LEHTIKUVA/KUVITUSKUVA
Monenkarvaiset hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöt ovat luoneet teollisuudenalan, joka elää ihmisten syyllisyydestä, empatiasta ja lahjoituksista. Rönsyilevää toimintaa perustellaan solidaarisuudella ja auttamishalulla. Kun hyvän tekemisestä tulee liiketoimintaa, kenen etua koneisto lopulta palvelee?
Hyvän tekemiseen keskittynyt kansalaisyhteiskunta seisoo Suomessa kahden tukijalan varassa. Verovaroista tai rahapelituotoista jaettavat avustukset sosiaali- ja terveysjärjestöille kanavoi esimerkiksi STEA. Poliisihallituksen myöntämillä rahankeruuluvilla haalitaan lahjoituksia, kampanjoilla ja tempauksilla pyritään samaan taloudelliseen päämäärään.
Kansanedustaja ja perussuomalaisten toinen varapuheenjohtaja Joakim Vigelius on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin ohjautuu satoja miljoonia euroja, joista vähintään kymmeniä miljoonia erilaiseen maahanmuutto-, kotouttamis- ja monikulttuuritoimintaan.
– Kampasin STEA-tukia läpi ja löysin yli sata järjestöä, jotka saavat tukia maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen ja kotouttamiseen liittyvään toimintaan, Vigelius kirjoittaa tiedotteessaan.
Vigelius pitää keskustelua järjestöavustuksista tervetulleena, mutta mustavalkoista suhtautumista ongelmana. Hänen mukaansa ratkaisu tuskin on, että joko mistään ei leikata tai kaikki leikataan pois.
Ruotsalaiskolumnisti Christian Palme väittää Fokus-aikakauslehdessä, että hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjen ympärille on kasvanut ammattimainen teollisuus, joka elää ihmisten syyllisyydestä ja empatiasta, jotka kanavoidaan lahjoituksina järjestöille.
Palmen mukaan kyse on verkostosta, johon kuuluu järjestöjä, viestintäammattilaisia, konsultteja, mielipidevaikuttajia ja varainhankinnan asiantuntijoita. Julkisesti toimintaa perustellaan solidaarisuudella ja auttamishalulla, mutta käytännössä tavoitteena on kasvattaa organisaatioita ja budjetteja.
Kysymys kuuluukin, syntyykö järjestöjen ympärille itse asiassa taloudellinen kannustin ongelmien ylläpitämiselle.
Hyväntekeväisyydestä on tullut kiinteä osa markkinataloutta ja lahjoittamiseen pyritään vaikuttamaan yhä kehittyneemmillä psykologisilla menetelmillä. Tavoitteena on tehdä lahjoittamisesta mahdollisimman kitkatonta ja automaattista.
Järjestöjen varainhankinta ja niissä käytettävät työkalut muistuttavat yhä enemmän tyypillistä yritysmarkkinointia. Työkalupakissa ovat järjestelmällinen tiedonhankinta, kohdennettu mainonta, pelillistäminen, personoidut viestit, tunteisiin vetoava tarinankerronta sekä helpoksi tehty kuukausiveloitus.
– Ihmisten empatiasta tehdään vakaata tulovirtaa, Palme kirjoittaa.
Keräystuotolla ja valtionavulla on erityyppiset moraaliset sudenkuopat. Lahjoittaja voi aina lopettaa auttamisen, jos häntä ärsyttää. Näin markkinatalous kurittaa epärehellistä kampanjointia.
Valtionapu toimii toisin. Se luo riippuvuuden rahoittajaan, jolloin tilivelvollisuus kääntyy helposti autettavista ja kansalaisista kohti rahoituspäätöksiä tekevää tahoa. Pahimmillaan järjestöstä tulee puolijulkinen byrokratia, joka täyttää lomakkeita säilyttääkseen avustuksensa.
