VTT Heikki Koskenkylän koostama analyysi Saksan vaikeasta poliittisesta tilanteesta EU-vaalien alla.

Saksassa pidettiin liittopäivävaalit syyskuussa 2017. Suuret kansanpuolueet kristillisdemokraatit CDU/CSU ja sosiaalidemokraatit SPD hävisivät selvästi. Vaihtoehto Saksalle, AfD, sai suuren vaalivoiton. Vaikeiden neuvottelujen jälkeen uusi hallitus saatiin vasta helmikuussa 2018. Sosiaalidemokraattien piti jäädä oppositioon mutta lopulta SPD taipui jälleen kerran suureen koalitioon CDU:n ja CSU:n kanssa. SPD:n puheenjohtajaksi vaihdettiin Andrea Nahles. Kaksi edellistä puheenjohtajaa Sigmar Gabriel ja Martin Schultz joutuivat sivuun. Puolueessa oli voimakasta vastustusta hallitukseen menoa kohtaan ja kritiikki on jatkunut.

Tämä on Angela Merkelin kaudella jo kolmas suuri koalitio. Ensimmäinen oli vuosina 2005-2009, joka oli Merkelin ensimmäinen liittokanslerikausi. Merkelin toisella kaudella 2009-2013 hallituksessa olivat CDU/CSU ja Vapaat demokraatit, FDP. Suuri koalitio oli FDP:lle kohtalokas ja se putosi 2013 vaaleissa parlamentista. Toinen suuri koalitio oli vuosina 2013-2017 ja kolmas on nyt vallassa. Suuri koalitio on ollut kohtalokasta myös SPD:lle. Sen kannatus on laskenut 40 prosentin huippuluvuista alle 20 prosentin tasolle. Kun myös CDU/CSU:n kannatus on sukeltanut yli 40 prosentin luvuista alle 30 prosentiin, hallituksen työskentely on Saksassa jatkuvassa kriisissä. Samaan aikaan AfD:n ja vihreiden kannatus on kohonnut lähelle 20 prosentin tasoa. Tämän vuoden gallupeissa SPD on ollut näiden kahden puolueen kanssa samalla tasolla, noin 17-18%.

Arvostettu der Spiegel -lehti on useaan kertaan todennut, että suurten kansanpuolueiden aika saattaa olla ohi.

Arvostettu der Spiegel -lehti on useaan kertaan todennut, että suurten kansanpuolueiden aika saattaa olla ohi. Jatkossa Saksassa on neljä keskisuurta puoluetta, jotka siis ovat CDU/CSU, SPD, AfD ja vihreät. Suomessa on hyvin samanlainen tilanne. Nämä kannatuksen suuret muutokset vaikeuttavat Saksan politiikan linjaamista koko ajan sekä kotimaan politiikassa että EU-politiikassa. Lisäksi tulevat vaalit eli eurovaalit toukokuun lopulla ja kolmet osavaltiovaalit syksyllä kiristävät ilmapiiriä. Niissä ovat pelissä myös puolueiden puheenjohtajien vakanssit ja jopa Merkelin jatko liittokanslerina.

Saksan talous on viime vuosina kehittynyt suotuisasti. Vaihtotaseessa on jatkuvasti suuri ylijäämä, mikä kertoo erinomaisesta kilpailukyvystä. Maassa vallitsee lähes täystyöllisyys ja työttömyysaste on vain 3,5 prosenttia. Työllisyysaste on ennätyskorkealla 75 prosentissa. Velka-aste eli julkinen velka/BKT on laskenut 90 prosentin tasolta 60 prosenttiin. Budjetissa on jo neljättä vuotta ylijäämä, mikä on EU-maalle harvinaista. Samaan aikaan Italia ja Ranska ovat ajautuneet kasvaviin alijäämiin. Niiden velka-asteet ovat 135 % ja 98% tasolla.

Hallitus kiistelee talouspolitiikasta useissa asioissa. SPD haluaisi korjata ns. Harz IV -työmarkkinareformin, joka säädettiin liittokansleri Gerhard Schröderin aikaan vuonna 2004. Siinä leikattiin työttömyysturvaa ja muutakin sosiaaliturvaa. SPD haluaisi korottaa minimipalkkaa 8,5 euron tuntitasolta 12 euron tasolle. SPD haluaisi myös korottaa eläkkeitä pieni- ja keskituloisille. CDU vastustaa näitä kaikkia ehdotuksia.

Suuri kiista on myös kivihiilestä luopumisen aikataulusta sekä sähköautoihin siirtymisestä. Vihreät ovat ajaneet hyvin tiukkaa aikataulua, samoin SPD:n punavihreä siipi.

