Maailmankuulu evoluutiobiologi Richard Dawkins tuomitsee tieteen politisoitumisen ja woke-kulttuurin – suomalaiset vasemmistotieteilijät puolestaan yrittävät edelleen kiistää koko ilmiön

Tieteen politisoitumisesta on keskusteltu maailmalla kiihtyvään tahtiin, ja viime päivinä aihe kuohutti tunteita myös Suomessakin. Maailmankuulu evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistaja Richard Dawkins sivaltaa tuoreessa Spectator-lehden artikkelissaan tuoreita yhteiskunnallisia trendioppeja.

Dawkins avautuu: ”Turvalliset tilat, diversiteettikiintiöt, sukupuolineutraalit pronominit, kulttuurirelativistiset faktat, heteronormatiivinen hegemonia. Osasinkohan nyt muotoilla nämä tunnukset riittävän oikein? Kadunko oikealla tavalla sitä, että olen valkoinen cis-sukupuolinen mies? Pyritäänkö minut hiljentämään vai poistamaan viestintäalustoilta pronominipoliisin toimesta? Mikä on tiedostavuuteni osamäärä? Onneksi tiede ei tunne sellaista.”

Oxfordin yliopistossa professorina toiminut Dawkins vitsailee intersektionaalisen feminismin maailmankuvalle tyypillisillä salaliittoteorioilla ja toteaa, ettei tiede ole mikään ”patriarkaatin keino kolonialistisen sorron harjoittamiseen.” Hänen mukaansa tiedettä ei myöskään pitäisi ymmärtää sosiaalisena konstruktiona. Professorille tieteessä on kyse totuudesta, ja tiede on paras keinomme ymmärtää sitä.

Suomalainenkin lukija ymmärtää heti, mistä Dawkins puhuu. Toissa vuonna Turussa Åbo Akademin sukupuolentutkimuksen laitoksella yritettiin parantaa negatiivista työilmapiiriä New Age -suolarituaaleilla.

Erityisesti yhteiskuntatieteiden ja filosofian parissa on viime vuosina koeteltu tieteen rajoja temmeltävyydellä ja ”vaihtoehtoisilla” tavoilla ymmärtää todellisuutta. Dawkins muistuttaa, että vaikka vaihtoehtoiset tavat todellisuuden ymmärtämiseen olisivatkin vilpittömiä ja kauniita, ne eivät auta lajittelemaan totuutta epätodesta.

Tieteellisen maailmankuvan edustajana Dawkins nauttii laajaa arvostusta eri puolilla poliittista kenttää. Hänen tunnetuin teoksensa on The Selfish Gene (suom: Geenin itsekkyys). Äskettäin 80 vuotta täyttänyt professori on nyt huolissaan keskustelukulttuurin taantumisesta ehdottomuuksiin. Polarisaatio ja uskollisuus omaa poliittista heimoa kohtaan johtaa siihen, että järjettömyyksiä katsotaan helpommin läpi sormien:

”Mielipiteiden skaala näyttää olevan aivan liian ’kaikki tai ei mitään’, ’vasen tai oikea’, ’kyllä tai ei’, eikä enää ole mahdollista kritisoida sekä Trumpia että vasemmiston hullutuksia.”

Dawkins varoittaa, että jos Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ei selväsanaisesti irtisanoudu tästä taustajoukoissaan pesivästä vasemmiston ”henkisestä viruksesta”, Donald Trumpin leiri tulisi vahvistumaan uudestaan jo seuraavissa vaaleissa 2022 ja 2024.

Vaaran näyttää havainneen myös Yhdysvaltain ex-presidentti Barack Obama, joka varoitti woke-ilmiöstä. Obama oudoksui nuorten keskuudessa leviävää mahdollisimman tuomitsevaa asennetta ja ilmiantokulttuuria. Asiasta kirjoitti BBC.

Länsimaissa heräillään jo yliopistomaailman politisoitumiseen

Yliopistomaailman politisoituminen on ollut länsimaissa niin räikeää, että huoli ilmiöstä on tuonut ihmisiä yhteen aaterajojenkin yli. Dawkins sanoo asettuvansa tukemaan Counterweight-aloitetta, joka vaalii perinteisiä liberaaleja arvoja ja pyrkii puolustamaan tieteen tasapuolisuutta uusvasemmistolaiselta aktivismilta. Counterweightin tarkoituksena on muodostaa tukiverkostoja ja tuottaa materiaalia yhteiskunnallisen keskustelun tueksi. Sen nettisivuilla kerrotaan, että ryhmä pyrkii puolustamaan tieteellistä, järkiperäistä, perusteelliseen tutkimusnäyttöön pohjautuvaa tietämystä oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta.

Dawkins peräänkuuluttaa vastavoimaa ”postmodernismille” ja ”pomottelevalle woke-kiusaamiselle.” Counterweight-projektissa on mukana henkilöitä, jotka ovat havahtuneet uusvasemmiston radikalismiin ja vihamielisyyteen. Yksi ryhmäläisistä on itsekin vasemmistotaustainen Jodi Shaw, joka oli vielä äskettäin amerikkalaisen Smithin yliopiston palkkalistoilla.

