Yhdysvallat valmistautuu kolmen kuukauden päästä käytäviin presidentinvaaleihin poikkeuksellisen kaoottisissa tunnelmissa. Kaduilla mellakoidaan, poliittinen polarisaatio on huipussaan ja koronavirusepidemia on vaatinut jo 160 000 kuolonuhria. Istuva presidentti Donald Trump, jonka uudelleenvalinta näytti vielä vuosi sitten lähes varmalta, joutuu nyt lähtemään vaaleihin altavastaajana. Mutta hän on tehnyt sen ennenkin.
Yhdysvaltojen seuraaviin presidentinvaaleihin on aikaa enää noin kolme kuukautta. Varsinainen vaalipäivä on 3. päivä marraskuuta, ja kahden suuren puolueen on määrä valita ehdokkaansa myöhemmin tässä kuussa käytävissä puoluekokouksissaan. Republikaanien odotetaan asettavan ehdolle istuvan presidentin Donald Trumpin. Varapresidenttiehdokkaaksi valittaneen istuva varapresidentti Mike Pence.
Demokraattien odotetaan taas asettavan ehdokkaakseen esivaalit voittaneen ex-varapresidentti Joe Bidenin, jonka odotetaan nimittävän varapresidenttiehdokkaansa lähipäivinä.
Biden, 77, on tällä hetkellä gallup-johdossa. Trumpille vaalivuosi 2020 on ollut vaikeuksia täynnä. Alkuvuodesta saapunut koronaviruspandemia laittoi ensin maan talouden polvilleen. Kesän aikana George Floydin kuolemasta käynnistyneet mielenilmaukset levisivät ympäri Yhdysvaltojen, kärjistyen monissa kaupungeissa väkivaltaiseksi mellakoinniksi, joka jatkuu edelleen. Samaan aikaan koronaviruksen aiheuttamien kuolemien määrä maassa on noussut jo 160 000:een.
Jos historiallista vertauskohtaa haluaa etsiä, niin yhtä kaoottista vaalivuotta Yhdysvalloissa ei ole nähty ainakaan sitten vuoden 1968, jolloin presidentinvaaleja varjostivat demokraattiehdokas Robert Kennedyn ja kansalaisoikeustaistelija Marthin Luther Kingin salamurhat, laajeneva sota Vietnamissa, kasvava radikalismi yliopistokampuksilla ja kesän väkivaltaiset rotumellakat suurissa kaupungeissa.
Vuoden 1968 vaaleista voittajaksi nousi lopulta republikaanien Richard Nixon teemoilla, joita myös Trump nyt toistaa: “law and order” ja “silent majority”, eli laki ja järjestys sekä hiljainen enemmistö.
Mutta auttaako edes Nixonin pelikirja nyt pulaan joutunutta Trumpia? Nyt näyttää siltä, että onnistuakseen Trumpin jatkokausi riippuu paitsi onnistuneesta kampanjastrategiasta ja sen toteutuksesta, myös talous- ja koronavirustilanteen kehittymisestä syksyn aikana.
Ainakin seuraaviin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota arvioitaessa tulevien vaalien tulosta.
Miten “law and order”-politiikka toimii?
Nixonin murskavoitto vuonna 1968 tuli järkytyksenä monille. Lakia ja järjestystä vaatineen konservatiiviehdokkaan voitto oli kaikin tavoin vastoin ajan henkeä. Nixonin oivallus oli kuitenkin vedota levottomuuksiin, radikalismiin ja väkivaltaan kyllästyneisiin tavallisiin äänestäjiin, “hiljaiseen enemmistöön”, sen sijaan että hän olisi keskittynyt esimerkiksi median tai kulttuurieliitin mielipiteisiin. Se toimi.
Trump yrittää nyt jossain määrin samaa temppua. Presidentti onkin kesän aikaan useaan otteeseen käyttänyt sanasta sanaan Nixonin vanhoja kampanjasloganeja. Erityisesti Trump näyttää luottavan siihen, että tavalliset äänestäjät eivät hyväksy demokraattipuolueen veljeilyä äärilaidan väkivaltaisten Antifa-mellakoiden liepeillä, vaan haluavat todella palauttaa lain ja järjestyksen kaduille.
Tästä tempusta tekee Nixoniin tilanteeseen verrattuna hankalamman se, että Trump on istuva presidentti, kun taas Nixon oli ulkopuolinen haastaja. Trumpin on vaikeampi syyttää heikkoa hallintoa tilanteessa, jossa hän myös itse edustaa sitä. Trump onkin yrittänyt rakentaa pesäeroa erityisesti demokraattijohtoisten kaupunkien ja osavaltioiden hallintoon, syyttäen paikallishallintoa liian pehmeistä otteista ja radikaalivasemmiston sympatisoinnista.
Talous ja koronavirustilanne
Trumpin isoin riippakivi tällä hetkellä on mahdollisesti koronavirusepidemian vuoksi laskeva taloussuhdanne ja myös itse epidemian torjunta Yhdysvalloissa.
Talouden tila ja työllisyys vaalien alla on tunnetusti ollut erityisen tärkeä kysymys istuvan presidentin jatkokausihaaveille. Esimerkiksi vuoden 1992 presidentinvaalien alla alkanut taantuma upotti George Bushin jatkokausihaaveet – huolimatta siitä, että presidentti oli ollut kautensa aikana suosittu.
Toinen iso kysymys Trumpin jatkokauden kannalta on itse koronavirusepidemian hoito, jossa Yhdysvalloilla on ollut vaikeuksia. Syyt eivät toki ole yksin Trumpin, mutta aivan kuten taloudessakin, on hyvin mahdollista että istuva hallinto joutuu kantamaan poliittisen vastuun vastoinkäymisistä ja epäonnistumisista.