Suuri kiista on myös kivihiilestä luopumisen aikataulusta sekä sähköautoihin siirtymisestä. Vihreät ovat ajaneet hyvin tiukkaa aikataulua, samoin SPD:n punavihreä siipi. Puolustusmenojen lisäämisestä on ollut kovaa vääntöä. Puolustusministeri CDU:n Ursula von der Leyen esitti 10 miljardin euron lisärahoitusta, mutta SPD:n valtiovarainministeri Olaf Scholz vain kahta miljardia. Ongelmana on Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin vaatimus kahden prosentin tasosta suhteessa BKT:een kaikille Nato-maille. Saksan taso on nyt vain 1,3 prosenttia.

Saksan poliittista tilannetta hankaloittavat myös CDU:n uudet henkilöjärjestelyt. Vaalitappion jälkeen Merkel luopui CDU:n puheenjohtajuudesta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin varsin kokematon Annegret Kramp-Karrenbauer, jota yleisesti kutsutaan AKK:ksi. Hän voitti äänestyksessä niukasti Friedrich Merzin. AKK ei ole edes hallituksessa ministeri. Myös baijerilainen CSU vaihtoi puheenjohtajaa viime vuonna. Horst Seehofer erosi ja tilalle valittiin Markus Söder.

Saksassa on spekuloitu paljon Merkelin jatkosta liittokanslerina. Tappio eurovaaleissa voisi johtaa Merkelin eroon. Kauppalehden pitkäaikainen Saksan kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen toteaakin Kauppalehdessä 24.4: ”Saksassa liittokansleri voi vaihtua EU-vaalien jälkeen”. Merkeliä on myös veikkailtu komission uudeksi puheenjohtajaksi. Tämä olisi kyllä jättiyllätys. Toisaalta SPD:n johdosta on ilmoitettu, että AKK ei kelpaa liittokansleriksi. Tällöin edessä olisivat uudet vaalit, mikä hidastaisi pitkäksi aikaa EU:n päätöksentekoa.

Europarlamentin konservatiivien ryhmän EPP:n kärkiehdokkaaksi valittiin Helsingin kokouksessa Manfred Weber. Hän edustaa baijerilaista CSU:ta. Weber ei ole ollut koskaan ministerinä Saksan hallituksessa, mitä pidetään vakavana puutteena. Weberin ja Saksan hallituksen välillä on ollut monia ongelmia eikä Merkel ole antanut koskaan kunnon tukea Weberille. Weber aloitti vaalikampanjan pari viikkoa sitten Ateenassa. Hän ilmoitti, että hän keskeyttäisi Venäjältä Itämeren kautta Saksaan maakaasua tuovan Nord Stream 2 -kaasuputken rakentamisen, jos hän tulee valituksi EU:n komission johtoon. Weber sanoi olevansa valmis käyttämään kaikkia mahdollisia lakeja hankkeen pysäyttämiseksi.

Saksa on luopumassa ydinvoiman ja kivihiilen käytöstä, mikä aiheuttaa energiahuollolle suuria ongelmia.

Weberin kannanotto on aiheuttanut suurta hämmennystä Saksassa. Saksa on luopumassa ydinvoiman ja kivihiilen käytöstä, mikä aiheuttaa energiahuollolle suuria ongelmia. Weberin jyrkkä kannanotto saattaa johtaa aivan uuteen kuvioon komission puheenjohtajan valinnassa. Ei ole mahdoton ajatus, että Merkel lopulta lähtisi tähän virkaan. Saksalaisessa mediassa on myös spekuloitu talousministeri Peter Altmaierin kiinnostuksesta komission johtoon.

