

Sotilaat kirjoittavat kirjeitä ennen hyökkäykseen lähtöä Pertjärvellä huhtikuussa 1942. SA-kuva.
Yli miljardi kirjettä auttoi suomalaisia kestämään sotavuodet – ”Raadollisimmillaan kirje oli elonmerkki kotona pelossa odottaville läheisille”
Suomalaiset lähettivät viime sotien aikana toisilleen ennätyksellisen määrän kirjeitä. Sotarintaman ja kotirintaman väliseen kirjeenvaihtoon osallistui koko kansa.
Suomalaissotilaiden kirjeenvaihtoa on tutkinut Ilari Taskinen, joka työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa ja Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikössä.
Taskisen mukaan kirjeillä oli valtava merkitys sota- ja kotirintaman joukkojen taisteluhengelle Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen. Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939 ja päättyi 13. maaliskuuta 1940.
– Kirjeet olivat ratkaisevassa roolissa, kun niitä tarkastellaan suomalaisten yhteistä sotaponnistusta ja mielialoja ylläpitävänä tekijänä, Taskinen toteaa.
Hänen mukaansa ensimmäisten sotaviikkojen aikana mielialatiedustelijat tekivät havainnon, että mieliala pysyi korkealla, kun kenttäposti toimi ja läheiset saivat vastaanottaa viestejä rintamalta.
– Armeijan ilmainen kenttäposti oli avainasemassa, jotta sotilailla oli mahdollisuus lähettää ja vastaanottaa kirjeitä. Kun armeijan kenttäposti ei toiminut, niin mielialat menivät kotirintamalla ja sotilaiden keskuudessa alas, Taskinen kertoo.
Sotilaalta jopa 1 600 kirjettä
Tänä syksynä Taskiselta ilmestyi teos Terveiseni täältä jostakin – Suomalaissotilaiden kirjeenvaihto talvi- ja jatkosodassa (Gaudeamus).
Tietokirja perustuu Taskisen väitöskirjaan. Sen keskeisin aineisto on Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistossa sijaitseva sota-ajan kirjeiden kokoelma, jonka keräys alkoi 1970-luvulla ja jatkuu yhä.
Kirjassaan Taskinen kertoo, että kenttäposti kuljetti vuosien 1939-1944 välillä huikeat 1,14 miljardia kirjettä, korttia sekä pakettia. Talvi- ja jatkosodassa ollut mies saattoi kirjoittaa tuona aikana noin 1 600 kirjettä.
– Kenttäpostin tarkoituksena oli pitää hyvät yhteydet sotilaiden ja kotijoukkojen välillä. Kirjeiden sensuuri oli satunnaista, sillä niitä tuli rintamalta kotirintamalle parhaimmillaan puoli miljoonaa kappaletta päivässä, Taskinen selvittää.
Kirjeissä hyvin erilaisia sisältöjä
Arkistoja kaivaessaan Taskinen löysi perheille ja vaimoille kirjoitettujen kirjeiden lisäksi kaverusten, sotilaiden sekä tuntemattomien naisten kanssa käytyä kirjeenvaihtoa.
– Minua pisti silmään heti, miten eri tavalla eri kirjeissä kirjoitettiin. Perheelle kirjoitettiin paljon, mutta aika arkisesti. Sotilaat eivät halunneet huolestuttaa sotajutuilla rakkaimpiaan, äitejä ja vaimojaan. Heille kerrottiin, että hyvin menee ja ollaan terveenä. Tämä loi uskoa, että rakas mies palaa sieltä rintamalta takaisin jonain päivänä, Taskinen selvittää.
Kavereiden ja miesten välisissä kirjeissä kerrottiin avoimemmin sotarintaman kokemuksista.
– Nuoret sotapojat kirjoittivat toisilleen hyvin avoimesti ja vertailivat sotakokemuksia. He kertoivat, missä olivat taistelleet ja minkälaisia voittoja olivat rintamalla saaneet aikaiseksi. Se oli miehisten sankaritekojen vaihtelua, oman miehuuden pönkittämistä ja poikamaista virnuilemista naissuhteista, Taskinen kuvailee.
Tuntemattomille tytöille sotilaat kirjoittivat Taskisen mukaan kovin paljon. Kirjoitusringissä saattoi olla kymmeniäkin tyttöjä.
– Erityisesti nuoret sotilaat etsivät niistä tyttöystäviä. Joistakin kirjekavereista tuli hyvin uskottuja ystäviä näille sotilaille. Tuntemattomille naisille oli välillä helpompaa kertoa raskaistakin ajatuksista, väsymyksestä ja pelon tunteista, joilla ei haluttu huolestuttaa omia läheisiä tai näyttää omaa heikkouttaan toisille miehille.
Kirjeistä paistaa talvisodan henki
Taskisen mukaan yleisesti kirjeiden avulla yritettiin toimia erilaisissa suhteissa niin kuin olisi oltu tavallisessa elämässä perheenjäsenten kanssa.
– Kirjeissä jatkettiin henkilökohtaisen elämän elämistä sinne kotiseuduille. Talvisodassa kirjeistä paistaa talvisodan henki ja alkuvaiheessa jonkinlainen euforia, jossa yhtenäisenä kansakuntana elettiin taistelun kokemusta.
– Talvisodan aikana ei ehtinyt syntyä paljon uusia kirjesuhteita. Kirjeenvaihtoa oli sotilaiden ja lottien välillä. Ne olivat pääosin kannustavia toverisuhteita, Taskinen mainitsee.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen jatkosota alkoi 25. kesäkuuta 1941 ja päättyi 19. syyskuuta 1944.
– Jatkosota kesti monta vuotta, ja silloin oli aikaa kirjoittaa enemmän. Kirjeissä taistelu jäi vähän taka-alalle, ja tuntemattomille naisille kirjoittamisen määrä oli huipussaan.
Kirjeet olivat elonmerkkejä
Postisäkkiä odottaville sotilaille kirjeen vastaanottaminen oli Taskisen mukaan päivän paras hetki sotarintamalla, ja sitä se oli myös kotirintamalla.
– Raadollisimmillaan kirje oli elonmerkki kotona pelossa odottaville läheisille. Arkisempana merkityksenä kirjeillä ylläpidettiin ihmissuhteita. Kolmantena voidaan sanoa pelkkä ilon tuominen sodan arkeen. Kaikki rintamalla odottivat jännityksellä, tuleeko piristävä kirje kotoa. Suru oli puserossa, jos kirjettä ei tullut.
Taskisen mukaan viime sotien suuri kirjeiden määrä kertoo siitä, että sotaa ei käydä vain asein vaan sitä käydään myös mielissä.
– Jos koko kansa halutaan pitää yhteisessä taistelussa mukana, niin on ensiarvoisen tärkeää, että pidetään yhteyksiä yllä sotilaiden ja heidän läheistensä kanssa, Taskinen summaa.