Vielä herkempi on kysymys riippumattomuudesta. Jos julkinen valta rahoittaa järjestön toimintaa, syntyy hiljainen paine olla purematta ruokkivaa kättä. Rahapelituottojen ehtyessä ja järjestörahoituksen osaksi valtion budjettia onkin aiheellista kysyä, kuka päättää ja ketä tuetaan, ja säilyykö itsenäinen hyväntekeväisyyttä pyörittävä pyyteetön kansalaistoiminta ylipäätään.
Suomessa monet suuret järjestöt käyttävät ammattimaisia varainhankinta- ja viestintäpalveluita. Samalla järjestökentän johtoon on siirtynyt viljalti entisiä poliitikkoja sekä puolueista monen sortin avustajia – ja politrukkien lompsat ovat taas lyönnillään.
Mielenkiintoista olisikin tietää aivan tarkalleen, kuinka suuri osa budjetti- ja lahjoitusvaroista päätyy varsinaiseen auttamistyöhön ja kuinka suuri osa organisaatioiden ylläpitämiseen, viestintään, kampanjointiin sekä hallintoon.
Holtiton järjestöavustusten jakaminen pannaan nyt kuriin! Tämän vuoden 274 miljoonan euron STEA-järjestöavustuspotti alenee ensi vuonna karvan alle 190 miljoonaan euroon, ilmoittaa sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman Facebookissa.
– Tiputus on niin iso, että se jo itsessään pakottaa priorisoimaan järjestöjen rahoituksen uusiksi. Rahat oikeaan terveystyöhön – pois näennäishyödyllisestä edustuskekkuloinnista.
– Seuraavaksi järjestöjen avustuskriteerit pannaan uusiksi. Se on välttämätöntä ja tarpeellista.
SUOMEN UUTISET
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
SOSTE eli Suomen sosiaali ja terveys ry on ollut viime viikkoina esillä järjestöihin kohdistuvien leikkausten takia. Pääsihteeri Vertti Kiukas on arvostellut ministeri Wille Rydmanin linjausta järjestöjohtajien 75 000 euron palkkakatosta ja vaatinut, että muutoksia valmistellaan yhdessä järjestökentän kanssa.
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK jätti viime viikolla valituksen hallinto-oikeuteen ministeri Ville Tavion päätöksestä leikata järjestön rahoitusta 6,4 miljoonalla eurolla. Järjestön retoriikan mukaan oikeusvaltiota olisi loukattu. SASK:n oma toimintakertomus kertoo rahoja käytetyn muun muassa hallituksen vastustamiseen ja sateenkaaritoimintaan.
Perussuomalaisten kansanedustaja ja 2. varapuheenjohtaja Joakim Vigelius vaatii kriittisempää tarkastelua sosiaali- ja terveysalan järjestöille myönnettäviin avustuksiin.
Perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri kritisoi kovin sanoin Ylen harjoittamaa "faktantarkastusta" koskien taannoista A-studion debattia hallituksen sote-säästöistä kehysriihessä. "Faktantarkastus" on jälleen kerran tyypillisen yleläistä, sillä tarkastelun kohteeksi on otettu jotain aivan muuta kuin kehysriihessä tehdyt päätökset ja asiantuntijaksi on napattu SOSTE ry:n pääsihteeri, jonka päivätyö on lobata järjestöille lisää veronmaksajien rahaa.
Perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman iloitsee Facebook-kirjoituksessaan siitä, että hallitus panee nyt kuriin holtittoman järjestöavustusten jakamisen. Tämän vuoden 274 miljoonan euron STEA-järjestöavustuspotti alenee ensi vuonna karvan alle 190 miljoonaan euroon.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen STEA-avustusten määrärahoja leikataan jälleen osana valtiontalouden sopeutustoimia.
Kokoomusnaiset tyrmistyivät sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin esityksestä säätää järjestöpomoille palkkakatto. Se uhkaa horjuttaa maan tapaa, jossa poliittinen eliitti on hallinnut veronmaksajien rahoilla pyöriviä järjestöjä.
Vanha valtamedia on asemoitunut mukaan poliittiseen keskusteluun kolmannen sektorin järjestöjen valtionavustuksista. Asetelma on usein yksipuolinen, sillä järjestöjen edustajat ovat vahvasti esillä puolustamassa asemiaan, mutta veronmaksajan kriittinen ääni ei juuri kuulu.
