KOLUMNI | Kirjakielemme sanaa ”vihapuhe” on yleensä pidetty Aleksis Kiven luomuksena. Nummisuutareissa (1864) viinaanmenevä suutari Topias sanoo: ”Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut.”

Asiayhteys ei ole hyytävä vaan hupaisa. Edellisessä repliikissä on toinen kiva yhdyssana: ”pilkkahistorija”. Äidinkielinero Kivi heristi aina korviaan tupien, kievareiden ja nuotiopiirien puheensorinalle. Luultavasti hän ei keksinyt vihapuhetta omasta päästään.

Kotimaisten kielten keskuksen varhaisnykysuomen korpus paljastaa varhaisemmankin esiintymän kirjallisuudessa. Savolaismielinen Carl Axel Gottlund kirjoitti jo vuonna 1832: ”Mutta hään sai häneltä vihapuheita, vuan ei vettä.”

Ennen digihömpötyksiä vihapuhe ei merkinnyt oikeustieteessä yhtään mitään. Sisällissodan ja terrorin historian kirjoittajille riittivät hyvin agitaation ja propagandan kaltaiset käsiteet.

Vihaiset puheet ja kirjoitukset eivät edusta mitään uutta auringon ja Pohjantähden alla. Vaikea on vain osoittaa niitä väkivallan juurisyyksi tai esinäytökseksi verilöylylle.

Kirjoitettujen vihapuheiden määrä on tänään takuulla kaikkien aikojen tapissa. Nettiin ryöppyää päivässä saman verran kuin lahtareiden ja punikkien sanomalehtiin vuodessa. Silti rauha suhtkoht vallitsee. Henkirikoksia sattuu 2020-luvun Suomessa ihmeen vähän.

Miljardit merkit eivät muutu luodeiksi. Vaikutus on jopa vaimentava. Digitaalinen keinoelämä passivoi potentiaalisia päällekarkaajia. Kyhjöttäminen on harmittomampaa kuin kadulla riehuminen.

Vihapuhe ei ole kansanruumiin aivokasvain. Diagnosoin sen pikemmin kihomadoksi.

Lapsiperheille tuttu pikku loinen tarttuu herkästi, mutta katoaa reseptivapaalla lääkkeellä. Hoitamattomanakin se on vaaraton. Vihapuhe ei vaadi lainsäätäjältä kirurgin veistä eikä sädehoitoa. Takapuolen kutina ja raapiminen on vähän noloa. Ei siihen kuole.

Aapelin Siunatussa hulluudessa vilahtaa sanonta ”häpeämätön kehupuhe”. Ehkä siinä on (ajatus)rikosnimekkeen aineksia? Häpeämätön kehupuhe tarkoittaisi esimerkiksi kansanryhmän ylistämistä vastoin pahempaa tietoa yliedustuksesta rikollisuudessa.

Suosittelen sekä vihapuhujille että kehupuhujille samaa itsehoitoa. Astu ulos ”tietoyhteiskunnan” vankilasta! Raittiissa ilmassa kihomadot eivät kauan kiemurtele.

TEEMU KESKISARJA