Mikä tahansa tohtorin tutkinto ei ole enää automaattisesti kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Merkittävä osa nykyisestä akateemisesta humanistisesta tutkimuksesta on absurdia. Asiasta kirjoittaa brittilehti Spectator. Kirjoittaja Arabella Byrne on itse akatemiasta journalismin pariin palannut filosofian tohtori, joka näkee tutkintojen arvon menettävän hohtoaan. Isossa-Britanniassa tohtoriopintojen parissa on lähes ennätysmäärä ihmisiä. Samaan aikaan työelämässä on pulaa kovatasoisista käytännön osaajista. Arabella Byrnen mukaan veronmaksajat rahoittavat kyseenalaista akateemista tutkimusta. Hän muistuttaa, että Isossa-Britanniassa toimiva, Suomen Akatemian kaltainen tutkimusneuvosto on saanut kritiikkiä eriskummallisten ja poliittisesti värittyneiden hankkeiden tukemisesta. Tutkijat ovat käyttäneet verovaroja esimerkiksi ”osallistavan audiovisuaalisuuden” avulla Palestiinan aaveilmiöiden tutkimiseen, ”queer-tekstitysten materiaalisuuden” selvittämiseen sekä menstruaation kuvaamiseen elokuvissa.
Filosofian tohtori tunnustaa brittilehti Spectatorissa, että kaikessa oivaltavuudessaan tiedemaailma on täynnä absurdia ja triviaalia tutkimusta.
– Minun on helppo sanoa näin, koska käytin neljä vuotta elämästäni tehdäkseni väitöskirjaa ranskalaisen katolisuuden suhteesta ensimmäiseen maailmansotaan, otsikolla ”Golgata vai katastrofi?”, Arabella Byrne aloittaa ironisesti.
Myöhemmin journalistiksi päätynyt Byrne tunnustaa päätyneensä tohtoriopintojen pariin idealistisista syistä. Hänen tutkimuksensa oli kuitenkin yksityisesti rahoitettua:
– Onnekseni yhtäkään veronmaksajaa ei vahingoitettu tutkimukseni syntyprosessin aikana.
Aina näin ei kuitenkaan ole. Isossa-Britanniassa on toimintaperiaatteiltaan Suomen Akatemiaa muistuttava Taiteiden ja humanististen tieteiden tutkimusneuvosto (AHRC), joka käyttää vuosittain 80 miljoonaa euroa vastaavan summan veronmaksajien rahaa lukemattomien tutkimushankkeiden rahoittamiseen.
Vuonna 1998 perustettu AHRC on myös herättänyt huomiota samalla tavalla kuin Suomen Akatemia. Sen tukemat eriskummalliset tutkimushankkeet ja tutkijat ovat joutuneet hiljattain kriittisen tarkastelun kohteeksi, eikä ihme.
AHRC joutui polttopisteeseen, kun sen rahoittama tohtoriopiskelija Nadia Yahlom oli nähty Lontoossa julkisella paikalla leikkaamassa irti Hamasin kaappaamien juutalaisten panttivankien muistonauhoja.
Yahlom työsti Westminsterin yliopistossa veronmaksajien rahoittamaa väitöskirjaa aiheesta ”osallistava audiovisuaalinen tutkimus aaveilmiöstä Palestiinassa”. Väitöskirjansa tiivistelmässä Yahlom kertoo aaveiden olevan ”enemmän kuin pelkkää symboliikkaa”. Yahlom oli myös puolustanut tekoaan ja väittänyt panttivankien muistamisen edustavan ”kansanmurhan hyväksyntää”.
Brittiläisessä tiedekulttuurissa on vallinnut 1900-luvun alusta lähtien niin kutsuttu Haldanen periaate, jonka mukaan tutkijat itse päättävät tutkimuksensa sisällöstä. Byrnen mukaan viimeaikaiset AHRC:n rahoituspäätökset saavat tämän periaatteen jo horjumaan, elleivät jopa hajoamaan.
