LEHTIKUVA/KUVITUSKUVA
Perinteisten sukupuoliroolien purkamisen ja moninaisemman mieskuvan piti vapauttaa ja tehdä elämästä helpompaa. Toisin kävi. Yhä useamman nuoren miehen kohdalla lopputulos näyttää olevan päinvastainen. Tuore yhdysvaltalaistutkimus kertoo sukupolvesta, jossa epäonnistumisen kokemus, yksinäisyys ja epätoivo ovat yleistyneet. Samalla moni kaipaa elämäänsä merkitystä juuri perinteisistä ihanteista, perheestä, vastuusta ja aikuisuuden selkeistä rakenteista. Vähitellen keskustelu poikien ja miesten asemasta on ainakin muuttunut entistä moniäänisemmäksi, eikä woke-feminismillä ole siitä enää yliotetta.
Kuulostaako tutulta? Perinteinen maskuliininen miehen malli on ahdas ja toksinen. Se haittaa naisia sekä myös monia miehiä itseäänkin. Siksi mieskuvasta on tehtävä sallivampi ja moninaisempi.
Feministinen ja liberaali visio oli lupaus huolettomuudesta ja reilummasta sukupuolten välisestä yhteiselosta. Sen piti vähentää stressiä, ahdistusta sekä itseinhoa. Lopputulos oli kuitenkin jotain ihan muuta.
Sukupuolet ovat erkaantuneet toisistaan poliittisesti, ja samalla myös pariutuminen sekä syntyvyys ovat laskussa. Vastoin odotuksia vapaus ja huolettomuus eivät myöskään ole lisänneet tyytyväisyyttä elämään.
Amerikkalainen perhetutkimuksen instituutti (Institute for Family Studies, IFS) raportoi, että lähes puolet nuorista miehistä on tyytymättömiä elämäntilanteeseensa. Tarkemmin ottaen 42 % kyselyyn vastanneesta 2000:sta 18-29-vuotiaasta amerikkalaisesta miehestä allekirjoitti väittämän: ”Kaiken kaikkiaan olen taipuvainen pitämään itseäni elämässä epäonnistuneena.”
Vain 32 % vastaajista koki suoriltaan, ettei tämä epäimarteleva väittämä kuvannut heidän asenteitaan.
Vastaajien asenteet vaihtelivat selvästi iän ja työllisyystilanteen mukaan. 18-23-vuotiaista 46 % koki epäonnistuneensa, kun taas 24-29-vuotiaista näin koki enää 38 %. Kokoaikatyössä olevien vastaajien parissa tyytymättömyys oli 33 %, osa-aikatyössä olevista 43 % ja työttömistä 56 prosenttia.
Myös elämäntilanne vaikutti kokemukseen. Epäonnistumisen kokemus oli vähäisintä niiden keskuudessa, jotka olivat naimisissa ja joilla oli lapsia (26 %). Epäonnistumisen kokemus oli huomattavasti suurempi niiden keskuudessa, joilla ei ollut lapsia – sekä avioliitossa olevilla (46 %) että vastaajilla, jotka eivät olleet avioliitossa (43 %). Vastaajilla, joilla oli lapsia, mutta jotka eivät olleet naimisissa, prosentti oli 49.
DailyWire-median Isaac Schorr pitää ilmeisenä, että ”tuottavilla” yhteiskunnan jäsenillä, joilla on eheä perhe ja jotka ovat aikuiselämässään vakiintuneemmassa asemassa, on tervehenkisempi käsitys itsestään kuin muilla. Samaan aikaan avioliittojen määrä sekä syntyvyys ovat laskussa, ja naisten osuus työmarkkinoilla ja yliopistoissa kasvaa. Schorr näkee kehityskulun heikentävän miesten mahdollisuuksia kokea onnistuneensa elämässä.
IFS:n tutkijat Joseph E. Davis, Michael Toscano ja Ken Burchfiel muistuttavat, että miehet suorittavat nykyään vain 41 % kaikista korkeakoulututkinnoista ja he ovat osoittautuneet myös alttiimmiksi monenlaisille ongelmille.
Nuorilla miehillä on useammin ADHD- ja autismidiagnooseja sekä ongelmallista riippuvuutta huumeisiin, uhkapeleihin ja pornoon – rikollisuuden lisäksi. Vanhempiin sukupolviin verrattuna nuorilla miehillä on alhaisempi tulotaso ja heikommat uranäkymät. Lisäksi heillä on aiempaa vähemmän ystäviä ja muuta sosiaalista aktiivisuutta.
Yhä harvempi mies saavuttaa perinteisiä aikuisuuteen miellettyjä virstanpylväitä, joita ovat mm. työpaikka, taloudellinen itsenäisyys, omillaan asuminen, avioliitto ja lasten hankkinen.
On olemassa useita rakenteellisia syitä, mutta tutkijat peräänkuuluttavat erityistä huomiota yhteiskunnan asenteille ja roolien muuttumiselle.