Shaw erosi hiljattain tehtävistään vuosia jatkuneen työpaikkakiusaamisen vuoksi. Tapaus sai huomiota Yhdysvalloissa, kun itse New York Timesista eronnut, toimituksen vasemmistoradikalismiin kohteeksi joutunut liberaali toimittaja Bari Weiss kirjoitti asiasta nettisivuillaan. Shaw joutui työyhteisössään paitsioon, koska hän oli puhunut kriittisesti kampukselle rantautunutta kulttuurisotaa vastaan ja kieltäytynyt osallistumasta woke-toimintaan.

Counterweightin perustaja ja nykyinen johtaja Helen Pluckrose tunnetaan mm. tutkijaryhmästä, joka onnistui saamaan sukupuolentutkimusta parodioineita valeartikkeleita läpi humanististiin tiedejulkaisuihin korkealla prosentilla. Artikkeleista ehdotettiin mm. miesten kouluttamista koirien tavoin raiskauskulttuurin kitkemiseksi sekä anaalidildojen käyttämistä miehille homo- ja transfobian kitkemiseksi. Tempauksen tarkoituksena oli osoittaa, että ideologisesti motivoitunutta hölynpölyä voidaan julkaista tieteenä, mikäli agenda on oikean suuntainen.

Viime vuonna Pluckrose ja James Lindsay julkaisivat kirjan Cynical Theories, joka käsittelee yhteiskuntatieteiden politisoitumista laajemmin. Kirja avaa lukijalle kehityskulkua, jossa akatemioihin pesiytyneet aktivistitutkijat ovat saaneet aikaan yhteiskunnallisen pakkomielteen identiteettipolitiikkaa ja uusvasemmistolaisia maailmanselityksiä kohtaan – perinteisen tieteen, monipuolisten näkökulmien ja ajattelun vapauden kustannuksella.

Myös viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet, että yhteiskuntatieteilijöiden poliittiset näkemykset ovat yksipuolisen vasemmistolaisia. Sosiologien parissa on jopa yleistä ajatella tieteellä olevan erityinen poliittinen missio.

Feminististen humanistijulkaisujen lisäksi ideologiset agenda-artikkelit ovat yleistyneet myös verrattain tasokkaammissa yhteiskuntatieteellisissä julkaisuissa. Viime vuonna johtamistieteiden Organization-journaalissa julkaistiin artikkeli, joka syyttää kapitalismia pohjimmiltaan rasistiseksi järjestelmäksi. Tämän pohjalta kauppakorkeakoulut leimattiin rasistista ideologiaa levittäviksi laitoksiksi, jotka tulisi tervehdyttää poliittisella aktivismilla.

Suomessa tieteen politisoituminen yhä tabu

Suomessa keskustelu on vasta lähtökuopissaan. Tieteen politisoitumisesta puhuminen on hankalampaa, ja se mukailee jyrkemmin poliittisia jakolinjoja. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 3.4. nostatti viime päivinä kohun, kun tämän päivän yliopistomaailmasta ja intersektionaalisesta ideologiasta haettiin yhtäläisyyksiä 70-luvun taistolaiseen vastakulttuuriin. Pääkirjoituksessa todettiin, että mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja taiteellisille aloille, sitä enemmän ideologia saa tilaa empirian sijaan.

Vasemmalle kallellaan olevat keskustelijat kokivat kirjoituksen yhteiskuntatieteen vähättelyksi. Helsingin yliopiston tutkijatohtori Laura Nissin kutsui kirjoitusta ”pommiksi” ja ”sodanjulistukseksi.” Tuhannet peukuttavat sodanjulistusta.

Nyt on täti niin vihainen että tekisi mieli kiroilla. Olen ihmetellyt @hsfi:n humanisminvastaisuutta, mutta tämä oli todellinen pommi ja sodanjulistus yhteiskuntatieteille, humanismille ja taiteen tutkimukselle. Kuinka te kehtaatte, @KaiusNiemi et. al.? #tiede pic.twitter.com/a8kEIH8dab

— Tiedetäti (Dr. L. Nissin) (@tiedetati) April 3, 2021

Vasemmistotaustainen taloustieteilijä Markus Jäntti kehotti tutkijoita kieltäytymään haastatteluista Helsingin Sanomille.

https://twitter.com/mjantti/status/1378594303090561027

Sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen ihmetteli vastakkainasettelua ideologian ja empirian välillä. Pääkirjoituksesta pöyristyneet tiedeihmiset eivät olleet ymmärtävinään huolta tieteen politisoitumisesta.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo oli hiljattain myös väläyttänyt, että keskustelu uusvasemmistolaisista ilmiöistä kuten cancel-kulttuurista ja woke-ideologiasta olisivat äärioikeistolaisten pussiin pelaamista:

”Äärioikeiston uhka on todellinen. Kuinka paljon esimerkkejä tarvitaan vielä Capitolin, Supon analyysin ja monien hyökkäysten lisäksi? Median tärkeänä tehtävänä on tiedostaa uhka, olla toistamatta + normalisoimatta äärioikeiston narratiiveja, joihin myös cancel ja woke kuuluvat.”

Kuten yllä olevat viitteet maailmalta ja Suomesta osoittavat, tiedemaailman politisoituminen on monitasoinen ilmiö. Keskustelu siitä on haastavaa, mutta mahdollista. Suomen kohdalla haasteena on, että poliittisesti motivoituneet tutkijat näyttävät potevan vielä henkistä kieltämisvaihetta.