KUVAKAAPPAUS / YLE
Veronmaksajien kustantamassa mediassa väiteltiin tällä viikolla akateemisten herrojen Janne Saarikiven ja Teivo Teivaisen kesken nationalismista, mutta johtopäätökset jäivät piippuun vinoutuneen kysymyksenasettelun vuoksi.
Ylen 15. huhtikuuta esitetyssä Kulttuuricocktail-ohjelmassa kielitieteilijä Janne Saarikivi ja maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen keskustelivat nationalismista eli kansallisaatteesta. Ajan hengen mukaisesti sekä Saarikivi että Teivainen arvioivat aatetta moninaisuuden mittapuulla.
Nationalismiin myönteisemmin suhtautuneen Saarikiven mukaan kansallisaate oikeastaan mahdollistaa kulttuurisen moninaisuuden. Saarikivi vetosi kansallisvaltioiden muodostamaan Eurooppaan, joka on monella mittarilla ylivertainen suhteessa Venäjään tai Yhdysvaltoihin, jotka ovat kumpikin yhden kielen kulttuurialueita. Teivaisen mukaan nationalismi taas päinvastoin tukahduttaa moninaisuutta, mistä hän otti esimerkiksi saamelaisten kaltoinkohtelun Suomessa.
Saarikivi ja Teivainen ovat tavallaan molemmat oikeassa. Syy löytyy siitä, mistä vaiettiin. Minkäänlaisen moninaisuuden olemassaolo nimittäin edellyttää sisäisesti yhdenmukaisia yksiköitä, joiden kesken moninaisuus ilmenee. Yksiköiden olemassaolo taas edellyttää rajoja ja eroja eri yksiköiden välillä.
Politiikan piirissä kyseinen logiikka ilmenee siten, että valtioiden kaltaiset poliittiset yksiköt täytyy rajata toisistaan, jotta mitään moninaisuutta voisi olla olemassa. Samoin poliittisen yksikön jäsenyyttä – valtion tapauksessa kansalaisuutta – täytyy rajata jollakin perusteella, jotta sillä olisi mitään merkitystä. Nationalismissa rajaamisen periaatteena toimii kansallisuus.
Todellisuudessa ei siis ole kyse valinnasta moninaisuuden ja yhdenmukaisuuden välillä, koska molempien olemassaolo edellyttää toista. Kun väitellään siitä, sanotaanko nationalismille kyllä vai ei, kysymys on oikeastaan siitä, millä perusteella rajanveto poliittisen yksikön ja sen ulkopuolen välillä tehdään. Nationalismi on yksi mahdollinen vastaus.
Nationalismin erottaa kuitenkin monista muista vastauksista se, että kansallisaate on käytännössä toimivaksi todettu, kuten Saarikivi Kulttuuricocktailin keskustelussa huomioi.
Nationalismin vastustajilla ei ole tarjota sille mitään uskottavaa vaihtoehtoa. Siksi he keskittyvät kritisoimaan nationalismin ongelmia, jotka eivät kuitenkaan todellisuudessa ole nationalismin vaan minkä tahansa poliittisen yhteisön muodostamisen ja rajaamisen ongelmia.
Ihmiskunnan yhdistämiseen pyrkineet aatteet ovat aina epäonnistuneet, koska ne ovat yrittäneet hävittää jotakin välttämätöntä, nimittäin ihmiskunnan sisäisen moninaisuuden. Yritysten tuloksena on yleensä ollut vain entistä vimmaisempaa vainoa ja sortoa, koska ihmiskunnan nimissä esiintyvän aatteen vastustajat ovat näyttäytyneet ihmiskunnan vihollisina.
Nationalismin etuna on sen vilpitön rajallisuus. Kansallisvaltio on oman kansansa valtio eikä edes yritä olla sitä muille. Monikansallinen imperiumi pyrkii laajentumaan, mutta kansallisvaltiolla on selkeät rajat: missä kukin kansa on enemmistönä, siellä sillä on mielekästä olla oma kansallisvaltionsa.
Teivaisen esiin nostama sorron ilmiö ei voi olla syynä nationalismin hylkäämiselle, koska se ei liity mitenkään erottamattomasti kansallisuuteen vaan voi yhtä hyvin tapahtua uskonnon, ihonvärin, yhteiskunnallisen aseman tai miltei minkä tahansa muun periaatteen nimissä. Sorto ei ilmestynyt maailmaan kansallisaatteen myötä.
SUOMEN UUTISET
Artikkeliin liittyvät aiheet
Viikon suosituimmat
Tisza-puolueen johtaja Péter Magyar nousi suuresta tuntemattomuudesta Euroopan politiikan polttopisteeseen kahdessa vuodessa. Tänään unkarilaiset äänestävät, onko Tiszasta Viktor Orbánin Fidesz-puolueen haastajaksi.
Helsingin yliopiston katsauksen mukaan seksuaalirikosten määrä on noussut ja korkeimmat tasot näkyvät Saharan eteläpuolisista maista kotoisin olevilla afrikkalaistaustaisilla sekä länsiaasialaistaustaisilla 18–29-vuotiailla miehillä.
SDP:n kolmas varapuheenjohtaja Matias Mäkynen kutsuu valtion ruokakauppoja ’’harkinnan arvoiseksi ehdotukseksi’’.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen on ehdottanut itärajan avaamista, jotta Venäjän puolelta tulevien turvapaikanhakijoiden oikeus hakea turvapaikkaa ei vaarantuisi. Perussuomalaisten kansanedustaja Sara Seppänen pitää yhdenvertaisuusvaltuutetun maahanmuuttoa koskevaa linjaa todellisuudesta irtautuneena.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Miko Bergbom esittää yllättävän kehotuksen: jokaisen tulisi lukea vasemmistopuolueiden vaihtoehtobudjetit. Ne sisältävät niin pimeitä politiikkatoimia, että koen velvollisuudekseni välittää ne mahdollisimman laajasti suomalaisten tietoon, Bergbom sanoo.
Perussuomalaisten Jani Mäkelä sekä kokoomuksen Jukka Kopra vaativat oppositiolta realismia ja vastuunkantoa. He korostivat MTV:n Asian ytimessä -ohjelmassa, että Suomen talousongelmien juuret ovat edellisen vasemmistohallituksen velkapolitiikassa. Miehet eivät hyväksyneet nykytilanteen vierittämistä yksin nykyhallituksen syyksi.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tuoreessa vuosikertomuksessa hallitusohjelman mukaiset maahanmuuttokiristykset – kuten nopeampi rajamenettely ja vastaanottorahan pienentäminen – esitetään suoraan “ulkomaalaisten asemaa heikentävinä muutoksina”. Sisäministeri Mari Rantanen nostaa esiin, miten virallisen raportin otsikoinnissa on vahvaa politikoinnin makua.
Ruotsalaisen kansanpuolueen poliittinen vaikutusvalta on selvästi suurempi kuin sen valtakunnallisesta kannatuksesta voisi päätellä. Suomenruotsalaiset valvovat etujaan paitsi eduskunnassa, myös säätiöiden, yhdistysten ja julkisesti rahoitettujen järjestöjen kautta.
Viihdealan ammattilaiset käyvät keskustelua siitä, onko monimuotoisuutta korostavien käytäntöjen yleistyminen kaventanut taiteellista vapautta, erityisesti vitsailun ja komedian osalta.
Suomi ei nouse sillä, että leimaamme eri mieltä olevia ideologioiden kannattajaksi ja asemuotoisten tarinoiden levittäjiksi, kirjoittaa perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Juhani Huopainen.