Nuorempi sukupolvi on tottunut kuulemaan tarinaa vapautumisesta vanhojen sosiaalisten normien rajoitteista. Jokainen voi olla mitä haluaa ja elää itsensä näköistä elämää. Naimattomuuteen ja lapsettomuuteen ei enää liity stigmaa.
Tästä huolimatta miehet näyttävät kaipaavan ja tiedostavat tarvitsevansa perhe-elämän rakennetta sekä vanhoja aikuisuuden mittapuita ollakseen tyytyväisiä itseensä. Tästä kertoo se, että 59 % nuorista miehistä on sinkkuja, mutta 74 % kertoo olevansa avoin parisuhteelle. Lisäksi 68 % naimattomista miehistä toivoo menevänsä naimisiin ja 62 % lapsettomista miehistä haluaa lapsia.
89 % nuorista miehistä pitää vahvuutta, vastuullisuutta ja johtajuutta miehekkäinä piirteinä. 85 % liittää miehuuteen myös valmiuden tehdä uhrauksia muiden puolesta. He haluavat hyvän työuran, jonka turvin voi itsenäistyä ja lopulta elättää perheen.
Nuoret miehet eivät siis ole välinpitämättömiä tulevaisuutensa suhteen. Silti yhteiskunta tarjoaa heille kaikkea muuta. Toisaalla liberaali media ylistää moniavioisuutta, ja toisella laidalla miehiä houkutellaan radikaalimpaan ”manosfääriin”. Koko yhteiskunta näyttää pyrkivän vakuuttamaan nuorille, että puoliso ja lapset ovat taakka eikä siunaus. Suurin osa nuorista miehistä näyttää silti hakevan vanhaan tapaan merkityksellisyyttä ja onnea perinteisistä asioista.
Tyytymättömyys kanavoituu poliittisiin viholliskuviin. Oikeistopuolella syyllisinä pidetään feminismiä, viime vuosikymmenten seksuaalista vallankumousta, DEItä, positiivista erityiskohtelua ja mediaa. Vasemmisto puolestaan demonisoi toksista maskuliinisuutta, uskontoa, suuryrityksiä, valkoisuutta ja erilaisia itselleen vieraita ismejä. Viholliskuvat häivyttävät ajatusta yksilön omasta toimijuudesta ja vastuusta. Ne tarjoavat tekosyyn vaatia asioita muilta ilman tarvetta muuttua itse.
Samalla kun yhteiskunta korostaa vapautta ja vastuuta, se on ennätysmäisen täynnä houkutuksia, jotka varta vasten vieraannuttavat miehiä pois ”hyvästä, todenmukaisesta ja kauniista”. Schorr toteaa, että vaikka monet miehet tiedostavatkin tarpeen uida vastavirtaan, monet ovat antaneet virran viedä mukanaan. Hänen mukaansa miehet ovat osin katkeroituneita yhteiskunnalle, osin myös itselleen.
Vaikka keskustelu poikien ja miesten asemasta ei ole rantautunut Suomeen, maailmalla se on jo valtavirtaistumassa. Ainakaan takavuosien woke-feminismillä ei ole enää keskustelusta yliotetta. Vasemmistolaisessa brittilehti Guardianissa virisi jo vuonna 2023 itsekriittistä keskustelua tarpeettomasta maskuliinisuuden demonisoinnista.
Vielä merkittävämpi rooli on ollut kuuluisalla yhteiskuntatieteilijä Richard Reevesillä, joka on julkaissut aiheesta kaksi kirjaa 2020-luvulla. Reevesin vuoden 2022 kirja ”Of Boys and Men: Why the Modern Male Is Struggling, Why It Matters, and What to Do about it” kritisoi koko ”toksisen maskuliinisuuden” käsitettä, jota on käytetty leimaamaan maskuliinisuutta kategorisesti vialliseksi. Reevesin mukaan yhteiskunta on sivuuttanut poikien ja miesten todelliset ongelmat. Jopa Barack Obama suitsutti kirjaa vuoden 2024 kesälukemisenaan.
Aika näyttää, milloin myös Suomessa uskalletaan kysyä: mitä jos ongelma ei olekaan miehisyys vaan sen tyhjiö?
Suomen Uutiset
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Suomen Akatemia epäsi maahanmuuttoon liittyvän tutkimusrahoituksen kyseenalaisin perustein. Torppaamisen syy ei ollut tieteellinen vaan taas kerran pikemminkin ideologinen: tutkimuksen pelättiin leimaavan maahanmuuttajataustaisia nuoria.
Uskonnonopetuksen lakkauttamisen sijaan Perussuomalainen Nuoriso peräänkuuluttaa liian liberaaliksi livahtaneen katsomuksellisen uskonnonopetuksen palautusta aidosti tunnustukselliseksi.
Suomen valokuvataiteen museo kantaa kortensa kekoon, jota maamme valtamedia on ansiokkaasti kasannut. Näkymätön rotu -näyttelyssä käsitellään sitä, kuinka ”valkoisuus on muokannut tapaamme katsoa ja ymmärtää maailmaa niin perusteellisesti, että siitä on tullut lähes synonyymi käsityksellemme ihmisyydestä”.
