Vigelius: Ulkomaanavussa ja EU-tukipaketeissa on leikkausvaraa – myös julkishallinnossa on kiristettävä vyötä

Sopeuttaminenhan tarkoittaa sekä säästöjä että myös tiettyjä veronkorotuksia ja toisaalta myös työllistämis- ja työmarkkinatoimia, joilla pyritään sitten ehkä keveämmin kuin veronkorotuksilla tai suorilla menosopeutuksilla tuottamaan sitä lisätulovirtaa valtiolle, Joakim Vigelius kertoi Työmiehen tuumaustunnilla.

Hänen mukaansa suurimmat ratkaisut ovat jo tehty, erityisesti menoleikkausten osalta.

– On tehty massiivisia menoleikkauksia erityisesti sellaisiin kohteisiin, jotka ovat suomalaisillekin toissijaisia. Esimerkiksi kehitysapuun on kohdistunut ennätyksellisiä säästöjä, joita käytännössä Suomen historiassakaan ei ole aiemmin nähty.

Hyvinvointivaltio ei pyöri ilman tervettä taloutta

Vigelius nosti esiin myös velkajarrun merkityksen tulevaisuudelle.

– Se on tulevaisuuteen katsoen hyvin merkittävää linjaamista ja linjanvetoa kaikilta eduskuntapuolueilta.

Hänen mukaansa pitkän aikavälin tavoitteena on turvata hyvinvointivaltion rahoituspohja.

– Hyvinvointivaltiota ei voida pyörittää ilman, että sillä on terve talous takanaan.

Veronkorotusten pitäisi olla viimesijaisia keinoja

Perussuomalaiset suhtautuvat Vigeliuksen mukaan veronkorotuksiin varauksella, vaikka sopeutustarve on suuri. Hänen mukaansa Suomi kuuluu jo nyt maailman korkeimmin verotettuihin maihin, eikä lisäkiristyksiä pidä nähdä ensisijaisena keinona.

– Veronkorotusten pitäisi olla niitä viimesijaisia keinoja, joilla valtiontaloutta tai julkista taloutta ylipäätään lähdetään sopeuttamaan.

Vigeliuksen mukaan puolue painottaa mieluummin työllisyyden vahvistamista ja julkisten menojen karsimista. Säästöjä tulisi hänen mukaansa hakea erityisesti toissijaisista menoista, kuten kehitysavusta ja muista ulkomaille suuntautuvista tukimuodoista.

– Nyt on aika priorisoida nämä ulkomaanavut, kehitysavut ja EU-tukipaketit. Ne olisivat aivan ensimmäisiä kohteita, jotka tulisi minimoida. Siellä on satojen miljoonien leikkausvara. Julkisen sektorin tehostamista on jatkettava tulevaisuudessa.

Hän korostaa, että kehitysavusta on jo tehty lisäsäästöjä hallitusohjelman linjausten päälle, ja samaa linjaa tulisi jatkaa. Samalla sopeutuksia kohdistetaan myös julkiseen hallintoon. Tällä vaalikaudella julkiselle sektorille on asetettu noin 500 miljoonan euron tehostamistavoite, ja Vigeliuksen mukaan vastaavaa linjaa on jatkettava tulevaisuudessakin.

– Julkiselle sektorille on pakko asettaa näitä tehostamisvaatimuksia. Sieltä on pakko löytää enemmän tehoja. Pitää pystyä tekemään vähemmillä resursseilla enemmän.

Hänen mukaansa keskeiset peruspalvelut, kuten koulutus, terveydenhuolto, puolustus ja poliisi, on pyrittävä suojelemaan, mutta muualla julkishallinnossa on kiristettävä vyötä. Vigelius arvioi, että sopeutuksia ei voida tehdä kivuttomasti, mutta päättäjien tehtävänä on minimoida haitat suomalaisille sekä työllisyydelle ja talouskasvulle.

Korkokulut ovat kaikkein huolestuttavin asia

Valtionvelka on nousemassa yli 200 miljardin euron, ja korkomenot liikkuvat jo useiden miljardien tasolla vuodessa. Vigeliuksen mukaan lisäsopeutuksille on edelleen tarvetta, koska velan korkokulut muodostavat kasvavan rasitteen julkiselle taloudelle.

– Nämä korkokulut ovat se kaikkein huolestuttavin piirre.

Vigelius muistuttaa, että nollakorkojen aika on ohi ja velan uusiminen maksaa. Hänen mukaansa velkavuoren uudelleenrahoitus merkitsee jo nyt useiden miljardien vuotuisia kustannuksia.

– Nykyään lainalla on myös hinta ja velkarahalla on hinta, joten sillä velkavuorellakin on sen myötä hinta.

Hänen arvionsa mukaan korkomenot sitovat varoja, jotka voitaisiin muutoin käyttää palveluihin tai veronkevennyksiin.

– 3–4 miljardia ei ole kovin pieni summa suomalaisessa taloudessa.

Jos yhä suurempi osa valtion budjetista kuluu velan ylläpitämiseen, liikkumavara kapenee ja paine uusille sopeutustoimille kasvaa.

Hyvinvointivaltio rakennettiin työn varaan

Ohjelmassa keskusteltiin myös sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta ja siitä, pitäisikö tukien saamisen edellytyksenä olla aktiivisuus, kuten kouluttautuminen tai kielitaidon hankkiminen. Vigeliuksen mukaan hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole alun perin rakennettu vastikkeettomuuden varaan.

– Ajattelen itse, että hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole koskaan rakennettu sellaisen ajatuksen varaan, että ikään kuin vastikkeetta tarjotaan ihmiselle, siis työkykyiselle ihmiselle, mahdollisuus olla työn ulkopuolella ja etuuksien piirissä.

Hänen mukaansa työn ensisijaisuus on ollut suomalaisessa arvomaailmassa keskeinen lähtökohta.

– Erityisesti vanha kansa kyllä tunnistaa sen, että työ on ikään kuin lähtökohta työkykyiselle ihmiselle.

Hyvinvointivaltio romuttuu, jos sen rahoituspohja romuttuu

Vigelius arvioi, että muutokset herättävät vastustusta, mutta näkee keskustelussa myös poliittista liioittelua.

– On hyvin populistisesti mahdollista agitoida ihmisiä hallitusta ja toisaalta perussuomalaisiakin vastaan sillä, että tässä viedään nyt ihmisiltä mahdollisuuksia ja että hyvinvointivaltio romuttuisi.

Hänen mukaansa todellinen riski on päinvastainen, sillä hyvinvointivaltion kestävyys riippuu sen rahoituspohjasta ja työn tekemisestä.

– Tosiasia on se, että hyvinvointivaltio romuttuu, jos sen rahoituspohja romuttuu. Hyvinvointivaltion rahoituspohja romuttuu, jos täällä ei tehdä töitä ja jos koko ajan työtätekevän väestönosan määrä pysyy vakiona tai jopa alenee ja samanaikaisesti tuensaajien määrä kasvaa entisestään, hän sanoo ja lisää:

– Tukien tarkoituksena ei ole passivoida ihmisiä, vaan pyrkimys on, että heidät saadaan aktiivisiksi osallisiksi yhteiskuntaan omien kykyjensä puitteissa.