Wokevanhempien kieltolistalle kirjallisuusklassikot Hiiriä ja ihmisiä, Kuin surmaisi satakielen ja Huckleberry Finnin seikkailut

YHDYSVALLAT | Kalifornian Burbankin kaupungissa kouluissa ei enää voida opettaa tiettyjä maailman kuuluja kirjallisuuden klassikoita, koska vanhemmat ovat huolestuneita rasismista. Taustalla on neljän rasismista huolestuneen vanhemman valitus. Kirjojen syytetään lietsovat rasismia ja yksipuolista valkoista kuvaa vähemmistöistä. Sananvapaushenkiset organisaatiot kuten NCAC ja PEN America ovat vedonneet kouluihin ja puolustaneet historiallisten klassikkokirjojen tärkeyttä opetuksessa. Heidän mukaansa koulujen ei tulisi vältellä vaikeita aiheita, vaan käyttää niitä asian mukaisesti materiaalina haastavien keskustelujen herättäjänä.

Newsweek-lehti uutisoi tapauksesta, jossa Kalifornian Burbankin alueen yläasteen ja lukion opettajille oli ilmoitettu syyskuussa tiettyjen perinteisten klassikkokirjojen olevan vastaisuudessa kiellettyjä opetuksessa. Toistaiseksi alueen opettajat eivät saa sisällyttää koululaisten lukemistoon Harper Leen kirjaa Kuin surmaisi satakielen, Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailuja, John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä, Theodore Taylorin The Cayta, eivätkä Mildred D. Taylorin Ukkosen vuotta.

Taustalla on rasismista huolestuneiden vanhempien valitus. Neljä oppilaiden vanhempaa, joista kolme on tummaihoisia, tekivät koululle valituksen klassikkoromaaneista osana opetusta. Heidän mukaansa noin 400 alueella koulua käyvää oppilasta olisi vaarassa altistua rasistiselle kohtelulle. Kaikki yllä mainitut klassikot paitsi Huckleberry Finnin seikkailut ovat olleet kouluissa pakollista lukemista osana kirjallisuuden oppiainetta.

Huolestuneet vanhemmat pitävät kirjoja syyllisenä rasismiin. Yksi vanhemmista kertoi, että valkoinen oppilas käytti hänen tyttärestään n-sanaa luettuaan sen Ukkosen vuosi -kirjasta, jota käytiin läpi paikallisella yläasteella. Valituksessa mukana oleva vanhempi sanoi, että poika käytti kirjallisuutta tekosyynä käytökselleen, eikä rehtori puuttunut asiaan.

“Tyttäreni traumatisoitui kirjaimellisesti”, vanhempi sanoi. “Nämä kirjat ovat ongelmallisia… tunnet olosi voimattomaksi, koska et voi suojella lastasi kokemaltaan harmilta.”

Eräs toinen tummaihoinen valituksessa mukana oleva vanhempi korosti, että klassikkokirjoissa tummaihoisia kuvataan valkoisesta näkökulmasta.

“Ei ole olemassa vastanarratiivia sille, miten tummaihoiset kokevat rasismia, ja miten valkoiset pelastavat heidät.”, hän sanoi ja huomautti, että opiskelijoille annetaan kuva rasismista vain unohdettuna osana menneisyyttä.

Toiset opettajat, organisaatiot ja opiskelijat ovat kuitenkin puolustaneet kirjojen merkitystä osana opetusta. Niille nähdään tärkeä rooli nykyaikaisen rasismin käsittelyssä.

Sensuuria vastustava NCAC-järjestö (National Coalition Against Censorship) lähetti kirjelmän Burbankin koululaitokselle ja vaati kirjojen sallimista osana opetusta:

“Uskomme, että näillä kirjoilla on merkittävää pedagogista arvoa, ja ne tulisi säilyttää osana kirjallisuuden opetusta.”

Sananvapaushenkinen kirjallisuusalan organisaatio PEN America julkaisi myös vaatimuksensa sallia kielletyt kirjat opetuksessa:

“Jokainen kirjoista käsittelee vaikeaa aihetta kansakuntamme monimutkaisesta ja tuskallisesta historiasta, kuten rakenteellista rasismia — Näiden tärkeiden kirjojen kieltäminen vaikeuttaa myös toteuttamasta sitä tärkeää tehtävää, jota koulut voivat ja jota niiden pitää suorittaa – tarjota ymmärrystä siitä, miksi nämä kirjat kiinnostavat ja haastavat meitä yhä tänäkin päivänä.”

Keskustelu nähdään myös osana kuukausia jatkuneita Black Lives Matter -protesteja ja rakenteellisen rasismin vastaista aktivismia. Kirjojen kieltämistä koskevan kiistan käsittelyyn on perustettu Burnbankin koululaitoksessa 15 hengen komitea, joka linjaa päätöksensä asiasta kuluvan marraskuun aikana.