Ison-Britannian pääministeri Keir Starmer on ajautunut jälleen poliittiseen kohuun, kun työväenpuolueen tukema ylähuonenimitys paljastui valetohtoriksi. Vuosien ajan tohtorina esiintynyt pitkän linjan vaikuttaja Dame Ann Limb myönsi antaneensa harhaanjohtavaa tietoa koulutuksestaan vuosien ajan. Konservatiivipuolueen edustaja Kevin Hollinrake sanoo tapauksen paljastavan valtaa pitävän vasemmiston kaksinaismoralismin: oikeisto-oppositio käy läpi ankaran seulonnan, mutta työväenpuolueelle myönteiset nimitykset hyväksytään puutteellisesta taustaselvityksestä huolimatta.
Maailmankuulu rahoitusprofessori Alex Edmans kyseenalaistaa Wall Street Journalissa woke-henkisen DEI-liikkeen ydinuskomukset, joiden mukaan monimuotoisuus varsinkin etnisyyden, sukupuolen ja iän suhteen parantaisi automaattisesti yritysten tuloksellisuutta. Vertaisarvioiduista tutkimuksista ei löydy tukea näille DEI-opeille. Edmans kuitenkin peräänkuuluttaa ajattelun monimuotoisuuden tärkeyttä. Hänen mukaansa yritykset voivat hyötyä, jos ne kiinnittävät ulkoisten tekijöiden sijaan huomiota erilaisiin taustoihin mm. koulutuksessa, kokemuksissa ja kognitiivisissa piirteissä. Tällöinkin monimuotoisuuden hyödyt ovat tapauskohtaisia, eikä monimuotoisuutta tulisi pitää yksinkertaisena patenttiratkaisuna.
Viikon suosituimmat
Tisza-puolueen johtaja Péter Magyar nousi suuresta tuntemattomuudesta Euroopan politiikan polttopisteeseen kahdessa vuodessa. Tänään unkarilaiset äänestävät, onko Tiszasta Viktor Orbánin Fidesz-puolueen haastajaksi.
Helsingin yliopiston katsauksen mukaan seksuaalirikosten määrä on noussut ja korkeimmat tasot näkyvät Saharan eteläpuolisista maista kotoisin olevilla afrikkalaistaustaisilla sekä länsiaasialaistaustaisilla 18–29-vuotiailla miehillä.
SDP:n kolmas varapuheenjohtaja Matias Mäkynen kutsuu valtion ruokakauppoja ’’harkinnan arvoiseksi ehdotukseksi’’.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Miko Bergbom esittää yllättävän kehotuksen: jokaisen tulisi lukea vasemmistopuolueiden vaihtoehtobudjetit. Ne sisältävät niin pimeitä politiikkatoimia, että koen velvollisuudekseni välittää ne mahdollisimman laajasti suomalaisten tietoon, Bergbom sanoo.
Perussuomalaisten Jani Mäkelä sekä kokoomuksen Jukka Kopra vaativat oppositiolta realismia ja vastuunkantoa. He korostivat MTV:n Asian ytimessä -ohjelmassa, että Suomen talousongelmien juuret ovat edellisen vasemmistohallituksen velkapolitiikassa. Miehet eivät hyväksyneet nykytilanteen vierittämistä yksin nykyhallituksen syyksi.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tuoreessa vuosikertomuksessa hallitusohjelman mukaiset maahanmuuttokiristykset – kuten nopeampi rajamenettely ja vastaanottorahan pienentäminen – esitetään suoraan “ulkomaalaisten asemaa heikentävinä muutoksina”. Sisäministeri Mari Rantanen nostaa esiin, miten virallisen raportin otsikoinnissa on vahvaa politikoinnin makua.
Viihdealan ammattilaiset käyvät keskustelua siitä, onko monimuotoisuutta korostavien käytäntöjen yleistyminen kaventanut taiteellista vapautta, erityisesti vitsailun ja komedian osalta.
Valtiovarainministeri Riikka Purran erityisavustaja, tekniikan tohtori Jussi Lindgren varoittaa blogissaan, että länsimainen kulttuuri on hiipumassa. Lindgrenin mukaan professori Samuel P. Huntingonin aikoinaan ennustama kulttuurien yhteentörmäys on nyt käynnissä, ja Eurooppaa heikentävät sekä sisäinen hedonismi että hallitsematon maahanmuutto.
Suomi ei nouse sillä, että leimaamme eri mieltä olevia ideologioiden kannattajaksi ja asemuotoisten tarinoiden levittäjiksi, kirjoittaa perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Juhani Huopainen.
Kotimaisen vasemmistomme ideologinen maahanmuuttokiihko vaikuttaa tänä päivänä jo muinaisjäänteeltä, kun viime vuosina vasemmistopuolueet kautta Euroopan ovat korjanneet linjaansa maahanmuuttokriittiseksi.
