Miksi hyväpalkkaisilla matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla on enemmän miehiä kuin naisia? Miksi naiset hakeutuvat useammin hoitoaloille? Tähän kysymykseen on etsitty vastausta syrjinnästä ja sukupuolirooleista, mutta niin kutsuttu pohjoismainen tasa-arvoparadoksi puhuu tätä uskomusta vastaan: työmarkkinat ovat eniten sukupuolen mukaan eriytyneet niissä maissa, missä miesten ja naisten tasa-arvo ja sukupuoliroolien kyseenalaistaminen on viety pisimmälle. Tiedetoimittaja Marko Hamilo arvioi ruotsalaisen aivotutkijan uutuuskirjan, joka selittää, mistä erot todellisuudessa johtuvat.

Ruotsalainen aivotutkija, Linköpingin yliopiston professori Markus Heilig kertoo suomennetussa uutuuskirjassaan Naisen aivot, miehen aivot, miksi miehet ja naiset ajattelevat ja tuntevat keskimäärin hieman eri tavalla.

Feministiksi julistautuva (voiko Ruotsissa sosiaalista ja ammatillista itsemurhaa tekemättä muuta ollakaan) Heilig väittää, että kaikki erot eivät johdu sosiaalisesta ympäristöstä vaan osa selittyy aivojen rakenteesta, joka taas seuraa biologista kehitysohjelmaa.

Psykologiatieteen kehitystä seuranneelle Heiligillä ei ole mitään erityisen uutta annettavaa. Sen sijaan erikoista on se, että hän uskaltaa ruotsalaisena intellektuellina pohtia yleistajuisesti, miten poikien ja tyttöjen luonnolliset eroavaisuudet tulisi ottaa huomioon tasa-arvoisuuden edistämisessä.

Tuorein aivotutkimus tarjoaa Heiligin mukaan lopultakin mahdollisuuden verrata miesten ja naisten aivoja. Vaikka aivojen rakenteen kannalta merkittäviä eroja ei löydykään, aivojen hermosoluyhteydet ovat erilaiset.

Heilig kuvaa, miten yksi geeni sukupuolikromosomi Y:ssä saa aikaan hormonaalisten tapahtumien ketjun, joka johtaa normaalitapauksissa sekä anatomisiin että psykologisiin eroihin poikien ja tyttöjen, miesten ja naisten välillä.

Aivoissa on kuin onkin eroja

Osa näistä eroista on ”binäärisiä”, eli feminiinisinkin mies on maskuliinisempi kuin maskuliinisin nainen. Tyypillisempää kuitenkin on, että erot ovat tilastollisia: monet ominaisuudet jakautuvat sekä miesten että naisten ryhmien sisällä kellokäyrän malliin, ja miesten ja naisten välillä on paljon päällekkäisyyttä. Keskimääräinen mies kuitenkin poikkeaa hieman keskimääräisestä naisesta, ja ääripäissä erot korostuvat.

Miehet ovat keskimäärin pitempiä kuin naiset, vaikka pitkät naiset ovat lyhyitä miehiä pitempiä. Kaikkein pisimpien ihmisten joukko koostuu kuitenkin käytännössä yksinomaan miehistä. Sama pätee esimerkiksi ylävartalon lihasmassaan – ja -voimaan sekä sellaisiin henkisiin ominaisuuksiin kuin kiinnostuksen suuntautumiseen ennemminkin asioihin (miehille tyypillisempää) kuin ihmisiin (naisille tyypillisempää.

Genetiikkaa tuntematon maallikko voi ihmetellä, miten Y-kromosomin yksi ainoa SRY-geeni voi vaikuttaa niin moneen ominaisuuteen, kun sukupuolikromosomeja lukuunottamatta molemmilla sukupuolilla on samat geenit. Genetiikassa on kuitenkin aivan tavallista, että yksi geeni voi säädellä muiden geenien aktiivisuutta, mikä mahdollistaa sukupuolierot niin aivoissa kuin kaulasta alaspäinkin. SRY-geeni laukaisee alkion ja sikiön kehityksen pojaksi, ilman sitä kasvaa tyttö.