Merkel on ollut uuden suuren koalition aikana varsin passiivinen kaikkien poliittisten kannanottojen suhteen. Der Spiegel-lehti onkin alkanut kutsua häntä CDU:n kunniapuheenjohtajaksi, joka varoo sotkeutumasta poliittisiin kiistoihin. Syksyllä 2018 CDU:ssa järjestettiin suuri kokous, jossa suunniteltiin uusia linjauksia pakolaispolitiikkaan. AKK johti puhetta, mutta Merkel ei edes osallistunut kokoukseen. Uusissa linjauksissa tehtiinkin selvä pesäero Merkelin syyskuun 2015 puheisiin. Tuolloin Merkel toivotti kaikki pakolaiset tervetulleiksi Saksaan. Tätä puhetta on kritisoitu valtavasti Saksassa. Yksi kovimpia kritisoijia on ollut hallituksen sisäministeri Horst Seehofer. Viime vuonna Seehofer sanoi suoraan, että ”Islam ei kuulu Saksaan” – Islam gehoert nicht zum Deutschland. Tämä aiheutti valtavan kohun ja jopa Merkel tuomitsi Seehoferin puheet. Hallituksen pakolaispolitiikka on tiukentunut, mutta näkemyseroja on edelleen jopa CDU/CSU:n sisällä. Tämä vaikeuttaa EU:n yhteisten linjausten tekemistä.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti syyskuussa 2017 juuri ennen Saksan parlamenttivaaleja pitkän puheen Sorbonnen yliopistossa. Puheen aiheena oli Euroopan tulevaisuuden visio. Macron esitti laajan ohjelman EU:n ja talous- ja rahaliiton uudistamiseksi. Hän esitti monenlaista yhteisvastuun ja riskienjaon lisäämistä. Näitä olivat muun muassa euroalueen oman budjetin luominen ja samoin osin yhteinen työttömyyskorvausrahasto. Hän haluaisi EMU:lle oman valtiovarainministerin. Hän on myös suhtautunut myönteisesti jonkinlaisiin yhteisiin velkakirjoihin ja EU-tason yhteiseen verotukseen.

Angela Merkel otti Saksan vaalien jälkeen varovaisesti kantaa Macronin ehdotuksiin. Myöhemmin finanssiministeriksi tullut Olaf Scholz oli varsin pidättyväinen yhteisvastuun kasvattamiseen. Hän onkin ollut pääosin edeltäjänsä Wolfgang Schäublen linjoilla. Euroalueen oman budjetin osalta hän on mennyt jonkin verran Macronia vastaan. Euroalueen budjettia ollaankin luomassa EU:n koko budjetin sisälle. Neuvottelut ovat kuitenkin kesken. Niitä jatketaan Suomen puheenjohtajakaudella.

Ei ole mahdoton ajatus, etteikö Merkel voisi nousta EU:n komission puheenjohtajaksi.

Macronia ovat sittemmin työllistäneet keltaliivien protestoinnit ja mellakat. Hän on joutunut antamaan osin periksi keltaliivien vaatimuksille. Macronin suosio on edelleen vaatimatonta 35 prosentin tasoa. Huhtikuun alussa hän avasi uudelleen keskustelun EU:n tulevaisuuden visioista. Tällä kertaa Merkel on ollut täysin hiljaa. Macronia on kommentoinut CDU:n uusi puheenjohtaja AKK hyvin varovaisesti. Ranskan taholla on oltu hyvin pettyneitä Saksan pidättyvään linjaan Macronin ehdotuksista.

Hallituspuolueiden sisällä on jatkuvia erimielisyyksiä EU:n ja EMU:n kehittämisestä. CDU ja CSU haluavat selvästi tiukempaa linjaa maahanmuuton osalta kuin SPD. Sisäministeri Seehofer/CSU on tiukentanut turvapaikanhakijoiden palautuksia. Palautuksissa on ollut jatkuvia ongelmia. EMU:n kehittäminen näyttää olevan nyt täysin levällään vaikka ehdotuksia on tehty paljon. Pisimmälle menevät ehdotukset ovat tulleet komission ja Macronin tahoilta.

Syksyllä 2019 Saksan hallituksella on edessä ns. puolivuotistarkastelu. Siinä arvioidaan hallituksen saavutuksia ja ongelmakohteita. Monet arvioivat, että viimeistään silloin SPD jättää suuren koalition. Näin voisi käydä, jos SPD kokee tappion useissa vaaleissa eli eurovaaleissa ja syksyn osavaltiovaaleissa.

Kaikkiaan näyttää siltä, että hyvin vaikeat ajat ovat Euroopan unionilla edessä. Saksan poliittisen tilanteen selkiintyminen voi viedä aikaa, Brexit takkuaa edelleen ja Italian talous taantuu. Myös koko euroalue voi ajautua taantumaan, jos maailmantalous hiipuu pahasti. Eurovaaleissa kansallismieliset puolueet noussevat merkittävään asemaan. Monia poliittisia kysymyksiä on silloin katsottava uudesta näkökulmasta. Euroopan poliittisen eliitin haave Euroopan Yhdysvalloista on vain kaukainen haave. Suuntana voi hyvinkin olla kohti itsenäisten valtioiden liittoa, jolloin vallan keskittäminen Brysseliin pysähtyy ja se voi jopa kääntyä laskuun. Suomen uuden hallituksen on luotava EU-politiikan ja EMU:n kehittämisen linjaukset tilanteessa, jossa se ei ehkä enää voi nojautua Saksan linjauksiin.

Jutun lähdeaineisto: Spiegel- ja Frankfurter Allgemeine.

HEIKKI KOSKENKYLÄ