Ex-pääministeri Sanna Marinin muistelmateos Toivo on tekoja on noussut yhdeksi viikon puheenaiheista Suomessa. Kirja, jonka englanninkielinen versio Hope in Action on käännetty jo usealle kielelle, kertoo Marinin urapolusta, pääministerikaudesta, kohuista ja myös henkilökohtaisista kokemuksista.
Kirja pohtii myös johtajuutta, tasa-arvoa ja toivon merkitystä vaikeina aikoina, mutta on herättänyt keskustelua siksi, että se on polarisoiva: osa ylistää sitä inspiroivana kannustuspuheena, osa moittii kirjaa latteaksi ja itsekeskeiseksi ”vedätykseksi”.
Minä, minä ja minä -meininkiä
Valtiovarainministeri Riikka Purran erityisavustaja Matias Turkkila syventyi tällä viikolla Suomen entisen pääministerin Marinin muistelmakirjaan ja havaitsi sen sangen pinnalliseksi, josta ei omintakeisia ajatuksia juuri löydä.
– Kirja sisältää päiväkirjamaista tarinaa itseensä läpikotaisin ihastuneesta ihmisestä, joka kokee ihan kaiken itsensä kautta, erityisavustaja Turkkila arvioi, ja lisää, että jos kirjassa olisi ollut henkilöhakemisto, valtaosa osumista olisi kohdistunut Mariniin itseensä.
Marin haukkuu oman puolueensa vanhat vaikuttajat
Yleensä on tyypillistä, että väistyvä puheenjohtaja liittää itsensä osaksi kunniakkaan liikkeensä ajallista jatkumoa.
– Nyt ei käy niin. Marin mainitsee muutaman SDP-johtajan ja haukkuu nämä sitten täysin pystyyn.
– Vanhoista SDP:n pääministereistä Tanner mainitaan nolla kertaa, Fagerholm nolla, Paasio nolla. SDP:n presidentti Mauno Koivisto nolla kertaa, presidentti Martti Ahtisaari nolla kertaa, presidentti Tarja Halonen nolla kertaa, mikä alkaa olla jo aika friikkiä.
– Kirjasta käy kirvelevän hyvin selväksi, että Sanna Marin ei arvosta SDP:n pitkää historiaa vaan pitää sitä tunkkaisena, masentavana, vanhakantaisena ja epäkiinnostavana. Marin pitää itseään kaiken tämän tunkkaisuuden vastakohtana, Turkkila kirjoittaa.