Suomalaissotilaiden kirjeenvaihtoa tutkinut Ilari Taskinen työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa ja Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikössä. KUVA MIKA RINNE
Mika Rinne
Artikkeliin liittyvät aiheet
- jatkosota sota-aika kirjeenvaihto kotirintama sotarintama Ilari Taskinen Tampereen yliopisto talvisota historia Neuvostoliitto
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita


Puhemies Halla-aho Ruotsissa: Ympyrä sulkeutuu – ja olemme taas sotilaallisia liittolaisia

Teemu Keskisarja suomalaisten suhteesta presidentteihinsä – ”Kansalaisissa on piilevä ja kyräilevä herraviha, mutta jotenkin tämä yhtälö toimii”

Kansanedustajat tyytyväisiä eduskunnan panostuksiin – rahoitusta sotaveteraaneille, reserviläisille ja Pohjois-Karjalaan

Jussi Halla-ahon 20 teesiä Ukrainan sodasta: Venäjän aggressioon on vastattava samalla mitalla

Valtiovarainministeri Riikka Purra itsenäisyyspäivän puheessaan: ”Myös nykypäivänä meidän on kamppailtava, jotta tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin”
Myös nykypäivänä meidän on kamppailtava, jotta tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin, sanoi valtiovarainministeri Riikka Purra itsenäisyyspäivän puheessaan Helsingin Tähtitorninmäellä. Suomen Uutiset julkaisee ministerin puheen kokonaisuudessaan.
Viikon suosituimmat

Teemu Keskisarjan kolumni: Aatu Arjalainen ja Nahom Hagos – kumpi on todempi uhka?

Someen jaettu pahoinpitely nostatti espanjalaisten raivon – afrikkalaisjengin ja paikallisten yhteenotot ovat jatkuneet yli viikonlopun
Paikallisten asukkaiden ja afrikkalaisjengin väliset väkivaltaisuudet ovat jatkuneet jo kolmatta yötä espanjalaisessa pikkukaupungissa. Taustalla ovat sosiaaliset ongelmat ja uskonnollinen eripura, joiden sanotaan olevan hallitsemattoman maahanmuuton seurausta. ”On aika panna vastaan ennen kuin on liian myöhäistä”, tulkitsee asukas paikallisten tuntoja.

