Tässä ei ole mitään henkilökohtaista teitä kohtaan, mutta tämän valhetehtaan toiminta lopetetaan, julisti parlamenttivaalit voittanut Tisza-puolueen johtaja Péter Magyar pian vaalituloksen selvittyä.
Näin myös tapahtui ja valtiontelevision pääkanavan uutiset olivat useita päiviä tauolla. Uutiset näkyvät taas mutta nyt niihin on tullut journalistinen näkökulma propagandan sijaan. Tisza-puolueen ohjelmaa ja Magyarin lausuntoja siteerataan neutraalisti, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan ennen vaaleja.
Valtamedia ei tarvitse diktaattoria
Mediavalta ei juuri eroa muusta vallankäytöstä, sillä ilman valvontaa sekin rappeutuu. Unkarissa prosessi oli hidas ja huomaamaton. Ei väkivaltaa, ei dramaattista vallankaappausta. Vain vuosia kestänyt hiljainen siirtymä, jonka myötä toimittajat oppivat kenen leipää syövät.
Unkarin esimerkki on muistutus sitä, että sananvapaus ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii sekä rakenteellisia takeita että kulttuuria, jossa toimittajat todella kyseenalaistavat poliittisen vallan käyttäjät ja ytimen. Myös ne aatesuunnat, joiden arvot ja maailmankatsomuksen toimittajat itse jakavat.
Orbánin propagandakoneisto syntyi hitaasti. Suomessa ei ole Orbánia. Mutta ylimielinen ja yksipuolinen valtamedia ei aina tarvitse diktaattoria. Riittää, että haastajia on liian vähän.
Vapaus se varmasti voittaa
Nordic Journalism Students 2025 -kyselyssä selvitettiin toimittajiksi opiskelevien yhteiskunnallisia arvoja. Tuloksista selvisi, että 78 prosenttia Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoista kannattaa vasemmistopuolueita. Vastaajia oli yhteensä noin 400 ja osallistujia oli muistakin suomalaisista korkeakouluista.
Jos ja toimittajakaarti rakentuu vahvasti yhdestä poliittisesta suuntauksesta, onko absoluuttinen puolueettomuus enää uskottava lupaus? Tietokirjailija ja viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo on kirjassaan Journalismin kuolema (2022) todennut, että media on polarisoitunut ja politisoitunut, ja osa toimittajista on pikemminkin aktivisteja kuin puolueettomia journalisteja.
Laajan lähdeaineiston avulla Kortesuo osoittaa, miten mediatalojen toimituksissa on pitkälti hylätty tavoite neutraalista ja puolueettomasta tiedonvälityksestä. Esimerkit kirjaan on poimittu isojen medioiden kuten Ylen, Helsingin Sanomien, iltapäivälehtien sekä talouslehtien aineistosta.