Perussuomalaisten kansanedustaja Rami Lehtinen ei ymmärrä, miksi kokoomusnaiset älähtivät, kun sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman päätti, että STEA-avustuksia saaville järjestöille tulee ehdoksi 75 000 euron palkkakatto.
Viikon suosituimmat
Poliittiseksi pelinappulaksi joutunut virsi 571, "Jo joutui armas aika", kytkeytyy suomalaisuuden syntymiseen syvällisemmin kuin monet nykyään ymmärtävät. Se muistuttaa esivanhempiemme karmeista kohtaloista ja suomalaisen sisun synnystä. Siihen liittyvät niinkin ajankohtaiset puheenaiheet kuin sään ääri-ilmiöt, Venäjän uhka ja pandemia, kirjoittaa tiedetoimittaja Marko Hamilo.
Keskustelu Suvivirrestä kuumeni jälleen, kun Espoon kaupunki sai uhkasakon koulun juhliin liittyvästä tapauksesta. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman kommentoi kohua Iltalehden suorassa lähetyksessä ja kiisti, että Suvivirsi olisi ihmisoikeusloukkaus.
Espoon koulujen väkivalta- tai uhkatilanneilmoitukset ovat lisääntyneet lähes 70 prosenttia viidessä vuodessa. Ilmiön taustalla on kehityskulku, jota pääkaupunkiseudun perheet ovat jo vuosia ratkoneet muuttamalla pois maahanmuuttajavaltaisilta alueilta.
Uniper oli suomalaisten huijaamista alusta katkeraan loppuun asti. Näin arvioi Pauli Vahtera kriittisessä blogikirjoituksessaan sitä, miten suomalaiset onnistuivat tärväämään kirjoittajan laskujen mukaan 9 miljardia euroa Uniperiin, kun Saksa tekee Uniperista 12 miljardin euron voiton. Fortum on kysymyksiä herättävä malliesimerkki siitä, miten pörssilistatun valtionyhtiön valta ja vastuut eivät välttämättä kohtaa.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho varoitti Suomalaisuuden Liiton 120-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa suomen kielen aseman heikentymisestä ja englannin kasvavasta roolista suomalaisessa arjessa, koulutuksessa ja palveluissa. Hänen mukaansa kehitys on jo muuttamassa yhteiskunnan rakenteita ja uhkaa suomen kielen elinvoimaa.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman kritisoi voimakkaasti Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan linjausta Espoon koulujen kevät- ja joulujuhlien virsilaulusta. Näyttäisi ilmeiseltä, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan linjaus on selvästi virheellinen ja vastoin vakiintunutta perustuslaintulkintaa.
Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisema Rikos- ja pakkokeinotilaston data kertoo, että raiskauksesta tai törkeästä raiskauksesta epäillyistä 33,7 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Helsingin yliopiston helmikuussa julkaisema katsaus osoittaa, että korkeimmat väestöön suhteutetut raiskausrikosepäilyjen tasot koskivat afrikkalais- ja länsiaasialaistaustaisia 18–29-vuotiaita miehiä.
Maaliskuussa julkaistu tutkimus paljasti suomalaisten toimittajaopiskelijoiden valtavan vasemmistovinouman. Valtakunnanjulkisuutta nauttivien media-asiantuntijoiden väheksyvä reaktio tutkimustuloksiin kuitenkin oli, että tuloksilla ei ole väliä. Sitä paitsi kaikki tiesivät asian jo, eikä se edes pidä paikkaansa.
Pariisissa alkoi mellakointi, kun PSG voitti Arsenalin jalkapallon Mestarien liigan loppuottelussa. Kaupungissa tehtiin satoja pidätyksiä ja poliisi turvautui kyynelkaasuun rauhoittaakseen kaduilla riehunutta väkijoukkoa.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on päässyt sopuun taksiuudistuksesta. Valiokunta hyväksyi liikenne- ja viestintäministeriön laatiman hallituksen esityksen sisällön ilman suuria muutoksia.
Lue lisää
Lue lisää
Lue lisää
