Taloustieteen professori Matti Virén ihmettelee suomalaispäättäjien verouudistusten takana piilevää logiikkaa. Hänen mielestään on hyödytöntä näprätä tuloverotuksen ja kulutusverojen osuuksia. Sen sijaan kokonaisveroastetta tulisi laskea.
Eurovaaliehdokas Matti Virén kirjoittaa ihmettelevänsä Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelussa sitä, miten pitkälle verotuksen painopistettä voidaan siirtää työn verotuksesta kulutusveroihin.
Esimerkiksi bensiinin hinnasta noin 70 prosenttia on veroa. Hän havainnollistaa asiaa tarjouskampanjoiden käänteisillä sanamuodoilla ”Osta 1, maksa 4.”
Bensiinin lisäksi Virén listaa tukun muitakin esimerkkejä: alkoholin ja tupakan verot ovat jo valmiiksi koholla, vuokraisännät maksavat vuokratuloistaan 34 prosenttia pääomaveroa.
Korkeat verot siirtyvät osittain palkkoihin
Osa yrittäjistä kykenee siirtämään arvonlisäverorasitteen hintoihin. Pienyrittäjät ovat ahtaammalla kuin suuret kilpailijat. Virén kirjoittaa, etteivät pienkauppiaat voi niin vain siirtää arvonlisäveroa sellaisenaan hintoihin. Siltä osin kun korkeita veroja voidaan siirtää hintoihin, seuraa tästä osittain myös palkkojen kohoaminen.
Tässä ajatuksessa ei äkkiseltään havaitse ongelmaa. Korkeita veroja ja hintoja voi maksaa korkeammilla palkoilla.
Eurovaluutan kurssi ei kuitenkaan elä suomalaisten veroasteen mukaan. Korkeat hinnat ja palkat merkitsevät siten kilpailukyvyn rapautumista. Se johtaa viennin vaikeuksiin.
EU:n kautta vielä lisäveroja?
Virénin mukaan Euroopan komissiolla on EU:n verotusoikeuteen tähtäävää puhtia. Hän arvelee, että EU-kansalaisille verojen myyntipuheissa tämä esitetään esimerkiksi muovien haittaverona.
Hän muistuttaa, että arvonlisäveron kohdalla pään avaaminen johtaa helposti toistuviin korotuksiin. Tästä syystä Yhdysvalloissa republikaanit vastustavat jyrkästi liittovaltiotason arvonlisäveroa.
Kirjoituksensa kommenttiosuudessa Virén kirjoittaa epäilevänsä, että verotus siirrettäisiin suomalaispoliitikkojen ulottumattomiin EU-tasolle. EU-verot tulisivat kansallisten verojen päälle.
Henri Alakylä