Hirsi Ali: Energian hinta on lähitulevaisuudessa maailman tärkein asia

Kirjailija, yhteiskuntakriitikko Ayaan Hirsi Ali kirjoittaa Spectator-lehdessä energian hinnan noususta poliikan ytimeen.

Sähkön, kaasun ja polttoaineiden hinnat nousevat. Venäjä rakentaa kaasulinjoja, Kiina hiilivoimaloita ja silti ilmastoaktivisteja pyritään rauhoittelemaan. Vihreä liike on aliarvioinut uusiutuvan energian todellisen hinnan, vihreän siirtymän lupaukset ovat olleet liioiteltuja. Näin kirjoittaa Somaliassa syntynyt, nykyisin Yhdysvalloissa asuva Ayaan Hirsi Ali. Hän jatkaa analyysiään:

Yhdysvalloissa huoltoasemilla hinnat ovat korkeimmat seitsemään vuoteen. Polttoaineiden keskihinnat ovat nousseet yli dollarin gallonalta presidentti Joe Bidenin astuttua virkaan. Marraskuussa bensan hinta Monon piirikunnassa Kaliforniassa ylitti 6 dollaria gallonalta (n. 1,38 euroa/litra) pakottaen osan tankkaamaan Nevadaan, jossa polttoaineverot ovat matalammat.

Maakaasun hinta USA:ssa on korkein seitsemään vuoteen, nousua yli 180 % viime vuonna. Euroopassa tilanne on vielä pahempi. Euroopan kaasuvarastot ovat ennätysalhaalla. Saksassa, jossa jo entuudestaan enrgia oli EU:n kalleinta, hinnat ovat nouseet yli 30 % vuodessa. Euroopassa kylmän sään tullen lämmittämistä voidaan joutua rajoittamaan.

Energiaomavaraisuus on ulkopoliittinen kysymys. Venäjän hyökkäyksen uhka Ukrainaan oli yksi kaasun ja polttoaineiden hintojen nostava tekijä loppuvuodesta 2021. Joulukuussa Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock varoitti, että jos Venäjä valtaa Ukrainan, Nord Stream 2 -maakasuputkea Venäjältä Saksaan ei voitaisi ottaa käyttöön. Se tarkoittaisi vakavaa energiavajetta Venäjän maakaasusta riippuvaiselle Saksalle. Saksan talousministeri Robert Habeck pitää Saksan suostumista Nord Stream 2:een geopoliittisena virheenä. Joulun alla Venäjä katkaisi toisen Saksaan vievän putken, Yamalin, virtauksen. Euroopassa energian hinnat nousivat ennätyslukemiin.

Toisin kuin 1970-luvulla, nykyinen energiakriisi on vihreän energiapolitiikan aiheuttama. Kaiki munat on laitettu uusiutuvan energian koriin, on sinisilmäisesti uskottu uusiutuvan energian liioteltuihin lupauksiin. Aurinko- ja tuulivoiman tuottamisen hinta on voinut nimellisesti kyllä pudota, mutta ne eivät tarjoa tasaista energianlähdettä sään vaihtelujen vuoksi. Näiden tuotanto vähentää sähköverkon kokonaistehokkuutta.

Vihreä liike aliarvioi uusiutuvan energian todelliset kustannukset. Mihael Shellenbergerin mukaan tuulivoimala-alue vaatii 370 kertaa suuremman maa-alueen kuin ydinvoimala. Jos siirrymme ydinenergiasta uusiutuviin, sen vaikutus luontoon ja ympäristöön on tuhoisa. Silti Bidenin hallinto on sitoutunut uusiutuviin energioihin ja tarjoaa niitä ”vihreänä” ratkaisuna.

Angela Merkel luopui ydinvoiman käytöstä, saksalaiset maksavat nyt Euroopaan korkeimpia energiahintoja, eikä vähiten siksi, etttä uusiutuvien 20 % lisämaksu lisätään heidän energialaskuunsa. Euroopan Unionissa ja Britanniassa päätökset kieltää liuskeöljyn vesisäröitys on vastaavalla tavalla nostanut kotien lämmityksen hintaa.

Vesisäröityksellä oli avainrooli USA:ssa siirtymässä hiilestä maakasuun. Se johti hiilidioksidipäästöjen merkittävään laskuun. Jotkut demokraattijohtoiset osavaltiot yrittävät kieltää säröityksen kokonaan, kuten Kaliforniassa kieltämällä luvat siihen. Liuskeöljyn tuotannon kasvu hiipui vuonna 2021. USA on pikavauhtia siirtymässä Donald Trumpin ajan energiaomavaraisuudesta kohti Biden ajan energiariippuvaisuutta. Geopoliittisia seurauksia on jo nähty.

Hirsi Alin muaan amerikkalaiset ja eurooppalaiset ovat olleet niin keskittyneitä ilmastoaktivismiin, että ovat unohtaneet energian geopoliittisen merkityksen. Kun länsimaat väittelivät päästöjen vähennystavoista YK:n ilmastokokouksessa Glasgowissa, Venäjä ja Kiina eivät vaivautuneet edes paikalle. Samanaikaisesti kun lännessä median välityksellä osoitetaan suosiota Greta Thunbergille, Venäjä rakentaa strategisia kaasulinjoja ja Kiina hiilivoimaloita.

Hirsi Ali peräänkuuluttaa keinoa tuottaa sähköä tehokkaasti ja ilman, että kaikki geopoliittinen valta annetaan strategisille kilpailijoille. Nykyisen energiapolitiikan kyyti kuluttajalle on kylmäää, erityisesti kaikkein köyhimmille. Energiakriisistä ulospääsemiseksi on pikaisesti uudelleen arvioitava vihreän siirtymän todelliset kustannukset.