Edellisessä elämässäni puuhastelin Ylellä, joten talo on tavallaan tuttu. Yhä vain se yllättää. Mitä kaikkea riippumattomat, sitoutumattomat, puolueettomat vallan vahtikoirat keksivät. Kuinka tutkimattomia ovatkaan tutkivan journalismin tiet.
Koska “mehu- ja smoothie-ketju Jungle Juice Barin työoloista on viime päivinä esitetty runsaasti raskauttavia väitteitä sosiaalisessa mediassa“, Ylen “uutiset pyrkii todentamaan, millaiset työolosuhteet yrityksessä on“.
Todennus tapahtuu netin lomakkeella, joka kerää mehutyöläisten kokemuksia.
Mikä on ilmiantojen tarve juuri tuossa työnantajassa? Ohikulkija näkee omin silmin hedelmien puristamisen ja puristajat. Toisin kuin Ylen strategian kiintopisteet.
Baarin perustaja, nykyinen poliitikko, päästi suustaan pöyristyttävän, kammottavan, hirvittävän nuolimyrkkysammakon: ihmisten pitää mennä töihin.
Patistus hyökkäyssotii yleläistä arvomaailmaa vastaan. Yleisradio on olevinaan vähäosaisten tuki ja turva. Journalisti-lehti otsikoi hiljan pääkirjoituksensa: “Yleltä leikkaaminen satuttaisi köyhiä eikä anna heille mitään“.
Äveriäät pulittavat Yle-verolla ilmaispalvelun köyhälistölle, jolla ei ole varaa maksullisiin suoratoistoihin. Ylen ”sisällöt” korvaavat lehdistöä, joka eriarvoisesti laskuttaa paperiversiosta tai lymyää maksumuurin takana.
Veronmaksajien piikki on kiva kilpailuvaltti. Mutta mikä on Yle-tuutin hinta-laatu-suhde?
Propaganda-annos maksaa pakkoasiakkaalle vuodessa saman verran kuin sata mukillista viidakkomehua. En tiedä, kumpi tarjous on terveellisempi köyhäläisellekään.
Yleisradio kyselee: “Oletko ollut töissä Jungle Juice Barissa… Jos vastasit kyllä, kerro vapaamuotoisesti kokemuksistasi (palkka, koeaika, tauot, perehdytys, johtaminen, yhteishenki, rekrytoinnin kriteerit, työpaikan säännöt jne.)”
Käsittääkseni yhteiskunnan kannalta tähdellisempi kysely kuuluisi:
“Oletko ollut töissä Yleisradiossa… Jos vastasit kyllä, kerro vapaamuotoisesti kokemuksistasi… Oletko havainnut: verovarojen haaskausta, tarpeettomia ja haitallisia byrokratian portaita, ylenmääräistä päälliköintiä, ylipolitisoitunutta journalismia, sensuuria ja itsesensuuria, väärinajattelun vainoamista…”
Teemu Keskisarja