Jussi Halla-aho Suomen ja Venäjän suhteista: Mille pohjalle valtioiden suhteita voidaan rakentaa, jos sopimukset ja omat sitoumukset eivät merkitse venäläisille mitään?

Venäjä on aivan samalla tavalla riippuvainen vientituloista kuin mikä tahansa yhteiskunta. Pakotteiden vaikutus Venäjän talouteen on toki ollut hitaampaa kuin länsimaissa toivottiin. Venäjän talous on tilastollisesti kasvanut mutta sille on syynsä.

– Venäjä käyttää 40 prosenttia valtion rahasta niin sanottuihin puolustusmenoihin eli hyökkäysmenoihin, jotka eivät tietenkään pitkällä jänteellä hyödytä Venäjän taloutta millään tavalla. Venäjältä loppuvat ennemmin tai myöhemmin rahat, toteaa puhemies Jussi Halla-aho Kuuntelija podcastissa.

”Venäjältä loppuu jossain vaiheessa kalusto”

– Venäjä ei vetäydy Ukrainasta samalla tavalla kuin Yhdysvallat joutui vetäytymään Vietnamista, koska venäläinen kotiyleisö ei välitä tappioista, joita Ukrainassa kärsitään. Mutta Venäjällä on jo nyt valtavia rekrytointiongelmia ja vaikka Venäjän materiaaliset resurssit käydä sotaa ovat laajat, niin eivät ne ole loputtomat.

– Tämän takia on niin oleellisen tärkeää, että emme länsimaissa vaivu sellaiseen tappiomielialaan, että Venäjä joka tapauksessa kohtalon omaisesti voittaa kulutussodan. Venäjä ei voita sotaa, jos me jatkamme materiaalista tukea Ukrainalle. Venäjältä loppuu jossain vaiheessa kalusto.

Venäjä ei ole länsimaa

Venäjä kokee ainakin virallisten kannanottojen perusteella Naton turvallisuusuhaksi. Venäjän tapauksessa tämä liittyy siihen, että Venäjä näkee itsensä ja oman roolinsa ja ylipäätään suurten valtioiden roolin eri tavalla kuin länsimainen yhteisö.

Lännessä on ainakin toisen maailmansodan jälkeisenä aikana totuttu sellaiseen historialliseen ajatukseen, että kaikki maat ja kansat ovat tasa arvoisia riippumatta niiden koosta. YK on ylläpitänyt ”illuusiota kansojen yhdenvertaisuudesta”. Siten 5 000 asukkaan Naurun tasavallalla on sama määrä ääniä YK:ssa, kuin puolentoista miljardin asukkaan Intialla.

– Venäjä ei näe maailmaa tällä tavalla. Venäläiset kokevat, että suurvalloilla on suurvaltojen oikeudet. Kun venäläiset puhuvat omasta turvallisuudestaan, niin he eivät ajattele turvallisuutta ainoastaan niin, että Venäjä on turvassa esimerkiksi vieraan vallan hyökkäykseltä, vaan myös niin, että Venäjällä pitää olla oikeus ylläpitää etupiiriä, puskurivyöhykettä. Eli määritellä se, minkälainen yhteiskuntajärjestelmä vallitsee Venäjän pienissä naapurimaissa.

– Venäjä ei koe, että sen naapureilla olisi minkäänlaista kiveen hakattua oikeutta olla suvereeneja omassa omissa valinnoissaan ja omassa päätöksenteossaan. Lyhyesti sanottuna venäläiset ymmärtävät kansallisen turvallisuuden aivan eri tavalla kuin normaalit valtiot.

Suomen ulkopoliittinen linja perustui väärinkäsitykseen

Venäläiset kokivat Halla-ahon mielestä toisen maailmansodan jälkeen vilpittömästi, että Suomella ja Venäjällä oli erityissuhde ja että Suomi oli ystävällinen länsimaa. Suomessa pidettiin yllä riittävää kansallista puolustuskykyä ja toisaalta vältettiin ulkopoliittisia liikkeitä, jotka Venäjä olisi voinut tulkita provokaatioksi.

Suomen pitkäaikainen linja perustui kuitenkin väärinkäsitykseen siitä, että Venäjä reagoisi ainoastaan siihen, mitä muut tekevät. Toisin sanoen Suomessa ajateltiin, että ”pystymme omalla käytöksellämme ja toiminnallamme manageroimaan Venäjää”.

– Jos emme emme tee provokatiivisia asioita, niin silloin Venäjä ei provosoidu ja silloin kaikki on hyvin. Meillä ehkä jäi näkemättä se, että Venäjällä on myös ihan Venäjästä itsestään, heidän valtiofilosofiastaan ja heidän historiastaan kumpuavia tavoitteita, joihin emme voi vaikuttaa.

Venäjällä on syytä katsoa peiliin

Suomalaisille tuli enemmän tai vähemmän yllätyksenä se, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Naamiot riisuttiin. Nyt Suomessakin ymmärrettiin, että puoluettomuus ja Naton ulkopuolella pysyminen ei välttämättä riitä venäläisille.

– Venäläisillä voi olla tavoitteita, joita he pyrkivät toteuttamaan sellaisista syistä, jotka ovat meidän mielestämme täysin irrationaalisia mutta jotka ovat Venäjälle hyvin relevantteja.

– Kyllä sielläkin varmaan ollaan vilpittömästi loukkaantuneita ja pettyneitä. Ja nimenomaan koetaan, että Suomi on pettänyt Venäjän. Suomi on heittänyt roskakoriin sen erityissuhteen, joka oli tietyllä tavalla hyödyllinen sekä suomalaisille että venäläisille vuosikymmenten ajan.

Sopimukset eivät merkitse venäläisille mitään

Neuvostoliitto oli Stalinin jälkeen aika ennustettava ja luotettavakin yhteistyökumppani. Maailma rullasi eteenpäin viisivuotissuunnitelmien tahdissa ja maailmanjärjestys perustui sopimuksiin.

– Venäjä tänä päivänä on täysin erilainen valtio ja tämä ehkä tuli myös vähän yllätyksenä Ukrainan tapahtumien myötä länsimaille. On erittäin hyvä kysymys, että mille pohjalle suhteita voidaan rakentaa, jos sopimukset ja omat sitoumukset eivät merkitse venäläisille mitään.