Aivoista ei pitkään aikaan löydetty mitään anatomista eroa, ja monet edistykselliset ehtivätkin jo julistaa, että miehet ja naiset ovat aivoiltaan samanlaiset. Heiligin mukaan tällainen neuroanatominen ajattelu on liian yksinkertaista: jo kauan on tiedetty, että miehen aivot ovat suuremmat kuin naisen aivot – jos se riittäisi todisteeksi miesten ja naisten eroista, muuta todistusaineistoa ei tarvittaisikaan.

Aivojen rakenteesta on kuitenkin viime aikoina löydetty myös pikkuruinen tumake SDN eli seksuaalisesti dimorfinen tumake. Se on keskellä väliaivojen pohjaa hypotalamuksen preoptisella alueella sijaitseva alue, joka kehittyy sikiöaikana sukupuoli­ hormonien vaikutuksesta maskuliiniseksi tai feminiiniseksi. Tumakkeella näyttää olevan merkittävä vaikutus sukupuolisidonnaiseen seksuaalikäyttäytymiseen Heilig selittää.

Vielä merkittävämpiä eroja aivoista kuitenkin löytyy eri aivoalueiden yhteyksiä tutkittaessa. Hermoverkkojan yhteyskarttoja on ollut mahdollista tutkia paljon lyhyemmän aikaa kuin aivojen eri osien anatomiaa.

Lukija vakuuttuu siitä, että puheet miesten ja naisten samanlaisista aivoista ovat vain feminististä propagandaa. Mutta ei mitä tahansa feminististä propagandaa, vaan samankaltaisuusfemististä propagandaa. Heilig tekee erottelun sosiaalis-kulttuurisen feminismin (likhetsfeminism, samankaltaisuusfeminismi) ja essentialistisen feminismin (särhetsfeminism) välille.

Aivojen erot selittyvät evoluutiolla

Heilig muistuttaa hieman Toronton yliopiston psykologian professoria Jordan B. Petersonia siinä, että molemmat kannattavat hyvin selväsanaisesti naisten ja miesten yksilöllistä oikeutta tavoitella elämässään haluamiaan asioita. Molemmat selittävät biologisilla eroilla sen, että kun kaikilla on vapaus valita haluamansa koulutusala ja ammatti, miehet ja naiset tekevät keskimäärin hieman eri valintoja.

Tämä Petersonin kertaama tutkimustulos, johon Suomen Uutiset viittasi aiemmin, on toistunut systemaattisesti tutkimuksesta toiseen.

Heilig on Petersonin linjoilla siinäkin, että molemmille evoluutio on psykologisten kysymysten ehdottoman tärkeä viitekehys. Emme voi ymmärtää ihmisluontoa ymmärtämättä, millaisissa olosuhteissa oma lajimme Afrikassa kehittyi.

– Naiset ja miehet ovat evoluution myötä erilaistuneet täydentämään toisiaan, mikä on järjestänyt myös aivot toimimaan eri tavoitteiden pohjalta, Heilig väittää.

Ensin Heilig puolustaa rohkeasti individualismia…

Tästä kaikesta herää kuitenkin Heiligillekin huoli: Jos nostetaan esiin aivojen sukupuolierot, eikö se johda sukupuolten erilaiseen kohteluun? Lisääkö tämä keskustelu ennakkoasenteita ja yleistyksiä miesten ja naisten ominaisuuksista?

Heiligin mukaan tasa-arvossa on nimenomaan kysymys siitä, miten voidaan varmistaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet täysipainoiseen elämään. Mikäli biologisia perusteita ei tunneta, voivat valintojen vaikutukset eri sukupuoliin olla hyvinkin erilaiset.

Tietyt tilanteet voivat vaatia miesten ja naisten keskimääräisten erojen huomioimista, Heilig kirjoittaa. Esimerkiksi sydäninfarktin oireet ovat naisilla erilaiset kuin miehillä, ja pojilla aivojen otsalohkon kehittyminen on hitaampaa kuin tytöillä.

