Edustajien mukaan kysymys ei ole vain kylmän sodan historian tutkimisesta, vaan myös nykyisyydestä. Venäjän vakoilu-, vaikutus- ja sabotaasitoiminnan voimistuminen Euroopassa tekee neuvostotiedustelun menetelmien, verkostojen ja vaikutuskeinojen ymmärtämisestä ajankohtaisen kansallisen turvallisuuden kysymyksen.
– Suomi oli vuosikymmeniä poikkeuksellisen voimakkaan neuvostovaikuttamisen kohteena. Jos haluamme tunnistaa nyky-Venäjän toimintaa ja suojautua siltä, meidän täytyy pystyä tutkimaan avoimesti myös sitä, miten samoja menetelmiä käytettiin Suomessa aikaisemmin, kansanedustaja Sanna Antikainen sanoo.
Venäjän vaikuttamishistoriasta on opittava
Samalla edustajat toivovat selvitystä ulkoministeriön linjajohtaja Anneli Puura-Märkälän tekemän, 2.3.2000 päivätyn, Stasi-aineistoja koskevan asiakirjan katoamisesta sekä yleisemmin siitä, miten turvallisuuspoliittisesti merkittävää aineistoa on Suomessa käsitelty ja arkistoitu.
– Avoimuudessa ei ole kyse vanhojen poliittisten kiistojen lämmittämisestä. Kyse on siitä, tunnemmeko riittävän hyvin Venäjän vaikuttamisen historian ja pystymmekö oppimaan siitä aikana, jolloin samoihin tavoitteisiin pyritään jälleen Euroopassa, Atte Kaleva toteaa.
Kansanedustajat kysyvät lisäksi, miten selvitysten riippumattomuus turvataan, jos aineistoissa esiintyy asiaa käsitelleitä poliittisia päättäjiä, virkamiehiä tai heidän läheisiä yhteistyökumppaneitaan.
