Eurovaaliehdokas Vahvelainen: EU:n valvottava rajojaan paremmin – ”Emme voi päästää Eurooppaan ihmisiä, joista emme tiedä mitään”

Suomen lainsäädännöstä on tullut alisteista EU-lainsäädännölle ja suurin osa Suomen asioista päätetään jo Brysselissä. Vantaan kaupunginvaltuutettu, eurovaaliehdokas Tanja Isa Vahvelainen haluaa pitää kiinni Suomen itsemääräämisoikeudesta ja pysäyttää unionin liittovaltiokehityksen.

Tällä hetkellä Euroopan unionilla on toimivalta päättää muun muassa siitä, kuka Suomeen pääsee ja millä ehdoilla täällä ollaan. EU määrää, miten rajojamme valvotaan ja päättää perheenyhdistämiskäytännöistä.

Vantaalaisen eurovaaliehdokkaan Tanja Isa Vahvelaisen mielestä Suomen tulisi itse saada päättää näistä asioista.

– EU ei voi määrätä siitä, keitä Suomen pitää ottaa ja millä edellytyksillä annamme heidän tänne jäädä. Suomen pitää itse saada valvoa omia rajojaan. Nyt meillä ei ole sananvaltaa näihin asioihin, Vahvelainen toteaa.

EU:n rajapolitiikka ei toimi

Nyt povataan kuivuuden lisääntymistä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, mikä saattaa laukaista lisää vuoden 2015 kaltaisia maahanmuuttokriisejä.

Vahvelainen ei haluaisi yhtään enempää kasvattaa kehitysapumäärärahoja, joita Suomikin jo maksaa melkoisesti. Kehitysapurahojen käyttöä pitäisi valvoa tarkemmin, jotta niistä todella olisi hyötyä kehitysmaiden kansalaisille eikä ihmisillä olisi niin suurta tarvetta lähteä kotimaistaan.

– EU:n tulee valvoa tiukemmin, keitä unionin alueelle pääsee ja valvoa omia rajojaan paremmin. Emme voi päästää Eurooppaan ihmisiä, joista emme tiedä mitään. Schengen-sopimusta on noudatettava. Nyt rajapolitiikka ei EU:ssa toimi, ja siksi monet EU-maat ovat joutuneet itse sulkemaan aidoilla omia rajojaan, Vahvelainen sanoo.

– Hädänalaisia ihmisiä pitää toki voida auttaa, mutta niin ei voi jatkua, että Suomeen voi kaikessa rauhassa kuka tahansa kävellä. Ennemmin Suomen pitää vaikka itse hakea pois avuntarvitsijoita kuin ottaa vastaan ihmisiä, joiden taustoista tai motiiveista ei ole tietoa.

Suomen asiat päätetään jo EU:ssa

Euroopan unionin liittovaltiokehitys torjutaan tekemällä yhteistyötä sellaisten kansallismielisten maiden ja ryhmien kanssa, joille oman itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden säilyttäminen on tärkeää.

Suurin osa Suomen asioista päätetään jo EU:ssa, ja tämä suunta pitäisi saada muuttumaan.

– Näen eduskunnan aika turhana elimenä, jos emme kykene EU:ssa pitämään Suomen puolia. Enää Suomi päättää itse lähinnä koulutukseen liittyvistä asioista, miltei kaikki muu tulee jo EU:sta. Monet äänestäjät kokevat EU:n kovin kaukaisena asiana, eivätkä ymmärrä, kuinka paljon sieltä käsin vaikutetaan arkiseen elämäämme liittyviin asioihin, Vahvelainen kertoo.

Ilmastopolitiikkaan järkeä ja realismia

Ilmastopolitiikkaan Vahvelainen perää lisää realismia. Järkeä ilmastopolitiikkaan pitäisi ajaa myös EU:n tasolla. Suomi on tehnyt ilmastotalkoissa jo enemmän kuin oman osuutensa.

Suomi on jo nyt esimerkkimaa, ja meidän on jatkettava samaa rataa. Emme kuitenkaan voi toimia siten, että tuotanto siirtyy muihin maihin ja Suomen omavaraisuus vaarantuu.

– Jos tuotanto täällä ajetaan alas, se siirtyy enemmän saastuttaviin maihin, ja onko järkeä sitten tuoda ne taas tänne kivihiiltä käyttävillä laivoilla? Meitä ei pidä myöskään pakottaa luopumaan polttomoottoriautoista. Kehitys etenee, mutta pakolla ja kuluttajille liian kalliilla ei hyvää saada aikaiseksi.

– Ilmastotalkoissa pitää oikeasti huomioida Suomen osuus. Vihreillä on asia vähän karannut käsistä, kun kuvitellaan, että Suomi yksin on vastuussa koko maailman ja Euroopan saastumisesta, Vahvelainen sanoo.

Äänestämättä jättäminen ei ole protesti

Kun Suomen lainsäädäntö on jo Euroopan unionille alisteista, Vahvelainen toivoo myös äänestäjien ymmärtävän, kuinka tärkeää on äänestää eurovaaleissa Suomen etuja ajavia edustajia europarlamenttiin.

Äänestämättä jättäminen ei ole protesti, vaan se on vallan antamista niille, jotka eivät ajattele suomalaisten etua.

– Ymmärrän hyvin, että kansalaisia painaa jo vaaliväsymys, kahdet vaalit ovat lähekkäin ja EU tuntuu monen mielestä kaukaiselta. Nyt on kuitenkin kysymys siitä, jääkö meille yhtään päätösvaltaa omiin asioihimme vai päätetäänkö niistä vastaisuudessa jossain aivan muualla, Vahvelainen painottaa.