Eurooppalaisten päättäjien epäilemättä suurin murhe on populistipuolueiden voittomarssi läpi Euroopan. Kansalaiset äänestävät vihaisina populisteja huomattuaan elintasonsa jämähtäneen paikalleen. Pieni- ja keskituloisten elämä on jatkuvaa taloudellista taistelua.
Financial Timesin vakiokolumnisti Wolfgang Münchau pohtii kirjoituksessaan eurooppalaisten päättäjien tarvitsevan uuden strategian. Euromaiden tulisi tarkastaa uudelleen Maastrichtin sopimuksen talouskurisäännöt. Nämä säännöt ja EU:n politiikka johtavat yhdessä suhdanteita voimistavaan tilaan. Laskukausina se merkitsee siten yhä kivuliaampia lamoja.
Hän muistuttaa siitä, miten Italiassa kävi kun EU-myönteinen Mario Monti nimitettiin pääministeriksi. Hän sai puserrettua maan budjettivajeen alle kolmeen prosenttiin. Hinta oli kova. Lähellä poliittista keskustaa olleet suurpuolueet ovat kutistuneet rajusti.
Saksan perustuslain velkajarru tuottaa ongelmia
Münchau kertoo ihmetelleensä, miksi muut euromaat eivät älähtäneet lainkaan, kun Saksassa puserrettiin kymmen vuotta sitten perustuslakiin tiukkaan talouden pitoon tähdännyt velkajarrulaki.
Tämä onnistui, kun suuri koalitio oli vielä riittävän suuri saadakseen kahden kolmasosan enemmistön Saksan valtiopäivillä.
Nyt tämän lain kumoaminen on likimain mahdotonta, koska puoluekenttä on pirstaloituneempi.
Tätä nykyä lain vaikutuksia ymmärretään paremmin. Jopa saksalaisekonomistit ovat myöntäneet lain tuovan ongelmia. Saksan budjettialijäämien laittomuus merkitsee suhdanteiden tasaamisen olevan likimain mahdotonta. Samalla se syö muiden euromaiden mahdollisuuksia saada kirjanpitojaan kuntoon kehittämällä vientiä Saksaan.
Syntipukeiksi Venäjä ja Facebook
Münchaun mielestä eurooppalaisten päättäjien tulisi ennen kaikkea miettiä talouspolitiikkansa kokonaan uudelleen. Jos he ovat hampaat irvessä valmiita häviämään koitoksen populisteille, niin heidän tulee jatkaa Venäjän ja Facebookin syyttelyä epätoivottujen vaalitulosten jälkeen.
Päättäjät voivat myös kieltää yhteisvaluutta-alueen tarvitsevan radikaaleja uudistuksia, joiden avulla euroalue toimisi paremmin.
Tietenkin he voivat myös noudattaa talouskurisopimusta pilkulleen.
Henri Alakylä