Hukari kirjoittaa sähkön hinnan rajusta noususta ja ministerin ennustuksesta: mikäli vihreiden politikointi saa kulkea talouden edellä, sammuvat Euroopan valot, kirjaimellisesti

Pitkin syksyä on Euroopasta kuulunut viestejä sähkön sekä maakaasun hinnan noususta moninkertaiseksi. EU-maiden johtajien huippukokouskin 21.10.2021 tunnusti ns. energiaköyhyyden todelliseksi eli pienituloisilla ei ole varaa maksaa sähkölaskua tai kaasulaskua. Suomessa sähkön keskihinta oli 7.12.2021 Länsi-Euroopan kalleinta. Ei ihme, sillä takavuosien sähkönlähteistämme on poistumassa Norjan vesivoiman lisäksi kotimainen turvesähkö.

Periaatteessa tämän syksyn sähköpula ei sinänsä ole kovin yllättävä uutinen. Kun noin 8 % maapallon kasvihuonepäästöistä vastaava EU on vuosia pyhittänyt instituutioidensa ja politiikkansa oikeutuksen ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle, voiko muuta odottaakaan? Kansalaisten turvallisuus, terveys ja vauraus on jäänyt toissijaiseksi.

Brittien silloinen energiaministeri Amber Rudd analysoi ja ennusti Telegraph-lehdessä 2015, että Euroopasta sammuu kirjaimellisesti valot, mikäli vihreiden politikointi saa kulkea talouden edellä. Vihreillä Rudd tarkoitti eri puolueita edustaneita, mutta vihreiden opinkappaleita uskoneita poliittisia päättäjiä, niin Euroopan parlamentissa kuin komissiossa. Nyt se valojen sammuminen tulee lähelle.

Turpeesta luopuminen vaarantaa sähkönsaannin

Turpeen osuus sähkön tuotannosta vuosina 2000–2018 vaihteli 4-9 % välillä. Turvesähköä on kuitenkin tuotettu juuri silloin kun sähköä eniten tarvitaan ja kun tuulivoimaa ei ole saatavilla eli tuulettomilla kovilla pakkaskeleillä.

Lähes kaikki sähkön tuotanto turpeella tapahtui lämmön ja sähkön yhteistuotantovoimalaitoksissa. Yhdistetty tuotanto muuttuu vuodenaikojen mukaan siten, että tuotanto on suurinta talvella, kun sekä kaukolämmön tarve ja lämmityssähkön tarve on suurimmillaan.

Lisäksi turvevoimalat mahdollistivat myös lauhdesähkön tuotannon, jolloin polttamalla tuotettu lämpö jätetään hyödyntämättä. Näin tehtiin esimerkiksi kuivina kesäaikoina, kun Norjan ja Ruotsin joet kärsivät veden vähyydestä – viimeksi kesällä 2018. Vain Kanteleen Voima Oy:n voimalaitos Haapavedellä tuotti pelkästään sähköä ympäri vuoden.

Viime kevään aikana hallituksemme teki päätöksiä, joiden johdosta turveurakoitsijat viimein käänsivät koneet romuttamoa kohden. Kun tänä talvena ei ole turvetta sähköntuotannossa, jo muutamankin päivän pakkashuippu aiheuttaa sähkön hintapiikin. Siitä nautimme parasta aikaa – tosin suurin osa kansaa vain välillisesti.

Vaarantavatko vihreät ruokaturvallisuuden?

Suomen nykyinen sisäministeri, ex-ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) näyttäisi olevan pihalla maapallon luonnonvarojen riittävyyden haasteista, sillä Mikkosen mukaan turvetta ei tulisi käyttää edes puutarhatuotteiden kasvualustana. Turvealustat nimenomaan pelastavat jo huomattavan osan maailman pohjavesivaroista. Kasvintuotannon kasvualustaksi käytettävän turpeen kysyntä nousee kaikkialla – ja varsinkin Kiinassa. Suurimpia tuottajia ovat Venäjä, Baltian maat ja Kanada.

Kun poliitikot puhuvat hiilinieluista, heille voisi muistuttaa, että nekään eivät synny ilman turvetta, sillä suurin osa Suomessa istutettavista puuntaimista kasvatetaan kasvuturpeessa. Pienenä nyanssina mainittakoon, että laadukkaan viskinkin valmistus loppuu ilman turvetta. Maltaat nimittäin kuivataan polttamalla turvepellettejä ja täten saatu pehmeä savuaromi kestää viskissä vuosien ja vuosikymmenienkin kypsymisen.

Humoristikirjailija Veikko Huovinen parodioi 1970-luvun alussa novellikokoelmassaan rasvamaksa vasemmistolaisten silloisia sosialisointialoitteita. Huovisen satiirissa kuvitteellinen demari Ulf Liepajanlahti ehdotti kouluopetuksen korvaamista keskusteluilla ja toveripainostuksella sekä kaikkien lehmien teurastamista, jotta maito ja voi ostettaisiin Tansaniasta.

Huovisen satiiri on nykyisen vasemmistohallituksen aikana muuttunut todeksi. Turpeen energiakäyttöä korvataan nyt puuta polttamalla, mikä vaarantaa metsäteollisuuden raaka-aineen hankintaa. Kotimaisen turvekuivikkeen puute taas lisää kotimaisen kotieläin- ja puutarhatuotannon kustannuksia. Korvaavaksi kuivikkeeksi tuodaan kookoskuitua Afrikasta.

MATTI HUKARI

Kirjoittaja on kansainvälisiin luonnonvarakysymyksiin sekä Yhdysvaltain ja Iso-Britannian poliittiseen historiaan erikoistunut vapaa artikkelitoimittaja. Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat henkilökohtaisia.