Yhdysvaltain tuoreen presidentin Joe Bidenin virkaanastujaispuhe Washingtonissa on otettu mediassa positiivisesti vastaan. Puhetta on luonnehdittu kahtiajakautunutta kansaa yhdistäväksi. Mielipiteet on tosin kerätty lähinnä Bidenin kannattajilta. Todellinen tilanne kahtiajakautuneessa maassa voi kuitenkin olla synkempi. Bidenin analyysi maan ongelmien syistä ei välttämättä auta.

Yhdysvaltain uusi presidentti Joe Biden ja varapresidentti Kamala Harris vannoivat virkavalansa maan pääkaupungissa Washington D.C:ssa 20. päivä tammikuuta raskaan sotilasvartion alla ja ilman yleisöjoukkoja.

Bidenin virkaanastujaispuhe välitettiin Washingtonista ympäri maailman.

Alkuperäisversion puheesta voi lukea täältä tai katsoa tästä.

Puheessa Biden korosti erityisesti kansallisen yhtenäisyyden sanomaa. Sana toistui läpi Bidenin noin 20 minuuttia kestäneen puheen useita kertoja.

“Tarvitsemme demokratian vaikeimmin tavoiteltavaa asiaa: yhtenäisyyttä”, Biden totesi puheensa alkupuoliskolla.

Bidenin puhe on saanut riemuisan vastaanoton ainakin mediassa kuultujen puheenvuorojen perusteella.

Suomen mediassa Biden sai pelkkää ylistystä

Suomalaisessa mediassa Biden ja hänen puheensa saivat lähinnä pelkkää ylistystä, kuten tähänkin saakka.

“Kaaoksen näyttämöstä muodostui yhtenäisyyden alku”, otsikoi esimerkiksi Aamulehti.

”Yhtenäisyys. Toivo. Demokratia. Valo. Totuus. Nämä sanat kaikuivat Capitol-kukkulalta Washingtonissa, kun Yhdysvaltojen 46. presidentti Joe Biden puhutteli rikki revittyä kansakuntaa.”

Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka ei hänkään säästellyt ylistyssanojaan Bidenia kohtaan:

“Tuntuu kuin olisi taas helpompi hengittääkin. Valtaan nousi sivistynyt, kunniallinen ja rehellisyyteen uskova johtaja. Voimia vaikeaan työhösi Joe Biden.”

Iltasanomat vuorostaan muisti muistuttaa, että Donald Trumpin virkaanastujaispuheen aikana satoi vettä, kun taas jopa aurinko on Bidenin puolella:

“Juuri kun Joe Biden oli valmistautumassa valansa vannomiseen, auringonsäteet valaisivat hetkeksi kirkkaasti kongressirakennuksen estradin.”

Näistä lähtökohdista voimmekin jäädä toiveikkaina odottamaan valtaapitäviä haastavaa kriittistä suomalaista journalismia Bidenin nelivuotiskauden aikana.

Yhdysvalloissa puhe sai sekä kehuja että kritiikkiä

Yhdysvaltojen demokraatit ennustettavasti ylistivät niin ikään Bidenin puhetta, mutta puhe sai jonkin verran kannatusta myös republikaanien leiristä. Esimerkiksi Trumpia vastustanut republikaanisenaattori Mitt Romney kuvaili Bidenin puhetta “vahvaksi” ja “hyvin tarpeelliseksi”.

Konservatiivien äänenkannattaja Fox Newsin juontaja Chris Wallace kuvaili Bidenin puhetta jopa parhaaksi virkaanastujaispuheeksi jonka on kuullut. Taakse Wallacen vertailussa jäi jopa John Kennedyn kuuluisa puhe vuodelta 1961.

Kaikki analyysit puheesta eivät kuitenkaan olleet pelkkää ylistystä.

Esimerkiksi Trumpia tukenut republikaanisenaattori Rand Paul Kentuckysta piti Bidenin puhetta syyttelevänä ja vihjailevana. Paul ei ollut vakuuttunut Bidenin kyvystä tuoda kansakuntaa yhteen:

“Nämä ovat vain sanoja. Jos kuuntelemme tarkasti hänen puheensa, iso osa siitä oli vain ohuesti peitettyä vihjailua jossa meitä kutsuttiin valkoisen ylivallan kannattajiksi, rasisteiksi, jokaisella mahdollisella haukkumanimellä, kutsuttiin meitä ihmisiksi jotka eivät kerro totuutta”, Paul luonnehti puhetta.

Paul tulkitsee ilmeisesti niiden 75 miljoonan Trumpin äänestäjien tuntoja, joita Biden ei kuitenkaan maininnut puheessaan ääneen.

Mikä Bidenin puheessa siis oikein tarkalleen ottaen hiersi?

Bidenin yhtenäisyyden sanoma ontuu

Biden, joka kampanjansa aikana mm. vertasi Donald Trumpia Adolf Hitleriin ja hänen kannattajiaan natseihin halusi, että yhdysvaltalaiset alkavat nyt “kuunnella toisiaan, nähdä toisiaan ja arvostamaan toisiaan”. Niinpä niin.

Esimerkiksi Bidenin kampanjavideossa on ristileikattu kuvamateriaalia Hitleristä, Nürnbergin natsitapahtumista ja Trumpista. Biden antaa ymmärtää, että Trumpin mukaan natsit ovat “erittäin hienoja ihmisiä”.

Samanlainen “yhtenäisyyden” viesti toistui ikävä kyllä myös Washingtonissa.

Biden toistelee puheenkirjoittajiensa retoriikkaa Yhdysvalloista “systeemisen rasistisena” maana, joka edelleen kävisi “ikuista taistelua” nativismia, rasismia ja pelkoa vastaan. Samalla kuitenkin maahan, sen instituutioihin, kansaan ja demokratiaan pitäisi luottaa.

Eli kumpi se nyt on? Samalla kun Biden kehottaa ihmisiä luottamaan Amerikkaan, hän toisella suupielellään kertoo, että Amerikan keskeiset instituutiot ja koko kansakunta ovat systeemisen rasismin lävistämiä.

“Huuto rodulliselle oikeudelle, jota on tavoiteltu 400 vuotta, liikuttaa meitä.”

Biden ei maininnut puheessaan edellisen vuoden väkivaltaisia Black Lives Matter -mellakoita, joissa kuoli kymmeniä amerikkalaisia ja kokonaisia kaupunginosia tuhottiin.

Samalla on mielenkiintoista, että presidentti joka puhuu yhtenäisyyden sanomaa käyttää lähes rodullisen sisällissodan retoriikkaa vuonna 2021.

Bidenia onkin nyt verrattu jopa täysin epäironisesti Abraham Lincolniin – aivan kuin Yhdysvallat eläisi edelleen vuotta 1861. Aivan kuin 1960-luvun kansalaisoikeuslainsäädäntöä ei olisi koskaan laadittukaan. Tai aivan kuin “valkoinen ylivalta” johon Biden käytti hämmentävän suuren osan puheestaan nauttisi maassa mitään muuta kuin täysin marginaalisinta kannatusta pienten ääriryhmien keskuudessa.

Nähtäväksi jää mitä Bidenia vastaan äänestänyt yhdysvaltalaisten äänestäjien toinen puolisko tällaisesta puheesta ajattelee. Yhtenäisyyteen kun ei vielä riitä se, että toinen puoli kansasta on yhtenäisesti toista puolta vastaan. Tämä on resepti konfliktille, ei yhtenäisyydelle.

SUOMEN UUTISET