Kirjailija-opettaja Arno Kotron uuden blogin otsikko on pysäyttävä: Miten tämän hulluuden annettiin tapahtua.
Kotro kertoo siitä, miten suomalaisessa peruskoulussa viime vuosikymmenellä osin ajauduttiin alennustilaan uusien, radikaalien kasvatuksellisien ja opetuksellisien menetelmien vallattua alaa koulumaailmassa tavalla, jota Kotro kutsuu muoti-idiotismiksi.
– Tyttäreni kävi vajaat kymmenen vuotta sitten alakoulua, jonka rehtori nielaisi pureksimatta tuolloin muotiin tulleet pedagogiset päähänpistot ja villitykset. Niinpä koulussa linjattiin, että kaikki se minkä varassa suomalainen koulu – tämä maailmallakin kovasti kehuttu – oli hienosti toiminut vuosikymmenten ajan, olikin äkkiä vanhanaikaista ja huonoa.
– Edistyksen ja uuden pedagogiikan hengessä piti päästä eroon menneen maailman rasitteista, kuten arvosanoista, pulpeteista, kokeista, perinteisistä luokkahuoneista, kirjoista, todistuksista. Jopa ”opettaminen” oli sanana vähän arveluttava.
Ilmiöitä, digiä ja itseohjautuvuutta
Kotron mainitsemassa koulussa tilalle tarjottiin ilmiöitä, digiä ja itseohjautuvuutta.
– Ja kun numeroita ei annettu – kun ei ollut kokeitakaan – arviointi tapahtui ”rubriikeilla”. Käytännössä se tarkoitti nivaskaa A4-papereita täynnä niin koukeroista opetussuunnitelmajargonia ja epämääräisiä laatikkorivistöjä, että prujuista ei itse pirukaan olisi pystynyt selvittämään, menikö lapsella koulu hyvin vai huonosti. En minä ainakaan.
Nelos-, viitos- ja kutosluokilla ei oppinut juuri mitään
Pedagoginen muoti-idiotismi kouluissa osin romutti nuoren koululaisen oppimiskokemukset, Kotro kirjoittaa.
– En yllättynyt, kun äskettäin ylioppilaaksi kirjoittanut tytär tiivisti kokemuksensa nelos-, viitos ja kutosluokista: ”En oppinut silloin mitään.” Tytär on varmasti omaksunut isältään kärjistelyn jaloa taitoa, mutta silti.
– Minä ja ties kuinka monet muut vanhemmat yritimme sitkeästi puhua opettajalle ja rehtorille järkeä. Toivoimme oppikirjoja, kokeita, opetusta. Ja olisivathan ne arvosanat antaneet tärkeää viestiä siitä, miten lapsella menee. Toiveemme kaikui kuuroille korville. Koulun johto oli avun ulottumattomissa.
Arno Kotron uusi blogi luettavissa kokonaan täällä.