LEHTIKUVA
Poliittiseksi pelinappulaksi joutunut virsi 571, "Jo joutui armas aika", kytkeytyy suomalaisuuden syntymiseen syvällisemmin kuin monet nykyään ymmärtävät. Se muistuttaa esivanhempiemme karmeista kohtaloista ja suomalaisen sisun synnystä. Siihen liittyvät niinkin ajankohtaiset puheenaiheet kuin sään ääri-ilmiöt, Venäjän uhka ja pandemia, kirjoittaa tiedetoimittaja Marko Hamilo.
Nykykoululaisille suvivirsi merkitsee lähinnä arkisia asioita – raskaan kouluvuoden päättymistä ja odotusta lämpimistä lomapäivistä uimarannoilla. Poliitikoille suvivirsi taas on samanlainen identiteettipoliittinen kysymys kuin virsi 21, Enkeli taivaan. Niillä on kiistatta kristillinen tausta. mutta ovatko ne koulun lukukausien päättäjäisissä uskonnon harjoittamista?
Ne, jotka haluavat jälkikristillistää Suomen, tulkitsevat näiden virsien laulamisen uskonnonharjoitukseksi, joka ei kuulu kouluun. Ensimmäisenä näin tiukkapipoista negatiivisen uskonnonvapauden tulkintaa edusti Vapaa-ajattelijat ry. Se teki kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille jo 1900-luvulla. Kiista ratkesi perustuslakivaliokunnan tulkintaan vuonna 2014.
Sen mukaan ”yksittäisen virren laulaminen ei tee koko tilaisuudesta uskonnollista”.
”Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei johdu vaatimusta poistaa koulun toiminnasta kaikkea uskontoon viittaavia elementtejä sisältävää ainesta. Pitkälle viety uskonnollista alkuperää olevien perinteiden välttäminen ei valiokunnan mielestä myöskään edistä uskonnollista suvaitsevaisuutta. Sen sijaan koulujen toiminnassa ja niitä koskevassa ohjauksessa on tärkeää ottaa huomioon keskeiset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevät periaatteet, kuten indoktrinaation kielto, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimus sekä uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus.”
”Edellä esitetyn valossa perustuslakivaliokunta ei näe tarvetta muuttaa kantaansa koulun perinteisten juhlien osalta. Tällaisia juhlia ei siten esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina. Perustuslakivaliokunta katsoo, että muitakin vastaavia sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin.”
Kulttuurisesti kiista tietysti jatkuu, ja on täysin mahdollista, että eduskunta ja sen perustuslakivaliokunta päätyvät joskus toisenlaiseen ratkaisuun. Suvivirren taustalla on kuitenkin paljon muutakin kuin uskonnollinen alkuperä. Sitä olisi ehkä hyvä opettaa koulussa laulun sanojen ja sävelen ohella.
Euroopassa elettiin 1500-luvulta 1800-luvun puoliväliin ns. pientä jääkautta, jolloin keskilämpötilat olivat kylmempiä kuin aiemmalla niin sanotulla keskiajan lämpökaudella tai teollistumisen jälkeen. 1690-luvulla tulivuorenpurkaukset tropiikissa, erityisesti Indonesiassa, johtivat Pohjois-Euroopassa äärimmäiseen kylmyyteen. Keväät tulivat myöhään, kesät olivat koleita ja sateisia ja syyshalla tuhosi sadon lopullisesti, Tieteen termipankki kertoo otsikon Suuret kuolovuodet alla:
”Poikkeavat sääolot johtivat suurimmassa osassa Suomea vuosina 1695–1697 lähes täydelliseen katoon, jota seurasi kuolleisuuden jyrkkä kasvu. Kylmä kesä aiheutti vuonna 1695 viljan kasvun myöhästymisen, minkä takia aikaiset syyshallat tuhosivat sadon täysin, eikä myöskään ulkomailta saatu maahan viljaa myrskyjen tuhottua laivoja haaksirikoissa.”
”Seuraava kevät 1696 oli aikainen, mutta kylvöt tuhoutuivat osittain myöhäisessä takatalvessa, ja jo elokuussa alkaneet syyshallat tuhosivat lopullisesti sadon. Suomen väestö yritti syödä hätäleipää, mutta joukkokuolemat alkoivat ympäri maata ja erityisesti Itä-Suomessa. Hätäleivän lisäksi syötiin pakon edessä mm. kaikki mahdolliset kotieläimet.”
”Myös seuraavan vuoden 1697 sato epäonnistui suotuisammista sääoloista huolimatta, sillä siemenviljaa ei enää ollut maassa jäljellä kevätkylvöjen aikaan.”
Ruotsi selvisi näistä kauheuksista hieman vähemmällä kuin Suomi:
”Pelkästään vuonna 1697 menehtyi nälkään ja tauteihin vähintään satatuhatta henkeä, minkä lisäksi väkeä pakeni maasta ruoan toivossa Venäjälle. Nälän lisäksi ihmisiä kuoli muun muassa punatautiin, lavantautiin, ravinnoksi kelpaamattomasta ruoasta aiheutuneisiin ruokamyrkytyksiin ja paksusuolen katarriin. Kaikkiaan kolmena peräkkäisenä katovuotena on arvioitu kuolleen noin 140 000 henkeä.”
