman piiristä ei tarkoita, että Kreikka olisi maksanut pelastuslainat takaisin. Niitä on jo leikattu, ja Kreikkaa luotottaneet euromaat ovat kärsineet tappioita. Ja niitä tullaan leikkaamaan vielä lisää.
Kansainvälinen valuuttarahasto on jo ehtinyt ilmoittaa, että Kreikka tulee tarvitsemaan lisää velkaleikkauksia. Bloomberg-uutistoimiston pääkirjoitukset, Financial Times, Wall Street Journal, Reutersin kolumnistit ja käytännössä jokaikinen kansantaloustieteilijä, joka ei ole poliittisessa ohjauksessa (EU, Suomen Pankki tai VM) – sekä ennenkaikkea sijoittajapuolen analyytikot – kertovat, että Kreikan ongelmaa ei ole ratkaistu.
Mutta koska velkaleikkaustarve on nyt siirretty kauas tulevaisuuteen, asiasta ei välitetä.
<h4>Tämä myytiin meille, ja sinä ostit sen etkä valittanut</h4>
Miten tämä meille myytiin? Eurokriisin käynnistyessä ja tukipaketteja ensi kertaa tehtäessä Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen oli ”luottavainen” Kreikan takaisinmaksukykyyn. EU-komissaari Olli Rehn kertoi, että Kreikkaa luotottavat tahot eivät joudu pulaan. Alexander Stubb, Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen ja moni, moni muu taho kertoi, kuinka kaikki kääntyy parhain päin. On vakuudet. Nyt on kaikki kunnossa. Vain populistit epäilevät.
Mikään ei muutu. Kun Kreikan velkahelpotuksista syntyi kesäkuussa päätös, Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire <a href="https://www.politico.eu/article/greek-deal-paves-way-for-august-bailout-exit/">kertoi</a> Kreikan velkaongelman olevan nyt takana. Oikeampi ilmaisu olisi ollut, että se velkaongelma on edessä. Petteri Orpo <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201806222201031144_pi.shtml">sanoi</a> huoneessa olleen historian siipien havinaa. Että kaikki näyttää nyt paremmalta.
Poliittisen kannatuksen menetyksen pelossa asioita kaunistellaan. Tavoite on siirtyä ajan myötä jonkinlaiseen liittovaltioon, missä euromaiden yhteinen velka ja valtioiden väliset tulonsiirrot poistavat toistuvien kriisitoimien tarpeen. Sellaiselle projektille ei valitettavasti ole suurta kannatusta, eikä sille ainakaan olisi kannatusta, mikäli äänestäjät oikeasti ymmärtäisivät, että liittovaltiossa yhdet takaavat ja maksavat, ja toiset sitoutuvat erittäin tiukkoihin sääntöihin. Ja mitä pahemmin joku ryssii, sen enemmän muut maksavat.
<h4>Kun varovaisuus on populismia ja katteeton optimismi vastuullisuutta</h4>
Perussuomalaiset ovat saaneet paljon syytöksiä aiheettomasta pelottelusta, vastuuttomuudesta ja pessimismistä. Se on kumma juttu, että vastaavanlaista syyttävää sormea ei osoiteta katteetonta optimismia ja vastuullisuudeksi kutsuttua vastuutonta riskinottoa harrastavien tahojen suuntaan. Ruotsi jäi kruunuun, eikä osallistunut Kreikan ”pelastamiseen”, eli ottamaan niskoilleen Kreikkaa aiemmin luotottaneita tahoja uhanneet tappiot. Suomi liittyi euroon, ja vaikka ei ollut Kreikkaa aiemmin luotottanut, päätyi Kreikan velkojaksi. Kyse on poliittisista valinnoista.
Mikäli euroalue halutaan pitää pystyssä ilman huomattavia taloudellisia ongelmia, jonkinlainen liittovaltiokehitys on välttämätöntä. Tätä ei sanota ääneen.
Peruuttamattomissa ratkaisuissa, kuten Suomen eurojäsenyys tai Suomen päätös luotottaa Kreikkaa, on ongelma. Ne ratkaisut voivat osoittautua virheellisiksi. Siksi euroalueen liittovaltiokehitystä pohdittaessa kannattaisi miettiä, kannattaako ostaa käytetty auto tahoilta, jotka ovat aiemmin myyneet meille Suomen jäsenyyden Euroopan rahaliitossa, Kreikan eurojäsenyyden ja Kreikan pelastuspaketit. Tahoilta, joiden suusta kuulee asioiden oikean tilan lähinnä vahingossa.

Kreikan pelastusohjelma päättyi, mutta ongelmia ei ole ratkaistu

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on toimistaan selityksen velkaa. Media on päästänyt Liikasen liian helpolla. Näin arvioi perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.
&#8211; Lisäselvitys on tarpeen. Miten Euroopan Keskuspankin toimet ovat sopusoinnussa kansanvaltaisten periaatteiden kanssa? Finanssipoliittista päätösvaltaa on siirretty Euroopan Keskuspankin toimihenkilöille, joilla ei ole mitään vastuuta jäsenmaiden saati Euroopan parlamenteille. Vaikutusvalta on kasvanut, vastuu ei. Onko tämä oikea suunta, Soini kysyy.
Pääjohtaja Liikanen kertoi Euroopan Keskuspankin päätöksistä <a href="http://yle.fi/uutiset/paajohtaja_liikanen_puolueiden_pitaisi_tunnustaa_faktat_ja_luvut_ennen_vaaleja/7773074">YLE:n Ykkösaamussa</a> ja <a href="http://www.hs.fi/talous/a1422600241757">Helsingin Sanomissa</a>.
&#8211; Liikanen kertoi EKP:n päätöksistä omalta kannaltaan taitavasti. Hän pääsi liian helpolla, Soini huomauttaa.
Soini vaatii Liikaselta vastauksia useisiin kysymyksiin:
&#8211; Miten Suomen kansantalous kostuu EKP: n tekemistä päätöksistä? Onko pääjohtaja Liikasella saati Suomen hallituksella mitään laskelmaa tai arviota siitä, miten paljon aloitettava valtioiden velkapapereiden osto vaikuttaa Suomeen? Ja jos on, miten? Vai kuuluuko asia Suomen vaaleilla valitulle Eduskunnalle ja hallitukselle?
&#8211; Onko kestävää ja voiko todella olla niin, että yksi vaaleilla valitsematon pankkiraati voi kävellä liittokansleri Angela Merkelin yli, jonka pitäisi olla vaaleilla valittu Euroopan vaikutusvaltaisin poliitikko? Tarvitaanko vaaleilla valittavia poliitikkoja talous- ja rahapolitiikassa ja mihin, kun 1100 miljardin euron setelikoneen käynnistäminen voidaan tehdä heitä kuulematta tai kysymättä? Kuka tämän lystin maksaa ja minne rahat menevät?

Vaaleilla valitsematon pankkiraati käveli kansanvallan ylitse – Soini: Erkki Liikanen on selityksen velkaa