– Humanistisen ajattelun mukaan kaikki ihmiset ansaitsevat tasavertaisen kohtelun. Jotta esimerkkitapauksissa vältyttäisiin epäoikeudenmukaisuuksilta, humanistisen ajattelun mukaan täytyisi siis korostaa sukupuolieroja. Lääkäreiden koulutuksessa olisi varmistettava, että he tietävät miesten ja naisten sydäninfarktioireiden erot ja osaavat tunnistaa ne. Myös luokkahuoneet olisi todennäköisesti muutettava rauhallisemmiksi ja varmistettava, että poikien akateeminen menestys ei riipu siitä, jaksavatko he istua 45 minuuttia paikallaan.

Poikien aivot nimittäin kehittyvät aivotutkimuksen mukaan murrosiässä hitaammin kuin tyttöjen, vaikka heidän potentiaalinsa olisi sama tai parempi kuin tyttöjen. Pahimmillaan pojat jäävät jo yläkoulussa opetuksesta jälkeen, eivät pääse jatko-opintoihin ja syrjäytyvät työelämästä.

… mutta kompastuu lopulta poliittiseen korrektiuteen

Naisen aivot, miehen aivot on jyrkässä ristiriidassa sen liberaalin narratiivin kanssa, jonka mukaan miehet ja naiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia, ja kaiken pahan alku on sukupuoliroolit ja niiden ruokkima niin kutsuttu toksinen maskuliinisuus. Kirjaa voi hyvin suositella vaikkapa lakkiaislahjaksi ylioppilaalle, joka on lukiossa oppinut toistelemaan valtavirtamediasta tuttua samanlaisuusfeminismin mantraa.

Moni kirjoittaja turvautuu eräänlaiseen vapaudu vankilasta -korttiin esittäessään poliittisesti epäkorrekteja väitteitä. Humanitaarisen maahanmuuton kriitikko saattaa suorastaan ylikorostaa parhaan mahdollisen työperäisen maahanmuuton hyödyllisyyttä välttääkseen rasistin leimaa. Ilmeisesti jostakin tällaisesta syystä myös Heilig unohtaa tieteellisen psykologian, ryhtyy viiden pennin keittiöpsykologiksi ja analysoi, miksi ”kouluttamattomat miehet” äänestävät ”populisteja”:

– Kehitys menee menojaan, mutta kouluttamattomat miehet istuvat baareissa, katsovat jalkapalloa ja ihmettelevät, minne unelma keskiluokkaisesta elämästä katosi. Ilman vakaita tuloja he eivät ole erityisen houkuttelevia parisuhdemarkkinoilla. Yhä useampi heistä elää köyhyydessä niin aineellisesti kuin tunne-elämältäänkin. Monet jäävät kokonaan ilman omaa perhettä ja lapsia. Heistä tulee katkeria ja vihaisia. Kaikki on meksikolaisten syytä – tai muslimien, tai naisten, Heilig julistaa.

– Ennen kuin ehdit sanoa ääneen ’tasa-arvo’, he ovat jo valinneet Donald Trumpin maailman mahtavimpaan virkaan, auttaneet Ruotsidemokraatteja nousemaan toiseksi suurimmaksi puolueeksi yhdessä maailman edistyksellisimmässä maassa ja ladanneet haulikkonsa, Heilig lataa.

Eipä siis yllätys, että Helsingin Sanomat tarttui Heiligin kirjan arviossa siihen ainoaan asiaan, joka tukee lehden liberaalia agendaa – vaikka tässä kohtaa Heilig oli jo täysin luopunut asiantuntijaroolistaan, joko pelastaakseen maineensa tai tehdäkseen politiikkaa.

Hesarin rimanalitusotsikko oli: Poikien aivot kehittyvät hitaammin kuin tyttöjen, ja se on yksi syy populismin nousuun, sanoo ruotsalainen aivotutkija.