Kyse oli poikkeuksellisen merkittävästä, vähintään neljäsosan mutta mahdollisesti jopa kolmasosan tuon ajan suomalaisista tappaneesta väestöromahduksesta, artikkelissa todetaan.
Karmeita olivat nämä vuodet Ruotsissakin. Gotlannissa asuneen teologi Israel Kolmodinin sanotaan kirjoittaneen ”Den blomstertid nu kommer” -virren sanat vuonna 1695 eli juuri kun kamalimmat ajat alkoivat. Suomeksi virsi käännettiin jo vuonna 1700, kun kolmasosan väestöstä tappanut nälkäkatastrofi oli vielä tuoreessa muistissa.
Suvivirsi ei liittynyt 1700-luvun alussa vain katovuosiin. Sitä laulamalla luotiin toivoa ja pyydettiin kaikkivaltiaan siunausta myös isonvihan aikana. Kyse oli Suomen historian synkimmistä vuosista Suuren Pohjan sodan (1700–1721) ja venäläismiehityksen eli isonvihan (1713–1721) aikana.
Laulu käännettiin suomeksi juuri niihin aikoihin, kun Venäjän keisari Pietari Suuren joukot aloittivat hyökkäyksensä Ruotsia ja Suomea vastaan.
Yhtymäkohta 2020-luvun vitsauksiin täydellistyy, kun muistamme vielä ruttoepidemian, joka levisi Suomeen vuonna 1710 ja piinasi suomalaisia kaksi vuotta.
Virsikirjaa uudistettiin 1860-luvulla. Vanhan virsikirjan asema oli niin vahva, että sen virsistä tuli kantava runko myös uuteen virsikirjaan, totesi entinen arkkipiispa Kari Mäkinen puheessaan Lahden Historiapäivillä vuonna 2019.
Suvivirsi pysyi mukana, mutta muokattuna vastaamaan uusia ihanteita, Mäkinen kuvailee. Historian ironiaa löytyy siitä, että uusi versio valmistui 1867, keskellä nälkävuosia. Mäkisen mukaan se ei tuloksessa näkynyt. Sen sijaan kieli nykyaikaistui ja sävy pehmeni.
Nykyiselle paikalleen ja hieman jo irti sekä uskonnollisesta että karuihin ja ankariin elinolosuhteisiin liittyvistä taustoistaan suvivirsi asettui 1900-luvulla. Kansakoulusta tuli oppivelvollisuuskoulu vuonna 1922, ja se yhdisti uudella tavalla suomalaiset.
Mäkisen mukaan koulun lukuvuosi loi vuoden kierron rytmiin uuden yhteisen, kansallisesti kattavan taitteen.
– Sen riitiksi tuli kevätjuhla. Suvivirsi muodostui vähitellen juhlan symboliseksi merkiksi. Sillä oli pitkä kollektiivisen muistin pohja suven juhlavirtenä. Malli löytyi Ruotsista, jossa oppivelvollisuuskoulu oli toteutunut jo aikaisemmin ja jossa ”Den blomstertid nu kommer” oli vakiintunut koulujen päätösjuhlien ohjelmaan.
Suvivirsi on siis jo noin sata vuotta ollut vakiintunutta oppivelvollisuuskoulujen kulttuuria. Sillä on yli 300-vuotinen historia, joka muistuttaa niistä ankarista oloista, joissa suomalainen sisu voitti lopulta nälän, vainoojan ja kulkutaudit.
Olemme kyselleet huolissamme, loukkaako suvivirren laulaminen kevätjuhlissa kenties uskonnottoman tai muslimin ihmisoikeuksia. Sen sijaan voisimme kysyä, olisiko kouluissa hyvä opettaa, mihin kaikkeen historiassa suvivirren sanat liittyvät ja millainen sen traditio kesän aloittavana riittinä on ollut.
Marko Hamilo
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Keskustelu uskonnonopetuksen muuttamisesta kaikille yhteiseksi elämänkatsomustiedoksi on noussut jälleen pintaan. Asia ei ole lähellekään niin ongelmaton, kuin mitä julkisessa keskustelussa paikoin yritetään väittää, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja Sara Seppänen.
Helsingin Sanomien toimittaja ehdotti, että perinteiseen Suvivirteen pitäisi tehdä uudet sanat, jotka "sopisivat kaikille". Ehdotuksessa oli mukana viittaus muun muassa moskeijoihin. Muutosehdotus esitettiin muka monikulttuurisuuden nimissä, mutta perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen pitää lopputulosta pikemminkin kulttuurisen itsetunnon rapauttamisena ja oman perinteen halveksuntana.
