Kolme tutkijaa testasi parodia-artikkelien avulla, toimiiko tieteellinen laadunvarmistus lainkaan sellaisilla uusilla akateemisilla aloilla kuin sukupuolentutkimus, kulttuurintutkimus tai rasismin tutkimus. Tutkijat lähettivät näiden alojen johtaviin julkaisuihin artikkeleita, jotka olivat tarkoituksella tieteellisesti täydellisen epäkelpoja ja usein myös eettisesti kyseenalaisia. Artikkelit olivat kuitenkin poliittisesti korrekteja ja niissä käytettiin samanlaista retoriikkaa kuin näiden julkaisujen tyypillisissä artikkeleissa.
Tutkijat tekivät samanlaisen tempun, jolla New York Universityn ja University College Londonin fysiikan professori Alan Sokal vuonna 1996 piti pilkkanaan 1990-luvulla vielä uusia postmoderneja virtauksia.
Sokal lähetti akateemiseen postmodernin kulttuuritutkimuksen julkaisuun Social Text artikkelin, jonka sisältö oli hölynpölyä, mutta joka kuitenkin kuulosti hyvältä ja imarteli lehden toimittajien ideologisia ennakkoluuloja.
Artikkeli Transgressing the Boundaries: Towards a Transformative Hermeneutics of Quantum Gravity julkaistiin Social Text -lehdessä, vaikka sen olisi voinut tunnistaa pelleilyksi lähes kuka tahansa. Artikkeli väitti, että kvanttigravitaatio on sosiaalinen ja kielellinen konstruktio. Tuohon aikaan Social Text ei kuitenkaan harjoittanut vertaisarviointia, eli pyytänyt käsikikirjoitusta koskevaa lausuntoa akateemisesti meritoituneelta fyysikolta. Lopulta Sokal paljasti jäynänsä julkisesti.
Absurdien väitteiden julkaisu oli helppoa
Nyt tutkijat Helen Pluckrose, James Lindsa ja Peter Boghossian lähettivät useita parodia-artikkeleita lukuisiin akateemisiin julkaisuihin, jotka heidän kuvailunsa mukaan ovat erikoistuneita poliittiseen aktivismiin tai ”mielensäpahoittamistieteisiin” (grievance studies, epäkohta- tai vääryystieteet). Quillette-verkkojulkaisun mukaan heidän päämääränsä oli osoittaa, kuinka helppoa on ”saada julkaistuksi järjettömyyksiä ja moraalisesti muodikkaita poliittisia ideoita legitiiminä akateemisena tutkimuksena”.
Hanke onnistui. Seitsemän artikkelia on läpäissyt vertaisarvioinnin ja tullut julkaistuksi. Niihin kuului 3 000 sanan artikkeli, joka on mukailtu Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksesta – tekstikohta oli uudelleenkirjoitettu intersektionaalisen feminismin teorian mukaan. Sen julkaisi sukupuolentutkimuksen alan julkaisu Affilia.
Tutkijat selittävät itse tempaustaan Youtubessa julkaistulla videolla (englanniksi). Laajempi kuvaus hankkeesta on julkaistu Areo Magazine -verkkojulkaisussa.
Muissa parodia-artikkeleissaan tutkijat muun muassa esittivät, että miehiä pitäisi kouluttaa samalla tavoin kuin koiria raiskauskulttuurin kitkemiseksi. Samassa Dog Park -artikkelissa väitettiin myös, että koirapuistoissa tapahtuu paljon koirien keskinäisiä raiskauksia.
Tutkijat väittivät artikkelissaan Human Reactions to Rape Culture and Queer Performativity in Urban Dog Parks in Portland, Oregon havainnoineensa koirapuistojen tapahtumia vuoden verran ja tutkineensa tuhansien koirien genitaaleja. Tämän tutkimuksen The Wall Street Journal kuitenkin paljasti pilailuksi, ja kolmikko joutui paljastuttuaan lopettamaan hankkeensa.
Feministisen filosofian yksi johtavista julkaisuista, Hypatia, hyväksyi artikkelin, jonka mukaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjien tulisi saada tehdä pilkkaa muista, mutta kukaan ei saisi pilailla heidän kustannuksellaan. Vertaisarvioijien mukaan artikkeli oli liian lempeä hyväosaisia kohtaan, ja heidän mielestään etuoikeutetut opiskelijat, siis valkoiset miehet, eivät saisi puhua luokkahuoneessa lainkaan, vaan heidän tulisi vain kuunnella hiljaa muita – lattiaan kahlittuna.
Fat Studies julkaisi artikkelin, jonka mukaan sairaalloinen liikalihavuus on kehonrakennukseen verrattava asia, ja vain alistavat kulttuuriset normit saavat yhteiskunnan pitämään lihasmassan kerryttämistä rasvakudoksen kerryttämistä arvokkaampana.
Maskuliinisuuden ja anaalisuuden leikkauspisteessä
Artikkelissa Going in Through the Back Door: Challenging Straight Male Homohysteria and Transphobia through Receptive Penetrative Sex Toy Use pidetään epäilyttävänä, että niin harvat miehet käyttävät seksileluja penetroidakseen itsensä anaalisesti. Artikkelin mukaan tämä todennäköisesti johtuu homoseksuaalisuuden pelosta (homohysteriasta) sekä kiihkoilusta transsukupuolisia ihmisiä vastaan (transfobia).
Artikkeli yhdistää nämä kaksi ideaa yhteen uuteen käsitteeseen transhysteria, jota esittivät julkaisun vertaisarvioijat. Tutkimuksen mukaan miesten rohkaiseminen penetratiivisen anaalierotiikan vastaanottamiseen vähentää transfobiaa ja lisää feministisiä arvoja.
Yhden vertaisarvioijan mukaan ”tämä artikkeli on uskomattoman rikas ja jännittävä kontribuutio seksuaalisuuden ja kulttuurin tutkimukseen, erityisesti maskuliinisuuden ja anaalisuuden leikkauspisteeseen”.
Artikkelien läpäisyprosentti oli korkea
Kaiken kaikkiaan 20 tarjotusta artikkelista vertaisarvion läpäisi seitsemän. Saman verran oli vielä vertaisarviointiprosessissa. Kuusi artikkelia hylättiin.
Koirapuiston julkaissut Gender, Place, and Culture, johtava ”feministisen maantieteen” julkaisu antoi artikkelille kunniamaininnan yhtenä kahdestatoista parhaasta feministisen maantieteen tutkimusraportista lehden 25-vuotisen historian aikana.
Suomessa parodia-artikkeleista uutisoi ensimmäisenä Tekniikan Maailma.
SUOMEN UUTISET