Sekä taloustilanteessa että itse epidemian hallinnassa vaalien kannalta ratkaisevaa saattaa kuitenkin olla nyt ajoitus, eli mikä on tilanne itse vaalipäivänä. Näiden suhteen Trump joutuukin nyt käymään puolustustaistelua. Käytännössä onnistuminen tässä saattaa jo olla pois Trumpin omista käsistä, ja riippua jo sellaisista suhdanteiden kehityksestä, joille presidentti itse ei voi mitään.
Pandemia tuo muutoksia mobilisaatioon ja vaalien järjestämiseen
Koronaviruspandemia vaikuttaa myös konkreettisemmin tapaan, jolla itse vaalit ja kampanjointi voidaan toteuttaa. Esimerkiksi Trumpin viime kampanjaa nostattaneet Trump rally -tapahtumat ovat nyt pandemian vuoksi jäissä. Äänestäjien perinteinen mobilisaatio saattaa epäonnistua myös demokraattipuolella. Molempien puolueiden puoluekokouksetkin toteutetaan pitkälti hajautettuina etäkonferensseina.
Myös itse vaalien äänestystavoista ja erityisesti postiäänestyksestä käydään nyt kovaa poliittista vääntöä. Koronavirusepidemialle perusteltujen laajojen postiäänestyksien uskottaisiin hyödyttävän enemmän demokraatteja, joille äänestäjien saaminen liikkeelle on ollut perinteisesti suurempi haaste kuin republikaaneille. Luonnollisesti molemmat puolueet vetoavat siihen, että juuri heidän kannattamansa malli suojaisi paremmin demokratiaa ja äänestyksen integriteettiä, mutta tosiasia lienee se, että kyse on molemmilla osapuolilla kylmästä vaalimatematiikasta: molemmat puolueet suosivat nimenomaan omaa vaalimenestystään hyödyttäviä vaalitapoja.
Demokraatit voivat vielä töpeksiä homman omaan maaliin
Jos verrataan esimerkiksi Barack Obamaan, innostus Joe Bidenin ympärillä ei ole ollut erityisen käsinkosketeltavaa. Bidenia pidetään jokseenkin epäkarismaattisena hahmona ja hänen julkinen esiintymisensä on ollut haparoivaa. Bidenin suurin valttikortti jopa omienkin keskuudessa näyttää olevan nyt lähinnä vain se, että hän ei ole Donald Trump.
Epäkarismaattisen ehdokkaansa lisäksi demokraatteja on vaivannut jo pitkään myös sisäinen ideologinen hajaannus, joka näkyy erityisesti radikaalin vasemmistosiiven tyytymättömyytenä Bidenin kaltaisiin maltillisempiin keskitien demokraatteihin. Yksi riski demokraateille onkin juuri vasemmistoradikaalien ylilyönnit, jotka voisivat kääntää liikkuvia äänestäjiä Trumpin laki ja järjestys -linjan puolelle. Väkivaltaisia mellakoitsijoita ja agitaattoreita kun voi olla hankala puoluetoimistolta käsin kovin tarkasti kontrolloida, vaikka demokraatit toki mieluusti ottavatkin kaiken ilon irti yhteiskunnallisen liikehdinnän Trumpille aiheuttamasta vahingosta.
Biden itse on asemoitunut tarkasti ja maltillisesti, irtisanoutuen jyrkästi väkivaltaisesta mellakoinnista. Se ei kuitenkaan tarkoita etteivätkö muut elementit demokraattisessa puolueessa ja sen liepeillä voisi vielä vierottaa maltillisia äänestäjiä pois demokraattileiristä. Ylipäänsä puoluepoliittinen polarisaatio Yhdysvalloissa on nyt historiallisen korkealla ja Trump tunnetusti hallitsee myös negatiivisen kampanjoinnin, osaten tarttua vastapuolen ilmeisiin heikkouksiin.
Annetut äänet, vaalitapa ja vaa’ankieliosavaltiot ratkaisevat tuloksen
Lopulta on hyvä pitää mielessä myös se, että gallupit ja kannatusmittaukset voivat antaa hyvinkin harhaanjohtavan kuvan siitä, miten itse vaalit lopulta ratkeavat. Näin kävi esimerkiksi vuoden 2016 presidentinvaaleissa, joissa mittaukset ja asiantuntijat povasivat loppuun asti voittoa Hillary Clintonille.
Johtuen osavaltiokohtaisesta valitsijamiehiin perustuvasta vaalitavasta absoluuttiset kannatuslukemat eivät välttämättä kerro mitä vaaleissa tulee tapahtumaan. Esimerkiksi Hillary Clinton hävisi vaalit, vaikka sai enemmän ääniä. Vaalien lopullinen tulos ratkeaakin usein pienten virhemarginaalien sisällä muutamissa niin sanotuissa vaa’ankieliosavaltioissa, eli niissä osavaltioissa, jotka eivät ole selkeästi kummankaan puolueen hallinnassa. Tällaisia osavaltioita ovat esimerkiksi Florida, Ohio ja Pennsylvania. Jo pienikin mittausvirhe gallupeissa tai ennusteissa voi antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, mitä äänestyspäivänä todella tulee tapahtumaan. Selvää on ettei Trumpin kampanja, joka on jo nyt rikkonut kaikki varainkeruuennätykset, tule ainakaan luovuttamaan kamppailua suosiolla.
—
Yhdysvaltain demokraattipuolue järjestää kansalliskokouksensa 17.-20. elokuuta Wisconsinissa.
Republikaanipuolue taas järjestää oman kansalliskokouksensa 24.-27. elokuuta Pohjois-Carolinassa.
SUOMEN UUTISET