Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK haastaa hallituksen oikeusteitse. Kohteena on ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion päätös leikata järjestön kehitysyhteistyörahoitusta 6,4 miljoonalla eurolla.
SASK kutsuu leikkausta ”oikeusvaltioperiaatteen loukkaukseksi”. Järjestön tilinpäätöksen sisältävä toimintakertomus tarjoaa kiinnostavan taustan tälle retoriikalle.
Verorahoilla kampanjoitiin hallitusta vastaan
SASKin toimintakertomuksessa 2024 todetaan suoraan: ”Vuoden 2024 toiminnan selkeänä painopisteenä on ollut Suomen hallituksen uusien kehitysyhteistyölinjauksien toimeenpano ja niihin vaikuttaminen ja reagointi.”
Järjestö kuvaa vaikuttamistoimintaansa: ”Lausuntoja annettiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle, hallituksen selontekoja pyrittiin muokkaamaan ja yhdessä SAK:n ja STTK:n kanssa pidettiin kehityspoliittista näkökulmaa voimakkaasti esillä.”
Samana vuonna ulkoministeriö myönsi SASKille 4,3 miljoonaa euroa valtionapua.
Suomalaiset veronmaksajat siis rahoittivat järjestöä, joka käytti osan rahoista kampanjoidakseen sitä politiikkaa vastaan, jota demokraattisesti valittu hallitus ajoi.
Toimintakertomus myöntää vaikuttamisen osittain onnistuneen. ”Vaikuttamistoiminta on ollut tähän asti sikäli menestyksellistä, että hallitusohjelmassa todetaan kehitysyhteistyön painopistettä siirrettävän järjestörahoituksen suuntaan, eikä leikkauksia ole toistaiseksi kohdistettu SASKin tai muiden ohjelmatukijärjestöjen rahoitukseen.”
Rahoitusleikkaukset tulivat myöhemmin. Nyt SASK valittaa niistä hallinto-oikeuteen.
Yli kolmasosa tuesta G20-maihin
Tilinpäätöksestä löytyy toinen merkittävä luku. SASKin kansainvälisestä ohjelmatoiminnasta 36 prosenttia kohdistui vuonna 2024 ylemmän keskitulon maihin.
Tähän luokkaan kuuluvat Brasilia ja Indonesia. Molemmat ovat G20-maiden jäseniä – ryhmässä, jonka muita jäseniä ovat muun muassa Yhdysvallat, Kiina, Saksa ja Ranska.
Brasilian talous on Maailmanpankin tilastojen mukaan yksi maailman kymmenestä suurimmasta. Sen bruttokansantuote ylittää 2 000 miljardia dollaria. Silti SASK rahoitti vuonna 2024 brasilialaisten ammattiliittojen organisoitumista Suomen kehitysyhteistyövaroilla.
Tilinpäätös perustelee valintaa sillä, että myös ylemmän keskitulon maissa asuu merkittävä osa maailman köyhistä.
Perustelun logiikka on kyseenalainen. Jos köyhyyden olemassaolo riittää kriteeriksi, käytännössä mikä tahansa maa kelpaa tuen kohteeksi. Brasilialla on itsellään kehitysyhteistyöbudjetti. Se käyttää sitä muun muassa Afrikan tukemiseen.
Suomalaisen veronmaksajan hyötyä Brasilian ammattiliittojen tukemisesta on vaikea hahmottaa.
Identiteettipolitiikkaa kehitysavun nimissä
Toimintakertomus raportoi myös, kuinka SASKin rahoittamissa hankkeissa on edistetty ”ei-binääristen liittoaktiivien” tunnistamista kohdemaissa. Lisäksi kerrotaan, että kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen ”sateenkaariverkoston pilottitoiminta alkoi” vuonna 2024.
SASKin toimintakertomus kuvaa näitä saavutuksina ”vähemmistöjen oikeuksien edistämisessä”, erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta. Nämä ovat poliittisia ja ideologisia valintoja, eivät kehitysyhteistyön ydintä.
Kehitysavun alkuperäinen peruste on tukea maita, joilla ei ole resursseja rakentaa toimivia yhteiskuntarakenteita, kuten terveydenhuoltoa, oikeuslaitosta tai koulutusta. Kun kehitysavulla viedään länsimaista identiteettipolitiikkaa Afrikan ja Aasian ammattiliittoihin, nousee väistämättä kysymys, kenen agendaa toteutetaan.
Voidaan kysyä, kuuluuko Brasilian LBGTQ-liittoaktiivien taloudellinen tukeminen todella suomalaiselle veronmaksajalle?
Varakkaiden liittojen lompakot pysyvät kiinni
SASK on varakkaiden järjestöjen järjestö. Jäsenistöön kuuluvat Suomen suurimmat ammattiliitot SAK, STTK, Teollisuusliitto, PAM, JHL, OAJ ja joukko muita. Ay-liitoilla on yhteensä satojatuhansia jäseniä ja merkittävät taloudelliset reservit.
Tilinpäätös osoittaa, että SASK kulutti vuonna 2024 kotimaan toimintaan 520 193 euroa. Tähän sisältyvät muun muassa perinteiset Solidaarisuuspäivät Hämeenlinnassa, verkkosivu-uudistus ja lähettilästoiminnan pyörittäminen. Jäsenjärjestöjen varsinaiset jäsenmaksut olivat 407 712 euroa. Ulkoministeriön valtionapu oli 4,3 miljoonaa euroa. Valtion rahoituksen osuus SASKin kaikista tuotoista oli 78 prosenttia.
Teollisuusliiton ja PAMin taseissa on kummassakin satojen miljoonien eurojen omaisuus. SAK konserneineen on yksi Suomen suurimmista kiinteistösijoittajista.
Silti nämä järjestöt vaativat nyt oikeusteitse, että suomalaiset veronmaksajat jatkavat SASKin rahoittamista. Raha ei ole ongelma. Ongelma näyttää olevan se, että ministeri Tavio ei enää automaattisesti pidä veronmaksajien piikkiä järjestölle auki.
Oikeusprosessi ei vastaa peruskysymykseen
SASK voi toki valittaa hallinto-oikeuteen. Suomi on oikeusvaltio, ja oikeusprosessit ovat juuri tätä varten.
Hallinto-oikeus arvioi kuitenkin vain yhden asian: onko Tavion päätös lainmukainen. Se ei ota kantaa siihen, onko SASKin toiminta hyödyllistä, järkevää tai veronmaksajan edun mukaista.
Tilinpäätös on julkinen asiakirja. Se kertoo, että valtio rahoitti järjestöä, joka käytti osan rahoista kampanjoidakseen valtion omaa politiikkaa vastaan. Sama järjestö ohjasi yli kolmasosan kehitysyhteistyövaroistaan ylemmän keskitulon maihin ja painotti useissa hankkeissa länsimaisiin identiteettikysymyksiin liittyviä teemoja. Kaikki tämä Suomen kehitysyhteistyön nimissä.
Oikeusvaltioperiaate toimii molempiin suuntiin. Hallituksella on oikeus päättää, mihin verovaroja käytetään. SASKilla on oikeus valittaa. Veronmaksajalla on oikeus tietää, mistä todella on kyse.
