Taloustieteen professori Matti Virén ihmettelee autoverotuksen saamaa suurta huomiota Uuden Suomen Puheenvuoro-kirjoituksessaan. Hänen vihjaa autoverotusvimman muodostuneen alkujaan siten, että autoa on vaikea piilottaa. Hiustenkuivaimia tai pölynimureita ei veroteta yhtä rankasti. Mutta autot eivät ole ainoita saastuttavia esineitä, Virén muistuttaa. Häntä selkeästi harmittaa valtaapitävien halu määrätä eri hyödykkeiden hinnoista.

Virénin mukaan auton saastuttavuus ei voi olla peruste korkeampaan verotukseen. Auto kun ei ole suinkaan ainoa saastuttava esine.

– Niin mikä ero on pesukoneissa ja autoissa? Virén kysyy.

Virén kertoo, että tietynlainen kateus autoja kohtaan on syntynyt sotien jälkeen, kun maamme vaihtotasevajetta on korjattu. Vaihtotasevaje paheni tuontiautojen vuoksi. Tuolloin syntyi ajatus ruveta verotuksella vaikuttamaan muodostuneeseen vaihtotaseen alijäämään. Autosta muodostui tuolloin ylellisyyshyödyke.

Edes vaihtotaseen tasoittamiseen tarkoitettu markan kelluttaminen vuonna 1992 ei auttanut autoverovimmaan. Verohan oli havaittu hyväksi ”lypsylehmäksi”.

Auto on käytännössä välttämättömyyshyödyke

Ylellisyystuotteen asema näkyy siten verotuksessa. Virén ihmetteleekin sitä, miksi harvaan asutussa maassa kulkuvälineet voisivat olla ylellisyyttä. Auto on hänen mielestään Suomessa välttämättömyyshyödyke. Siksi sen kysyntä ei reagoi negatiivisesti hinnan noustessa. Toisin sanoen auton hintajousto on lähes olematon.

Virén epäilee, että autojen korkea verotus kostautuu moninkertaisesti talouden toimeliaisuuden vähetessä verotuksen vuoksi. Autoverotus vaikuttaa myös työn tarjontaan.

Virénin mukaan autoverotus on jäänyt täysin ilmastokeskustelujen taakse. Hänen mukaansa ”ilmastohysteria” helpottaa 14.4. käytyjen vaalien jälkeen.

Henri Alakylä