Turvapaikanhakijoiden ei tarvitse esittää todisteita vainoamisesta

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo toteaa, että turvapaikanhakijat saattavat liioitella tai keksiä aiheettomia perusteita turvapaikan saamiseksi.

Turvapaikanhakijoiden puhuttelun ja päätökset turvapaikan myöntämisestä tekevät Maahanmuuttoviraston ylitarkastajat. Tehtävä edellyttää soveltuvaa korkeakoulututkintoa.

Turvapaikkahakemusten keskimääräinen käsittelyaika on 145 vuorokautta eli melkein viisi kuukautta. Lähiviikkoina käsittelyaika venyy entisestään, sillä toistakymmentätuhatta pakolaista odottaa hakemuksensa käsittelyä.

Maahanmuuttovirasto purkaa jonoja uusien työntekijöiden avulla. Äskettäin tehtävään rekrytoitiin 70 työntekijää, ja pian aloitetaan uusi haku.

– Otamme töihin muun muassa juristeja, hallintotieteen ja valtiotieteen maistereita, turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo kertoo.

Työntekijät koulutetaan tehtävään.

– Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto on valmistellut koulutusmoduuleja, joita hyödynnetään perehdytyksessä. Ja tietenkin työ itsessään opettaa.

Taustatiedot ja puhuttelu

Turvapaikanhakija ilmoittautuu Suomeen tullessaan ensin joko rajavartiolaitokselle tai paikalliselle poliisiasemalle. He selvittävät hakijan henkilöllisyyden, kotipaikan ja miten tämä on tullut Suomeen. Lisäksi viranomaiset kyselevät tietoja Maahanmuuttoviraston puhuttelua varten.

– Pakolaisyleissopimuksessa, eli pakolaisaseman määrittämistä koskevassa direktiivissä ja ulkomaalaislaissa, on säädetty turvapaikan myöntämisen edellytykset. Oleellista on, että hakijalla on perusteltu pelko joutua vainotuksi kotimaassaan, ja että hän ei voi saada sieltä viranomaisten suojelua, Repo kertoo.

Maahanmuuttoviraston ylitarkastajat arvioivat taustatietojen ja puhuttelun perusteella, onko turvapaikan hakijan tarina uskottava ja täyttyvätkö edellytykset.

Aukotonta selvitystä
ei vaadita

Turvapaikanhakija saa vapaasti kertoa puhuttelussa tilanteestaan. Heidän ei tarvitse esittää todisteita vainoamisesta, eli täysin aukotonta selvitystä ei vaadita.

– Ennen puhuttelua tiedämme joitakin taustatietoja. Meillä on käytössä hakijan kotimaan tilannetietoa ja Suomen poliisin tai rajavartiolaitoksen hankkimat selvitykset. Näitä edellä mainittuja verrataan hakijan tarinaan, Repo sanoo.

Jos hakija esimerkiksi kertoo, että vainoaminen liittyy johonkin mielenosoitukseen hänen kotimaassaan, Maahanmuuttovirastossa selvitetään, onko tällaista oikeasti tapahtunut.

Turvapaikkayksikön johtaja toteaa, että hakijat saattavat liioitella tai keksiä aiheettomia perusteita turvapaikan saamiseksi.

– Tämä työ ei ole helppoa. Asioiden yksityiskohtainen selvittäminen ja täydellinen varmistaminen ei aina ole mahdollista.

Pakolaisvakoilua

Maahanmuuttovirasto arvioi myös sen, voiko hakija saada viranomaissuojelua kotimaassaan. Lisäksi selvitetään mahdollisuutta niin sanottuun sisäiseen pakoon.

– Esimerkiksi toissa kesänä Suomeen tuli itäisestä Ukrainasta pakolaisia. Heidät lähetettiin läntiseen Ukrainaan, koska siellä vaaraa tai vainoamista ei ollut.

Usein turvapaikkahakijan vainoaja on hänen kotimaansa viranomainen. Suomen Maahanmuuttovirasto saa silloin tällöin tiedusteluja hakijoiden kotimaan virkamiehiltä pakolaisten sijainnista.

– He yrittävät jäljittää vainottuja. Tietynlaista pakolaisvakoilua. Meillä on kuitenkin täysi vaitiolovelvollisuus, emmekä kerro yksittäishakijoista tietoja eteenpäin, Repo painottaa.