Riippumattomalta medialta yläpeukkua Teemu Keskisarjan ehdotukselle Yle-veron uudelleenohjauksesta – pitkällä tähtäimellä kaiken median tulisi kuitenkin toimia markkinaehtoisesti
Aidosti riippumattomat ja itsenäiset media-alan tekijät pitävät ongelmallisena nykyistä Yle-veromallia, jonka turvin Yleisradio syö tilaa mediakentältä. Kansanedustaja Teemu Keskisarjan esitys Yle-veron uudelleenkohdistamisesta toisi mukaan kilpailua mediakentälle, sekä palauttaisi osittaisen protestoinnin mahdollisuuden kansalle.

Yliopistonlehtori emerita ajattelee liberaalilaatikon ulkopuolelta: Pakkoinkluusio ei toimi missään – ei kouluissa, työpaikoilla eikä maahanmuuttopolitiikassa
Voiko yliopistolla työskennellä ja luoda uraa, vaikka tunnustautuu kristityksi tai konservatiiviksi? Saako tieteentekijä vastustaa aborttia, pitää Israelin puolta ja puhua ääneen islamisaation luomasta uhkasta länsimaille? Kyllä, se on mahdollista, mutta ei mutkatonta. Ja ehkä siksi niin harvinaista.

Antikainen: Kuvitelkaa demarien Nasima Razmyar sisäministerinä – rajat auki, suut kiinni ja lisää turvapaikanhakijoita suomalaisten elätettäväksi
Pääministeripuolueena SDP:n ja Nasima Razmyarin toimintalinja olisi selvä: vihapuheesta vankilaan – mutta laittomasta maassaoleskelusta palkinto. Suomalaisille rajat sananvapauteen – mutta ei rajoja maahanmuutolle. Ja jos kritisoisit Razmyaria, joutuisit maksamaan kunnianloukkauksesta korvauksia, kansanedustaja Sanna Antikainen varoittaa.

Päivän pointti: Toksinen vallankäyttö, toiminnan ristiriitaisuudet ja kasvava tyytymättömyys Pride-liikkeen sisällä herättävät pohtimaan, joko Pride-aikakausi on tullut päätökseensä

Hallitus selvittää maahanmuuttajien arvot: ”Lupa asua Ruotsissa ei kuulu ihmisoikeuksiin”
Maahanmuutto- ja integraatiopolitiikan pitää perustus tosiasioihin, ei näppituntumaan saatikka oletuksiin. Näin ajattelee tuore opetus- ja integraatioministeri Simona Mohamsson (ent. Mohammad). Yhteiset tasavertaisuuteen perustuvat arvot on hyväksyttävä, sillä ”lupa asua Ruotsissa ei kuulu ihmisoikeuksiin”.

Ranska avaamassa ovea uusille tulijoille – pelkkä palestiinalaisuus riittää nyt turvapaikan perusteeksi
Ranska on päättänyt myöntää turvapaikkoja Gazan palestiinalaisille. Tie EU:n alueelle on nyt periaatteessa auki kahdelle miljoonalle uudelle pakolaiselle. Päätökseen on reagoitu voimakkaasti, sillä se voi johtaa pakolaistulvaan ja Hamasin terrroristien ujuttautumiseen Euroopan ytimeen.

Työelämägallup: Vain vajaa puolet ammattiliiton jäsenistä tietää, että työttömyysturva ei edellytä liiton jäsenyyttä
Ammattiliittoon kuuluminen ei itsessään takaa turvaa työttömyyden varalta. Turvan takaa työttömyyskassan jäsenyys. Tämä ei ole selvää läheskään kaikille ammattiliittojen jäsenille.

EVA:n tutkimus paljastaa arvomuutoksen: Suomalaiset kallistuvat oikealle, identiteettipolitiikka ei enää vetoa kansaan kuten ennen
Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuore arvo- ja asennetutkimus osoittaa, että suomalaisten asenteet ovat siirtyneet selvästi oikeistolaisempaan suuntaan kuluneen vuosikymmenen aikana. Suomalaisista noin puolet (49 prosenttia) asemoi itsensä poliittisesti oikealle, vajaa kolmannes vasemmalle (31 prosenttia) ja viidesosa (19 prosenttia) keskelle.