Vaikka vasemmisto lätkii surutta pöytään natsikorttia, muut eivät saa tehdä niin – potkut saanut Mandalorian-tähti sai kokea tämän karvaasti nahoissaan

Näyttelijä Gina Carano sai potkut Disneyn tuottamasta The Mandalorian -sarjasta verrattuaan nykyajan poliittista ilmapiiriä ja cancel-kulttuuria natsi-Saksan juutalaisvainoihin. Tapaus on herättänyt kiivasta keskustelua kaksoisstandardeista, sillä holokaustivertaukset ja natsikortin heiluttelu ovat olleet viime vuosina rutiininomaista vasemmistolaista viestintää. Spiked-lehden Brendan O’Neillin mukaan Caranon skandaali osoittaa vasemmiston kulttuuriylivallan. He pitävät ankarasti kiinni yksinoikeudestaan päättää, mihin poliittisiin tarkoituksiin traaginen historiallinen tarina on oikeutettua valjastaa. Oikeistomedia Daily Wire värväsi Caranon, ja nyt he suunnittelevat elokuvaa.

Star Warsin spin off -sarja The Mandalorianissa Cara Dunen hahmoa näytellyt Gina Carano aiheutti Instagram-päivityksellään melkoisen kohun. Alkuperäisessä, sittemmin Instagramista poistetussa päivityksessään Carano kritisoi nykyajan poliittisia mielipidevainoja. Hän vertasi kiristynyttä ilmapiiriä natsi-Saksan juutalaisvainoihin:

”Juutalaisia lynkattiin kaduilla, ei natsisotilaiden, vaan naapureiden toimesta… jopa lasten… Koska historiaa kirjoitetaan uusiksi, suurin osa ihmisistä ei hahmota, että ennen juutalaisten keräämistä leireille valtio oli ensin saanut kansalaiset vihaamaan heitä juutalaisuutensa takia. Miten tämä poikkeaisi yhtään siitä, että ihmiset vihaavat toisia poliittisten näkemystensä takia?”

Vaikka vertaus olikin yliampuva, se myös todisti, ettei huoli mielipidevainoista ollut tuulesta temmattu. Sosiaalisessa mediassa alkoi pian kiertää tunniste #FireGinaCarano (”potkikaa Gina Carano”). Käyttäjät linkittivät päivityksiinsä tuotantoyhtiö Lucasfilmin ja emoyhtiö Disneyn käyttäjätilit, jotta viesti menisi paremmin perille. Painostus teki tehtävänsä. Skandaalin myötä Disney antoi potkut 38-vuotiaalle näyttelijälle. Disneyn alainen Lucasfilm tiedotti keskiviikkona:

”Gina Carano ei ole töissä Lucasfilmillä, eikä tällaista ole suunniteltu myöskään tulevaisuudessa. Joka tapauksessa, hänen sosiaalisen median päivityksensä ihmisten halventamisesta uskonnollisten identiteettien pohjalta ovat vastenmielisiä ja tuomittavia.”

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Carano on provosoinut sosiaalisessa mediassa. Viime syksynä hän vitsaili Twitter-profiileissa ilmoitettavista henkilökohtaisista sukupuolipronomineista. Kun toiset ilmoittavat pronomineikseen mm. ”she/her”, ”they/them”, Carano oli laittanut Twitter-kuvaukseensa ”beep/bop/boop.” Herännäiset piirit pitivät tätä vihamielisyytenä transseksuaaleja kohtaan ja vaativat jo tuolloin Caranolle potkuja.

Skandaali osoittaa vasemmiston natsikorttimonopolin

Caranon skandaali on herättänyt kiivasta keskustelua cancel-kulttuurista ja vasemmiston kaksoisstandardeista. Spiked-lehden Brendan O’Neill pitää Caranon holokaustivertausta typeränä, mutta muistuttaa, että vasemmiston parissa vastaavat vertaukset ovat arkipäiväistä poliittista viestintää:

”Nyt se on virallista: vain vasemmistolla on lupa puhua pötyä holokaustista. Se on koko Gina Carano -tapauksen opetus. Oikeistolaista naista mollataan, ja hänelle annetaan potkut, kun hän tekee samaa, mitä vasemmistolaiset ovat tehneet vuosia: verranneet 2000-lukua natsi-Saksaan.”

