Saksassa jauhaa sähköä mantereella ja merellä yli 30 000 tuulivoimalaitosta. Yli puolet myllyistä on Pohjois-Saksassa ja sen rannikolla. Eniten tuulivoimaloita on Itä- ja Pohjanmeren väliin sijoittuvassa Schleswig-Holsteinissa.
Tuulisähkön osuus oli tämän vuoden alkupuoliskolla 28,3 prosenttia Saksan sähköntuotannosta. Tuulivoiman kuten kaiken muunkin uusiutuvan energian lisäämisessä ollaan pahasti jäljessä tavoitteesta tehdä Saksasta ilmastoneutraali vuoteen 2045 mennessä.
Minimietäisyyksistä tingitään
Hallitus haluaa lisätä tuulisähkön määrää lupaehdoista tinkimällä ja määräämällä osavaltiot varaamaan tuulivoimaloille lisää rakentamisalueita.
Minimietäisyys tuulivoimalan ja lähimmän asutun rakennuksen välillä on vaihdellut osavaltiosta toiseen myllyn korkeudesta riippuen 400 metristä kahteen kilometriin. Keskietäisyys on ollut noin 600 metriä.
Paljon myllyjä pyörittävässä Ala-Saksissa minimietäisyys on ollut kaksi kertaa ja Baijerissa kymmenen kertaa tuulivoimalan korkeus. Kaksisataametrisen tuulivoimalan on saanut pystyttää vasta kahden kilometrin päähän asumuksesta.
Etäisyyksiä on perusteltu ennen kaikkea moniin selvityksiin perustuvilla tuulivoimaloiden melu- ja valohaitoilla. Nyt tästä ei tarvitse pitää enää entiseen malliin kiinni.
Saksan edellisen hallituksen päättämä ilmastonsuojelutavoite, tuottaa vuoteen 2030 mennessä 80 prosenttia sähköstä ennen kaikkea tuuli- ja aurinkovoimalla, laahaa pahasti jäljessä. Ydinvoimalat on suljettu. Niiden purkaminen on aloitettu niistä voimaloista, jotka olisi voinut ottaa kunnostuksen jälkeen uudestaan käyttöön.
Joissakin osavaltioissa, kuten Nordrhein-Westfalenissa, on luovuttu yleisistä etäisyysvaatimuksista kristillisdemokraattien ja vihreiden äänin kokonaan. Lupaehdoista päätetään tästä lähtien tapauskohtaisesti. Minimietäisyyksistä on luovuttu myös Saksi-Anhaltin ja Saarlandin osavaltiossa.
Myllyjen alle tarvitaan lisää rakennusmaata
Liittokansleri Friedrich Merzin (CDU) johtama kristillisdemokraattien ja demarien hallitus on päättänyt luonnonsuojelulakiin tehtävästä muutoksesta, jolla osavaltiot määrätään varaamaan vuoteen 2032 mennessä maa-alastaan kaksi prosenttia tuulivoimaloille.
Lakimuutos merkitsee useimmissa osavaltioissa tuulivoimala-alueen kaksin- ja kolminkertaistumista. Kaupunkiosavaltioissa Berliinissä, Hampurissa ja Bremenissä tuulimyllyille on varattava pinta-alasta 0,5 prosenttia. Berliini yrittää neuvotella omille voimaloilleen tilaa Brandenburgista.
Tuulivoimaloille voidaan raivata paikka myös suojelluista vanhoista metsistä. Näin on tehty muun muassa Hessenissä, jossa myllyjä ollaan rakentamassa Grimmin veljesten saduista tutuksi tulleeseen ikivanhaan, satumetsäksi sanottuun suojelumetsään.
Samalla on karsittu myös niiden lintulajien listaa, joiden on arvioitu olevan roottorien takia erityisessä vaarassa. Hyönteisiä ja lepakoita ei ole pakko ottaa enää lainkaan huomioon.
Haittoja vähätellään
Tuulivoima jakaa saksalaisia. Maassa toimii satoja paikallisia aktiivisesti tuulivoiman rakentamista vastustavia kansalaisliikkeitä. Eripuraa on myös ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöissä. Uusiutuvan energian lisäämistä kannatetaan, mutta samalla pelätään haittoja ihmisten terveydelle, luonnolle ja maisemalle.
