Nyt se on tutkittu: yliopistoissa syrjitään perinteisten arvojen kannattajia

Politiikan professori Eric Kaufmannin tutkimus paljastaa, että cancel-kulttuuri vaivaa yhdysvaltalaisia, brittiläisiä ja kanadalaisia yliopistoja. Ilmiö on paljon laajempi kuinyksittäisistä julkisuuden kohutapauksista voisi päätellä. Tutkimus paljastaa, että akateemisten yhteisöjen poliittinen asenneilmapiiri on kiristynyt. Korkeasti koulutettujen ihmisten parissa ilmenee ennakkoluuloisuutta ja parviälyä. Valtaväestöä vasemmistolaisemmassa akateemisessa ympäristössä esiintyy halukkuutta sensuroida vastakkaisten näkemysten edustajia. Erityisesti yhteiskuntatieteiden puolella vähemmistöön jäävät oikeistolaiset joutuvat piilottelemaan näkemyksiään syrjinnän pelossa. Akateeminen ura houkuttelee koulutettuja oikeistolaisia entistä vähemmän. Kun akateemisen maailman kaikukammio vahvistaa itseään, moniäänisyys katoaa ja ajattelun taso laskee.

Akateeminen vapaus on uhattuna Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Kanadassa. Tätä väitettä tukee tuore tutkimus cancel-kulttuurista. Asiasta kirjoittaa Newsweek.

Toistaiseksi termiin on suhtauduttu lähinnä kevyenä heittona poliittisessa keskustelussa. Lontoolaisen Birkbeck Collegen politiikan professori Eric Kaufmann päätti selvittää, millainen todellisuuspohja ilmiöllä oikeasti on. Tutkimuksen tulokset kertovat karua kieltä akateemisen vapauden murenemisesta. Yliopistoinstituution perinteinen ihanne ajattelun vapaudesta ja avoimesta näkemysten haastamisesta on kärsinyt poliittisten asenteiden kiristymisen vuoksi.

Kaufmann kartoitti kyselytutkimuksella akateemisten tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden halukkuutta sensuroida eri mieltä olevia ja kiistanalaisia ajattelijoita. Tutkimuksessa käsiteltiin myös pelkoja, joita liittyy vallitsevien poliittisten käsitysten haastamiseen akateemisessa yhteisössä.

Tyypillisesti uutisotsikoihin nousee tapauksia, joissa on hyökätty nimekkäitä tutkijoita vastaan. Kaufmann mainitsee mm. Bret Weinsteinin ja Charles Murrayn tapaukset. Tutkimus osoittaa, että kyseessä on vain jäävuoren huippu kaikista niistä tekijöistä, jotka uhkaavat moniäänisyyttä ja akateemista vapautta.

Professori Kaufmann nostaa esille kaksi toisiinsa linkittynyttä tekijää. Ensimmäinen niistä on hallinnon ja kollegoiden luoma uhka epäsuosittujen ajatusten esittäjiä kohtaan. Kaufmann luonnehtii tätä autoritarismiksi, jossa instituutio ylläpitää sensuuria erilaisten sanktioiden uhalla. Epäsuosittujen ajatusten esittäjä saatetaan siirtää organisaatiossa sivuun, ja hän joutuu pelkäämään potkuja. Autoritarismi voi näkyä myös epäsuorasti mm. poliittisena syrjintänä rekrytoitaessa, ylennettäessä sekä apurahoja jaettaessa ja julkaisuja arvioitaessa.

Tutkimus paljasti, että vähemmistönä olevat konservatiiviset tutkijat joutuvat panostamaan itsesensuuriin. On pelko, että vallassa olevat tai vertaiset voivat kostaa henkilökohtaiset näkemyserot esimerkiksi ankarampana kriittisyytenä ammatillisissa vertaisarvioinneissa. Tämän takia poliittiseen vähemmistöön jäävät tutkijat varovat sanomisiaan ja näkevät erityistä vaivaa näkemysten piilottamiseksi.

Edellä mainitut autoritarismin muodot osoittautuivat hyvin yleisiksi akateemisessa maailmassa. Amerikassa peräti joka kolmas konservatiivinen jatko-opiskelija tai tutkija kertoi joutuneensa kurinpidollisten toimenpiteiden kohteeksi näkemyksistään. 75% konservatiivisista yhteiskuntatieteilijöistä kertoi heidän laitostensa suhtautuvan poliittisen vähemmistön näkemyksiin vihamielisesti. Seitsemän kymmenestä kertoi harjoittavansa aktiivisesti itsesensuuria.

