Greta Thunberg yhdistää tuoreella videollaan Gazan, ilmastonmuutoksen ja yhdysvaltalaisyritys Chevronin – tutkijoiden mukaan äärivasemmiston tavoitteena on vallankumous

Tuoreella videollaan ilmastoaktivisti Greta Thunberg sanoo:

– Palestiinassa ja muualla maailmassa taistellaan kolonialismia ja korporatismia vastaan. Katsokaa Chevronia. Kaikki tietävät, että se on maailman suurimpia ilmastorikollisia. Se antaa Israelille polttoainetta kansanmurhaan Palestiinassa.

Videon väitettä kommentoi tuoreeltaan UNWatchin toiminnanjohtaja, ihmisoikeusjuristi Hillel Neuer viestipalvelu X:ssä:

– Ajattelin aiemmin, että edustit vain 15-vuotiaan ilmaisutaitoja. Nyt olet 21-vuotias antesemitistinen psykopaatti.

Kyse on vallankumouksesta

Suomen Uutiset kirjoitti keväällä Thunbergin ”ilmastoaktivismista” Ruotsissa pidettyjen Euroviisujen yhteydessä. Häiriökäyttäytynyt Thunberg otettiin kiinni konserttipaikan edessä.

Ilmiöllä on nimi: “Issue is never the issue” (suom: käsillä oleva asia ei koskaan ole varsinainen asia”). Sen konseptoi amerikkalainen politiikan tutkija David Horowitz. Hän lausui:

– Kyse ei ole siitä, mistä nyt puhutaan. Kyse on aina vallankumouksesta. Toisin sanoen, olipa kyse kaupunkien mustasta väestöstä tai naisten asemasta, se ei ole varsinainen huolenaihe. Se on vain keino edistää varsinaista päämäärää, eli vallan tavoittelua ja vallankumousta. Tämä kiteytys tunnetaan suuressa maailmassa nykyään nykyään ”Issue is never the issue” -periaatteena.

Fanatismi uusvasemmiston strategiana

Lähihistoriassa nähdyt yhden asian joukkoliikkeet, kuten Black Lives Matter ja ilmastoaktivistit, ovat kieltäytyneet tavoittelemasta mahdollisimman laajaa kannattajapohjaa aaterajojen yli. Sen sijaan liikkeet nojaavat vahvasti äärivasemmalle ja havittelevat radikaalia ainesta.

Tunnetun brittiläisen ajatushautomo Institute of Economic Affairsin tutkija Kristian Niemietz analysoi fanatismin roolia uusvasemmiston strategiana. Hänen mukaansa syvän vasemmistolainen maailmankuva antaa aktivisteille suuremman mission, herättää intohimoja ja tuo enemmän poliittista vaikutuspotentiaalia. Yhden asian liikkeet kiinnostavat vain, jos ne voidaan valjastaa suurempiin poliittisiin päämääriin.

Jos esimerkiksi Black Lives Matter, Elokapina ja valtavirtaisempi ilmastoliike olisivat oikeasti sitä, miltä ne näyttävät päältä päin eli yhden asian liikkeitä, olisi Black Lives Matter silloin puhtaasti pelkkä rasismin vastainen liike. Se ei kurottaisi mihinkään muuhun aatteelliseen suuntaan, kuten äärivasemmistolaiseen antikapitalismiin. Elokapina ja ilmastoaktivistit Greta Thunbergin johdolla olisivat puhtaasti ympäristöliikkeitä vailla kiisteltyä äärivasemmistolaista agendaa.

Äärivasemmistolta tukea terroristeille

Tuolloin nämä liikkeet olisivat laajoja, perinteisiä poliittisia rajoja ylittäviä liittoumia. Ne pyrkisivät rakentamaan siltoja ja olemaan aatteellisesti mukaan ottavia, inklusiivisia. Tämä edellyttäisi muiden poliittisten näkökulmien siirtämistä taka-alalle. Äärivasemmistolaiset toki saattaisivat yhä olla niissä yliedustettuina. Liikkeiden riveistä löytyisi kuitenkin lisäksi laaja kirjo poliittista keskikenttää ja oikeistolaisia, konservatiiveiksi ja liberaaleiksi itseään luonnehtivia kannattajia – sekä tietysti aivan epäpoliittisia ihmisiä.

Kuten on huomattu, näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Elokapinan perustaja Roger Hallam hekumoi yritysjohtajien tappamisella ja Black Lives Matterin Chicagon jaosto osoitti tuoreeltaan tukea Hamasin terroristeille.

Edellä mainitut liikkeet eivät ole mahdollisimman laajoja, aaterajoja ylittäviä yhden asian liittoumia, vaan ne ovat väkevästi politisoituneita.