Kansalaisliikkeissä hämmästellään vallitsevaa politiikkaa, jossa vähätellään tunnettuja riskejä ja haittoja vain siksi, että tuulivoiman rakentamista halutaan nopeuttaa. Vastustajat viittaavat Itävaltaan ja Sveitsiin, joissa tuulivoimaloiden rakentamiselle on Saksaa tiukemmat ehdot.
Saksalaisista liittopäiväpuolueista kriittisesti tuulivoiman rakentamiseen asennoituu vain Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD). Sen mukaan paras keino vähentää tuulivoimaloiden haittoja ihmisille, eläimille ja maisemalle on lopettaa tuulella tuotetun sähkön subventointi. Puolueessa uskotaan, että ilman veronmaksajien tukea myllyt lopettaisivat pyörimisen hyvin nopeasti.
Enemmistö kannattaa
Tänä vuonna tehdyn laajan kyselyn (SCI4climate.NRW) mukaan 54,7 prosenttia saksalaisista kannattaa tuulivoimaloita, 22,2 prosenttia vastustaa. Joka neljäs on kahden vaiheilla. Puolueittain eniten (86,8 %) tuulivoimaa puolustavat vihreiden ja vähiten (22,8 %) AfD:n kannattajat.
Tuulivoimalan rakentamisen omalle lähialueelleen hyväksyy vihreiden kannattajista 73,2 %, demarien kannattajista 47,6 %, kristillisdemokraattien kannattajista 37,6 %, vasemmistopuolue BSW:n kannattajista 34,4 % ja AfD:n kannattajista 15,4 %.
Maantieteellisesti vähiten tuulivoimalle löytyy tukijoita entisen Itä-Saksan alueen asukkaiden keskuudesta.
NDR-yleisradion tuoreessa kyselyssä 79,5 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että Itä-Saksan alueella sijaitsevassa Länsi-Mecklenburgissa on jo liian paljon tuulimyllyjä. Alueella on 495 tuulivoimalaitosta, ja lupahakemukset on jätetty 600 uudesta voimalasta. Mecklenburg-Etu-Pommerin ja Brandenburgin tuulimyllymetsät näkyvät kirkkaalla säällä hyvin myös Berliiniin matkalla olevista lentokoneista.
Mecklenburg-Etu-Pommerin demarien ja vasemmistopuolue Linken osavaltiohallitus yrittää liudentaa asukkaiden vastarintaa lupaamalla tuulivoimaloiden läheisyydessä asuville 0,3 centin palkkion jokaisesta alueella tuulella tuotetusta kilowattitunnista. Asukkaita houkutellaan myös osakkaiksi tuulivoimaosuuskuntiin.
Roottoreista kierrätysongelma
Saksan valtion tuki tuulivoimalalle loppuu 20 vuoden kuluttua voimalan rakentamisesta, minkä jälkeen voimala käy subvention puutteessa kannattamattomaksi ja se pitäisi purkaa.
Teknisesti tuulivoimalan lasketaan pysyvän toimintakuntoisena noin 30 vuotta.
Rakennusaineista voidaan kierrättää betoni, teräs ja kupari, mutta usein lasikuitupitoiset roottorit ovat ongelma. Roottorit luokitellaan Saksassa ongelmajätteiksi, joita ei saa polttaa tai viedä kaatopaikoille.
Ongelmallista roottorijätettä kertyy Saksassa kymmeniä tuhansia tonneja vuodessa. Saksalaiset tutkimuslaitokset ovat yrittäneet toistaiseksi tuloksettomasti löytää keinoja asianmukaiseen kierrätykseen.
Tilanne on houkutellut bisneksen tekoon myös hämärämiehiä. Baijerista on viety roottoreita kierrätettäväksi muun muassa naapurimaahan Tshekkiin, jossa paikallinen yrittäjä on vienyt ne edelleen laittomalle kaatopaikalle. Rikoksen paljastuttua roottorit on palautettu takaisin Saksaan.
Ongelmallista lasikuitua on korvattu osittain trooppisilla alueilla kasvavalla elastisella ja kestävällä balsapuulla, mutta myös sen tuotantoon liittyy monia ekologisia ja aluepoliittisia ongelmia.