Suvivirsi on osa suomalaista kulttuuriperintöä, koulujen kevätjuhlia ja monen sukupolven yhteisiä muistoja. Virsi "Jo joutui armas aika" on soinut suomalaisissa kouluissa jo yli sadan vuoden ajan, eikä sen paikkaa suomalaisessa kevätjuhlaperinteessä pidä kyseenalaistaa, painottaa perussuomalaisten rehtori-kansanedustaja Jaana Strandman.
Espoo päätti 10 000 euron uhkasakosta niin sanotussa suvivirsi-asiassa. Päätös lähettää kohtuuttoman ja väärän signaalin suomalaiselle yhteiskunnalle. Perussuomalaisten kansanedustaja Sara Seppänen vaatii sakkojen perumista sekä perusteellista kansallista keskustelua suomalaisista arvoista, kulttuuriperinnöstä ja uskonnon asemasta julkisessa tilassa.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman kritisoi voimakkaasti Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan linjausta Espoon koulujen kevät- ja joulujuhlien virsilaulusta. Näyttäisi ilmeiseltä, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan linjaus on selvästi virheellinen ja vastoin vakiintunutta perustuslaintulkintaa.
Viikon suosituimmat
Suomen kansallispuistoista vastaava Metsähallitus on herännyt taukopaikkojen aiheuttamaan päästöongelmaan ja haluaa tehdä ilmastotalkoiden hengessä retkeilystä mahdollisimman savutonta. Ratkaisuksi Metsähallitus esittää tulettomia taukopaikkoja. Se on julkaissut retkeilyn uudet periaatteet "Ilmastoviisaan taukopaikan käsikirjassa". Perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnila neuvoo Metsähallitusta keskittymään maa- ja metsäomaisuuden hoitoon ja lopettamaan turhan puuhastelun, johon sillä ei ole edellytyksiä.
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen vaatii Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhää vastuuseen siitä, että OPH on kustantanut yli kymmenen vuoden ajan lainvastaista islamin oppimateriaalia suomalaisiin peruskouluihin.
Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen hämmästelee Kelan hallituksen päätöstä olla ottamatta mahdollisimman aktiivista roolia järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa sosiaaliturvan väärinkäytösten kohdalla.
Kansanedustaja Sanna Antikainen tyrmää SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmanin Tampereen puoluekokouksessa lauantaina esittämät syytökset, joiden mukaan nykyinen hallitus harjoittaa turvallisuuspolitiikkaa "maahanmuuttajia alistamalla ja kiusaamalla".
BBC:n tuore artikkeli kertoo afganistanilaisista isistä, jotka myyvät tyttäriään köyhyyden vuoksi. Yksi artikkelissa haastateltu isä kertoo olevansa valmis myymään yhden 7-vuotiaista kaksostyttäristään perheen elättämiseksi. Toinen BBC:n haastattelema isä kertoo puolestaan myyneensä 5-vuotiaan tyttärensä sukulaiselleen saadakseen rahat hänen sairaanhoitokuluihinsa. Artikkelin mukaan tytön on määrä mennä naimisiin 10-vuotiaana.
SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman löi puoluekokouksessa pöytään raskaan syytöksen: Orpon hallitus "alistaa ja kiusaa maahanmuuttajia”. Konkreettisia esimerkkejä ei seurannut. Muutama tunti myöhemmin Lindtman esitti vaatimuksia, jotka kuulostavat lähes identtisiltä hallituksen omien maahanmuuttolinjausten kanssa.
Uniper oli suomalaisten huijaamista alusta katkeraan loppuun asti. Näin arvioi Pauli Vahtera kriittisessä blogikirjoituksessaan sitä, miten suomalaiset onnistuivat tärväämään kirjoittajan laskujen mukaan 9 miljardia euroa Uniperiin, kun Saksa tekee Uniperista 12 miljardin euron voiton. Fortum on kysymyksiä herättävä malliesimerkki siitä, miten pörssilistatun valtionyhtiön valta ja vastuut eivät välttämättä kohtaa.
Länsimaiden yhteinen ongelma on siinä, että pääomapiirit ja yrityslobbarit ajavat massamaahanmuuttoa kuin käärmettä pyssyyn palkkojen polkemiseksi. Näin sanoi Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance arvioidessaan Lontoossa järjestettyä valtavaa maahanmuuttokriittistä mielenosoitusta. Vance haluaa rohkaista kaikkia omilla aivoillaan ajattelevia brittejä puolustamaan perinteistä kulttuuriaan ja omaa, turvallista asuinympäristöään.
Oulun kaupunginvaltuusto kävi maanantaina kiivasta debattia kaupungille laaditun hyvinvointisuunnitelman sanavalinnoista. Perussuomalaisten Jukka Huotari vaati suunnitelmaan muutoksia kaikkiaan 12 kohtaan. Hän halusi muun muassa poistaa maininnat "monikielisestä" viestinnästä ja "sukupuolten moninaisuudesta". Yle väänsi jutussaan perussuomalaisten asiasta pitämät puheenvuorot "näytöksen järjestämiseksi".
