The Economist ehdotti helmikuun 6. päivänä julkaistussa pääkirjoituksessaan, miten EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttokriisi saadaan hallintaan.
Maahanmuuton kasvusta on tullut EU:n suurin ongelma, joka saattaa kärjistyä edelleen tänä ja tulevina vuosina. Lehden ehdotus on yleisellä tasolla, että Euroopan unionille tulee saada asiassa yhteinen ja johdonmukainen linja. Pakolaisia joudutaan ottamaan vastaan, mutta lukumäärää tulee voida säännöstellä tehokkaasti. Ylisuuri määrä pakolaisia aiheuttaisi EU:lle vakavia poliittisia ongelmia.
Saksan liittokansleri Angela Merkel on yrittänyt ajaa yhteistä linjausta, mutta on epäonnistunut. Mikäli yhteistä politiikkaa ei saada aikaan, Saksa tulee tiukentamaan kantaansa ja aloittamaan tiukan rajakontrollin.
Tehokkaasti säädelty pakolaisten virta edellyttää unionilta kolmea toimenpidettä.
Ensinnäkin, EU:n tulisi rajoittaa niin sanottuja ”työntötekijöitä”, jotka rohkaisevat ihmisiä riskeeraamaan jopa henkensä päästäkseen pois kriisialueilta, erityisesti Irakista ja Syyriasta. EU:n tulisi lisätä taloudellista apua suoraan kriisimaihin, mutta myös pakolaisleireihin Turkissa, Jordanissa ja Libanonissa. Apua tulisi antaa ruokaan ja asumiseen, mutta myös muihin tarpeisiin kuten koulutukseen. Työllistymistä tulisi näissä maissa edistää.
Toiseksi, turvapaikanhakijat tulisi tarkastaa ja seuloa jo Lähi-Idän keskuksissa ja lisäksi Euroopan sisääntulopisteissä eli niin sanotuissa hotspoteissa. Tällaisia olisi lähinnä Italiassa ja Kreikassa. Turvapaikanhakijoiksi pyrkivät tulisi saada rekisteröitymään mahdollisimman lähellä kotejansa eli Turkissa, Libanonissa ja Jordaniassa. Ne, jotka tulevat veneillä Euroopan puolelle ilman tätä rekisteröitymistä, tulisi palauttaa lähtöpaikkaansa. Tämä olisi vaativa ja kallis prosessi, siksi koko EU:n tulisikin osallistua kustannuksiin.
Kolmanneksi, pakolaisten tulisi pysyä paikallaan siihen saakka, että heidän turvapaikkahakemuksensa on käsitelty. Eli ensin tulisi suorittaa rekisteröinti lähtöpaikassa ja sitten turvapaikkahakemuksen käsittely esimerkiksi Italiassa tai Kreikassa tai muussa paikassa Euroopassa, johon hakijat saapuvat. Rekisteröinnin perustarkoitus olisi todentaa henkilöllisyys ja kotipaikka, josta henkilö on lähtenyt liikkeelle.
Lehti toteaa, että kaikki kolme vaihetta ovat vaativia ja niiden toteuttamiseen sisältyy paljon ongelmia. Kaikki tulijat, jotka eivät ole rekisteröityneet ja joiden turvapaikkahakemusta ei ole hyväksytty, tulisikin palauttaa takaisin.
Toistaiseksi pakolaiset ovat tulleet Euroopan puolelle ensin Italiaan ja Kreikkaan sekä entistä enemmän Makedoniaan ja näistä maista lähteneet nopeasti matkalle muualle Eurooppaan ilman juuri minkäänlaista kontrollia ja tarkastusta. Monilla on ollut väärät henkilötiedot.
Lehden arvio on, että sen ehdottamien kolmen toimenpiteen toteuttaminen vaatisi runsaasti rahaa sekä henkilöstöä suorittamaan rekisteröinnit ja tarkastukset Lähi-Idän puolella tai ainakin saapumismaissa kuten Italia, Kreikka ja Makedonia jne.
Tehtävä ei ole mahdoton, mutta yksimielisyyteen pääseminen EU:n tasolla tulee olemaan hankalaa. Mikäli tässä ei onnistuta, EU on suurissa ongelmissa, rajoja suljetaan tai kontrolloidaan ja lopulta Schengen-sopimuskin voi kaatua.