Teemu Keskisarja: Sukupuolenvaihto tyssäsi shakissa

KOLUMNI | Ostin Välkesalmen antikvariaatista vanhan shakkilehden. Siitä hyppii silmille sitaatti hollantilaiselta suurmestarilta ja esseistiltä Jan Hein Donnerilta.

”Sukupuolten ero on shakissa huomattava, mutta mielestäni ei isompi kuin kulttuurin suorituksissa ylipäätään. Naiset eivät osaa pelata shakkia, mutta eivät he osaa myöskään maalata tauluja, kirjoittaa tai filosofoida. Itse asiassa naiset eivät ole koskaan tehneet tai ajatelleet mitään mainitsemisen arvoista.”

No, naiset kyllä tekivät läpimurron shakkiin 1990-luvulta alkaen ja pinnistivät avoimella maailmanlistalla peräti kärkikymmenikköön. Miesten ylivoimaan vaikuttaa paljon isompi harrastajamäärä. Sukupuolet ovat shakissa tasaväkisempiä kuin yleisurheilussa, golfissa ja potkupallossa.

Jokin älykkyyshäikkä raastaa silti korrektia ajanhenkeämme. Urokset keksivät keskimäärin parempia siirtoja. Ehkä etu liittyy aivojen kokoon, ehkä hormoneihin, ehkä ei mihinkään. Mutta se on olemassa.

Miljoonat pelaavat shakkia ilokseen taikka kuolettavan tosissaan. Ammattilaisuudesta ei edes haaveilla ilman totaalista omistautumista pikkulapsesta asti. Paine pullistaa otsasuonet, jännitys polttaa psyyken käämejä, tyrmäys musertaa minuutta, älypelin häviö on pieni tai keskikokoinen kuolema. Mielenterveysongelmat ovat shakinpelaajien tenniskyynärpää.

Naisten palkintorahat ovat nousussa. Miehissä huippu ansaitsee enemmän, mutta kilpailu on kerta kaikkiaan armotonta. Siitä todistaa mm. “peppupetkutuskohu“, jossa amerikkalaisen suurmestarinuorukaisen epäiltiin vastaanottaneen tietokoneen neuvoja anaalihelmien värähtelyllä.

Ei ihme, jos joku erinomainen miespelaaja haluaisi elättää itsensä hyvänä naispelaajana.

Kansainvälinen shakkiliitto FIDE havahtuu nyt tilanteeseen. Se kieltää sukupuolenvaihtajien (transgenders) osallistumisen naisten kilpailuihin.

Maailmanlaajuinen kielto on oikeastaan yllätys. Isot lajit ovat transrintamalla varovaisia. Ne pelkäävät somen raivoa ja sponsorikatoa. Yhtä ehdottomasti lienee aiemmin asennoitunut vain uimarien liitto.

FIDE:n motto on: Gens una sumus, olemme yhtä perhettä. FIDE ei yleensä blokkaa pois moraaliblokkeja. Ukrainan sodasta huolimatta venäläiset ottelevat arvokisoissa. Politiikka heijastuu shakkiin aina sekavasti. FIDE on potenut FIFA-maisia korruptio-ongelmia. En tiedä, mistä perhekriisi tällä kertaa johtuu, kammoksuvatko sukupuolisiirtoja lännen perinteisten arvojen vaiko islamin kannattajat.

Sivumennen sanottuna, rasismia ynnä muuta syrjintää esiintyy shakissa olemattomasti. Ihonväri, uskonto, vammat ja seksuaalisuus ovat yhdentekeviä 64 ruudun laudalla. Shakki-ihmiset siirtävät nappuloita vastatusten ja analysoivat yhdessä tai yksikseen muunnelmia ja elämää. Persoonat ovat kompleksisia, mutta juopia eivät aiheuta siviiliammatti, koulutus, varallisuus, puolueet ja elämänhallinnan ääripäät. Suvaitseminen ja tasa-arvo ovat shakillisia perusasemia. Mikään kerho ei kai viitsi suotta kampanjoida niiden puolesta taikka ilkeitä kombinaatioita vastaan.

Eriarvoisuus vallitsee pelitaidoissa. Ikääntyminen on julma vitsaus. Aivot tylsyvät, rapistuvat ja hidastuvat. Kokemus ei lujita hermoja, pikemmin heikentää, kun katastrofit syövät itseluottamuksen. Noutaja tulee kauan ennen lääketieteellistä dementiaa. Jo keski-ikä on todella syvältä.

Minä, Hoku, Riku ja Rami olemme pelanneet joukkueena pikashakin SM-kisoissa vuosi vuodelta kurjemmin. Olemme kaikki yli viisikymppisiä. Mikään keskittyminen tai rentoutuminen ei enää auta. Suunta on alaspäin – jyrkkenevästi ja vääjäämättä. Paitsi yhdellä keinolla.

Suomen uusi translaki mahdollistaa sukupuolen korjaamisen helpohkolla hakemuksella.

Kaltaiseni shakkifanaatikot käsittävät, että en pilkkaa enkä pelleile tässä pakinassani. Ei ole leikin asia jyräytyä nuoren lupauksen alle avausteorian kuseliuksessa. Ei naurata apumatti sokeuden iskusta tai käsien vapina ja ajanylitys voittoasemassa. Siis kun yli 40 ottelun rääkin jälkeen mahdut hädin tuskin 20 parhaan joukkoon.

Nelikkoamme odottaisi kaikenikäisissä naisissa varma Suomen mestaruus. Naisten veteraanikisoissa hätyyttelisimme kansainvälistä eliittiä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei käynyt mielessäkään. Vain yksi turnaus, ja sitten paluu todellisuuteen muuna miehenä.

Valitettavasti FIDE:n sukupuolenvaihtokielto ulottunee kotimaan kentille. Ikämiesmoukista ei korotu sateenkaaridaameja. Huippu-urheilu-urani tyssää ideologiseen virhesiirtoon.