Viime vuosina on ollut yleistä kuulla viittauksia 30-luvun Saksaan. Presidentti Donald Trump rinnastettiin Hitleriin lukemattomia kertoja, ja Yhdysvaltojen nähtiin muuttuvan fasistivaltioksi. Vain joitain viikkoja sitten Arnold Schwarzenegger varoitti Capitol-mellakan jälkeen kristalliyön tapahtumista ja holokaustia edeltäneistä juutalaisvainoista. Kukaan ei pitänyt Schwarzeneggerin holokaustivertausta yliampuvana. Puhetta ylistettiin, ja poikkipuoliset sanat olivat harvassa.

O’Neill myöntää, että Caranon holokaustivertaus oli huomattavasti epämääräisempi ja irrallaan ajankohtaisista esimerkeistä. Silti reaktiot kahteen kaukaa haettuun holokaustivertaukseen erosivat kuin yö ja päivä. Hänen mukaansa kyse on puhtaasti poliittisista jakolinjoista:

”Hän [Carano] on vitsaillut pronomineista, hän ei myötäile Black Lives Matter -liikettä, hän on epäillyt vaalivilppiä – ja nämä kaikki ovat pyhäinhäväistyksiä korrektin ajattelun uusille portinvartijoille, ja epäilemättä he vain odottivat, milloin Caranon Instagramiin ilmestyisi materiaalia, jolla saada tämä harhaoppinen pulaan.”

Kaksoisstandardit osoittavat uuden eliitin ylivallan kulttuurista ja keskusteluilmapiiristä. Mielivaltainen suhtautuminen holokaustivertauksiin näyttää, kenellä on valta kontrolloida sanoja, kieltä ja historiallista muistia. O’Neill vertaa herännäistä mielipidekontrollia keskiajan katoliseen kirkkoon, jonka papisto nosti itsensä lähes jumalalliseen asemaan. Heillä oli oikeus syyllistää ja tuomita tavallista kansaa synneistä, joihin papisto syyllistyi itse paljon räikeämmin.

Vasemmisto on monopolisoinut historiallisen muistin holokaustista. Heillä on oikeus päättää, mihin poliittisiin päämääriin traaginen historiallinen tarina on lupa valjastaa, ja mihin ei. Holokaustivertausten oikeutuksessa ei ole kyse antisemitismistä tai juutalaisista, vaan poliittisesta puolesta. Väärälle puolelle asettumisesta rangaistaan keinoja kaihtamatta.

Carano jatkaa taisteluaan mielipidevainoja vastaan

Vaikka vasemmisto yritti leimata Caranon jopa antisemitistiksi, juutalaistaustainen oikeistolainen mediapersoona Ben Shapiro toivotti Caranon tervetulleeksi tuottamaan ja tähdittämään omaa elokuvaa Daily Wire -mediayhtiönsä kanssa:

”Olemme suunnattoman innoissamme, että pääsemme työskentelemään Gina Caranon kanssa. Hän on uskomaton lahjakkuus, jonka Disney ja Lucasfilm hylkäsivät tämän loukattua autoritaarista Hollywoodin vasemmistoa.”

Carano kertoi taistelunsa cancel-kulttuuria vastaan olevan vasta alussa ja rohkaisee nyt seuraajiaan:

”Tämä on suora viesti kaikille, jotka elävät totalitaarisen väkijoukon painostuksen pelossa. Olen vasta alkanut käyttämään ääntäni, joka on nyt vapaampi kuin koskaan ennen, ja toivon voivani innostaa muita tekemään samoin. He eivät voi hiljentää meitä, jos emme anna heidän tehdä sitä.”

Teräväsanaisesta poliittisesta kommentoinnistaan tunnettu Shapiro antoi myös pikaisen analyysin Caranon skandaalista ja mielipidevainoista:

”Kyse ei ole enää rehellisestä pyrkimyksestä siistiä kulttuuria. Kyse ei ole enää rehellisestä pyrkimyksestä käydä keskustelua. Kyse on siitä, pystytäänkö ihmisiä ajamaan umpikujaan, saadaanko heidän uransa ja elämäntyönsä kiistää, ja saadaanko heitä syyttää niin pahoiksi, että heidät suljetaan yhteiskunnallisen elämän ulkopuolelle. Juuri tätä tapahtuu kulttuurissamme parhaillaan, ja se on vakava asia.”