Veronmaksajien rahaa on myönnetty hankkeisiin kuten:
”Lesbo? ’Hän ei libanonilainen. Hän punjabi!’: Tutkimus työväenluokkaisten eteläaasialaistaustaisten queer-brittinaisten kokemuksista 1970-luvulta 1990-luvulle” (Soumyaseema Mandalin tutkimus Royal Holloway -yliopistossa Lontoossa),
”Eläimet rakentajina: Tutkimus eläinten rakennuksista toimijuuden, oikeuksien ja politiikan paikkoina” (nimettömänä pysyvän opiskelijan tutkimus niin ikään Royal Hollowayssa) ja
”hankaus hankaus hankaus hankaus hankaus hankaus harjaus harjaus värinä ai hei, sinä: Queer-tekstitysten materiaalisuus” (Jessa Mockridgen tutkimus Kingstonin yliopistossa Lontoossa).
Lisäksi AHRC on rahoittanut Northumbrian yliopistossa väitöskirjaa nimeltä ”Menstruaatio elokuvissa: Stigman ja häpeän historia vuodesta 2000 vuoteen 2022”. Tutkimusta perustellaan sillä, kuinka ”menstruaation esittämistä elokuvissa ei ole tutkittu riittävästi yli vuosikymmenen ajan”.
Tätä nykyä Byrne suhtautuu tohtorin arvoon ristiriitaisesti. Titteli kuulostaa päällisin puolin hienolta, ja siihen liitetään erilaisia yleviä mielikuvia. Hän tunnustaa itsekin odottaneensa älyllisen läpimurron tekemistä ja pääsevänsä muuttamaan kulttuurikeskustelua.
Myös akateeminen vapaus houkutteli suhteessa tavanomaiseen toimistotyöhön. Byrne muistelee, että palatessaan akatemiasta työelämään pelkkä säännöllisiin toimistoaikoihin mukautuminen oli varsinainen haaste.
Mikä tahansa tohtorin tutkinto ei ole enää automaattisesti kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Byrnen lohduton arvio on se, että nykyään liian moni suorittaa tohtoriopintoja. Varsinkin humanistisilla aloilla tohtoritutkinnon arvo on inflatoitumassa kovaa vauhtia. Kaiken kaikkiaan tohtoriopiskelijoita on Isossa-Britanniassa jo arviolta lähes ennätysmäiset 113 000.
Samaan aikaan yritysmaailmassa valitellaan pulaa kovatasoisista osaajista. Byrne pitää tätä osoituksena siitä, etteivät uusien tohtoritutkintojen antamat valmiudet kohtaa kysynnän kanssa. Lisäksi työnantajat alkavat olettaa jo suoriltaan, ettei tohtoritason henkilö sovellu käytännön työtehtäviin.
Aihe on kiusallinen myös koulutuksen nimiin vannovassa Suomessa. Kuluneen vuoden aikana otsikoihin nousi mm. Suomen Akatemian 750 000 euron jättirahoitus feministiselle kynsisalonkitutkimukselle. Sen vanavedessä muita satojen tuhansien eurojen suuruisia potteja veronmaksajien rahaa jaettiin myös tutkimuksille ”queerin visuaalisesta historiasta”, ”globaalin Palestiinan muuttuvista rajaseuduista” sekä feministiseen analyysiin ”kodista militarisoitumisen paikkana”. Tänä syksynä Suomen perustan julkaisema Mika Meranon tiedepamfletti ruoti perusteellisesti marginaalisten woke-hankkeiden saamaa rahoitusta. Sitä vasten brittien AHRC:n 80 miljoonan euron rahoitus kalpenee Suomen Akatemian yli 543 miljoonan euron budjetin rinnalla.
Byrnen teksti Spectator-lehdessä väläyttää itsekriittisesti, ettei kaikki tiede ole samanarvoista. Suomessa puolestaan tieteen veijaritarinoiden osoittelu aiheuttaa yhä takuuvarmoja vastareaktiota woke-henkisessä vasemmistoyleisössä.
Yhdysvalloissa Waynen yliopistossa vaikuttava sosiologian ja kriminologian professori Jukka Savolainen luonnehti hiljattain, että tavalliset veronmaksajat ovat kuitenkin useimmiten oikeilla jäljillä aistiessaan tieteeksi puettua höpöhöpöä.
Suomen Uutiset
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Puheenaihe-podcastissa vieraillut sosiologian ja kriminologian professori Jukka Savolainen sanoo, että tavallisten veronmaksajien intuitio tieteenä markkinoidusta höpötutkimuksesta osuu yleensä oikeaan. - Ei ole sattumaa, mihin tiederahoituksen kritiikki Suomessa nyt osuu.
Ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi 30. syyskuuta pamfletin "Tutkimusta vai ideologiaa? – analyysi suomalaisesta tiederahoituksesta", joka on herättänyt keskustelua niin tiedemaailmassa kuin julkisuudessa. Pamfletti tarkastelee erityisesti Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita ja niiden ideologisia painotuksia. Ajatuspajan lähetyksessä eilen aihetta käsittelivät toiminnanjohtaja Simo Grönroos ja analyysin kirjoittanut diplomi-insinööri Mika Merano, jotka kommentoivat julkaisun herättämää keskustelua sekä Suomen Akatemian antamia lausuntoja.
Helsinkiläinen PS-varavaltuutettu Mika Merano julkaisee syyskuussa kirjoittamansa tiedepamfletin. Siinä ruoditaan hieman tavallista syvällisemmin Suomen Akatemian tutkimusrahoitusta, josta on viime vuosina irronnut huomattavia summia politisoituneille ja kyseenalaisiksi nähdyille aiheille. Rahan jakajalta julkaisu irrotti erikoisen reaktion jo etukäteen.
Tiede on yhteiskunnan kulmakivi, kuuluu ensimmäinen lause Mika Meranon pamfletissa, jonka käsikirjoitus on pian menossa painoon.
Perussuomalaisten kansanedustaja Onni Rostila syyttää hallitukselle rasismikoulutuksen järjestänyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta itse rasistiseksi, THL:n omat verkkosivut nimittäin pursuavat pseudotieteellisen, valkoihoisia syrjivän "valkoisuustutkimuksen" oppeja.
Viikon suosituimmat
Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan viisivuotissuunnitelman mukaan kouluissa ja päiväkodeissa ei enää tarjota kinkkuleikkeitä vuodesta 2026 alkaen. Vuoteen 2030 mennessä lihaa olisi tarjolla vain kahdesti viikossa ja joka toinen viikko ainoastaan kerran.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuusto päätti eilen pitää laajemmat terveyspalvelut laittomasti maassa oleville. Suomen hallitus kuitenkin esittää, että viranomaiset rajaavat palveluita hieman. Varha oli jo ottamassa tulevan lakimuutoksen täysimääräisesti huomioon, mutta nyt alue aikoo kuitenkin tarjota laajempia palveluita.
Dublinissa on ollut väkivaltaisia mellakoita kahtena peräkkäisenä iltana, koska karkotettavaksi määrätyn turvapaikanhakijan epäillään raiskanneen 10-vuotiaan tytön vastaanottokeskuksessa. Poliitikot tuomitsevat mellakoinnin, mutta eivät ole valmiita antamaan kansalaisille mahdollisuutta vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan väkivallattomin ja demokraattisin keinoin.
Keskusta synnytti hyvinvointialueet lakeineen, keskittämisasetuksineen ja rahoitusmalleineen. Nyt sama puolue johtaa Lapin hyvinvointialuetta – ja haluaa lakkauttaa Ivalon yöpäivystyksen. Päätös on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä keskusta on julkisuudessa väittänyt puolustavansa.
Tanskan suosituin tiktokkaaja on päättänyt muuttaa pois Tanskasta, koska haluaa lastensa kasvavan paikassa, jonka tavat ja arvot vastaavat hänen omiaan. Viimeinen pisara oli se, kun hän näki sateenkaaren värisiä Pride-lippuja lastensa koulussa. Sellaisessa ympäristössä hän ei halua lastensa kasvavan.
Argentiinan presidentti Javier Milei on johtanut puolueensa murskavoittoon sunnuntain välivaaleissa. Kahden ensimmäisen presidenttivuotensa aikana Milei on toteuttanut radikaaleja menoleikkauksia anarkokapitalismin hengessä. Valtamedia ennusti presidentin uudistusllnjalle mahalaskua vaaleissa mutta toisin kävi.
Mitä korkeammalle Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) suosio kasvaa, sitä kovaäänisemmin vaaditaan sen kieltämistä. Liittokanslerin ja muiden puolueiden boikotoima puolue syyttää hallitusta yrityksestä hiljentää oppositio.
Perussuomalainen Nuoriso ja Perussuomalaiset Opiskelijat vaativat kriittistä keskustelua suomalaisen koulujärjestelmän vihervasemmistolaistumisesta.