Yli 90% presidentti Donald Trumpia kannattaneista tutkijoista kertoi, ettei olisi voinut paljastaa näkemyksiään työtovereilleen. Vastaavasti 85% demokraattipuoluetta kannattaneista tutkijoista vastasi, että Trumpin kannattajien pitäisikin varta vasten vaieta ajatuksistaan.

Vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa neljä kymmenestä akateemisesta vastaajasta sanoi, ettei voisi palkata henkilöä, jonka tietäisi kannattavan Trumpia. Isossa-Britanniassa kolmasosa puolestaan kertoi olevansa valmis syrjimään työnhaussa brexitin kannattajaa. Murto-osalle pelkkä oikeistolaisuuteen viittaava ajatusmaailmakin riittäisi kriteeriksi syrjiä apurahahakemusten käsittelyssä.

Oikeistolaiseksi leimautumisella on vakavia sosiaalisia vaikutuksia. Vain neljä kymmenestä akateemisesta vastaajasta kertoi pystyvänsä istumaan ongelmitta samassa lounaspöydässä Trumpia kannattavan tutkijan kanssa. Autoritarismin suorat ja epäsuorat muodot tekevät siis arkielämästä hankalampaa eri tavalla ajatteleville ihmisille.

Tutkimus osoittaa ällistyttävällä tavalla, miten korkeasti koulutettujen ihmisten parissa vallitsee ennakkoluuloisia asenteita ja epäitsenäistä parviälyä. Akateemisilla ihmisillä on myös vaikeuksia estää henkilökohtaisten asenteiden tunkeutumista ammatilliseen kanssakäymiseen. Löydökset murentavat käsitystä akatemiasta älyllisenä ja henkisesti kypsänä ympäristönä.

Valoisa puoli tutkimustuloksissa on se, että vielä toistaiseksi enemmistö akateemisista ihmisistä ei tue avoimesti cancel-kulttuuria. Vain yksi kymmenestä tutkijasta Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Isossa-Britanniassa vastasi kannattavansa kiistanalaisten tutkijoiden potkimista. Esimerkkinä kiistanalaisesta ajatuksesta annettiin mm. se, että kahden vanhemman kasvattamat lapset pärjäisivät paremmin kuin yksinhuoltajan kasvattamat lapset. Toisaalta puolella vastaajista ei ollut selvää kantaa cancel-kulttuuriin. Toisin sanoen, suuri osa voi olla alttiina äänekkäiden aktivistien painostukselle.

Aikasarjadata vuodesta 2000 vuoteen 2016 osoittaa, että yliopisto-opiskelijat alkoivat suhtautumaan entistä suvaitsemattomammin poikkeaviin näkemyksiin poliittisista kiista-aiheista kuten rodusta, sukupuolesta ja seksuaali-identiteetistä. Henkinen ”turvallisuus” asetetaan akateemisen vapauden edelle.

Vakava seuraus akateemisen ilmapiirin myrkyttymisessä on, että lahjakkailla oikeistolaisilla ei ole kannustimia hakeutua akateemiselle uralle. Amerikkalaisten ja brittiläisten tohtoriopiskelijoiden vastauksista kävi ilmi, että oikeistolaiset vastaajat kokivat paljon useammin oman ajattelutapansa epäsopivaksi yliopistomaailmaan. Kaufmann korostaa, että tämä pitää oikeistohenkisiä korkeakoulutettuja loitolla akatemiasta paljon enemmän kuin yksityiseltä sektorilta saatava parempi palkka.

Yliopistot ovat nyt kierteessä, jossa yksiääninen poliittinen kaikukammio vahvistaa itseään moniäänisyyden kustannuksella. Se rohkaisee vallitsevien näkemysten edustajia ajamaan toisinajattelijoita pois entistä aggressiivisemmin. Kaufmann muistuttaa, ettei ilmiö rajoitu pelkästään akatemiaan. Sama ajattelutapa leviää yliopistokampuksilta muihin asiantuntijaorganisaatioihin, teknologia-alan yrityksiin ja medioihin.