VTT Heikki Koskenkylä kertoo kolumnissaan eurojäsenyyden aiheuttaneen Suomelle tähän mennessä noin 20 miljardin euron hyvinvointitappiot. Eurosta saatavat hyödyt ovat jääneet niukoiksi.

Eurovaalit lähestyvät ja samalla keskustelu ja väittely euron sekä koko EU:n tulevaisuudesta kiihtyy. Tiistai-illan TV1 ohjelmassa (12.5) puheenjohtaja Ville Niinistö (vihr.) ja Heidi Hautala (vihr.) hehkuttivat avoimesti liittovaltiokehityksen puolesta. He kaavailivat kasvavaa yhteisvastuuta mm. pankkiunionin, yhteisen verotuksen ja eurobondien muodossa.

Viime viikolla ilmestyi kaksi kirjaa, joissa arvioidaan euroaluetta yleensä sekä erityisesti eurokriisin syitä ja pelastustoimenpiteitä ja esitetään skenaarioita euron tulevaisuudesta. Professori Vesa Kanniaisen vetämän EuroThinkThank-ryhmän kirjan nimi on ”Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot”. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) ja Ulkopoliittisen instituutin (UPI) kirjan nimi on ”EU:n suunta- kuinka tiivis liittovaltio?” Keskeiset vastuuhenkilöt ovat tässä Vesa Vihriälä ja Teija Tiilikainen.

Molemmissa kirjoissa on varsin samankaltainen selitys euroalueen kriisille. Syitä ovat rakenne- ja valuviat, talouspolitiikan virheet ja yleinen kurittomuus noudattaa sovittuja pelisääntöjä kuten vakaus- ja kasvusopimusta. Myös tulevaisuuden skenaariot ovat varsin samankaltaisia. Ne ovat 1) täysi liittovaltio, jossa on hyvin laaja yhteisvastuun (yhteinen iso budjetti, verotus ja yhteiset velkakirjat eli eurobondit 2) Osittainen yhteisvastuu mm. pankkiunionin tai laajemmin sen ja fiskaaliunionin muodossa ja 3) euron hajoaminen tai jonkun jäsenmaan poistuminen eurosta. Kanniaisen ryhmä suhtautuu suurella varauksella vaihtoehtoihin 1) ja 2) eikä pidä vaihtoehtoa 3) katastrofaalisena skenaariona (toisin kuin ETLAn ja UPI:n kirja – heillä niin sanottu kaaosskenaario).

Molemmissa kirjoissa on kvalitatiivisia arvioita euron hyödyistä ja haitoista. Kanniaisen toimittamassa kirjassa esitetään numeerinen arvio euron aiheuttamasta hyvinvointitappiosta. Euron aiheuttamaa hyvinvointitappiota mitataan bruttokansantuotteen avulla. Hyvinvointitappio on varsin suuri. Väitettä perustellaan BKT:n ennustemallien antamilla tuloksilla. Euron aiheuttamaa hyvinvointitappiota arvioidaan tilastollisella yhteydellä Yhdysvaltojen ja euroalueen reaalisen BKT:n välillä. Ajalla 1999–2008 euroalueen talous seurasi varsin tarkkaan Yhdysvaltojen taloudellista kehitystä. Kummankin alueen vuotuinen talouskasvu oli vuosina 1999–2008 keskimäärin 2,3 prosenttia. Yhdysvallat on vuosien 2008–2009 finanssi- ja talouskriisin jälkeen ripeästi palannut kasvu-uralle. Euroalue on menettänyt kasvuvauhdin kokonaan ja juuttunut taantumaan. Myös kasvunäkymät ovat heikot.

Edellä mainittu hyvinvointitappio (eli BKT:n menetys) on laskettu oletuksella, että euroalueen BKT olisi seurannut Yhdysvaltojen BKT:n kehitystä vuosina 2008–2013. Tätä laskennallista BKT:n kehitystä on verrattu toteutuneeseen kehitykseen. Eri mallien antama kumulatiivinen ero on keskimäärin 10 prosenttia. Euroalueen BKT on noin 9,5 biljoonaa euroa (9500 miljardia euroa). Kymmenen prosenttia on lähes 1000 miljardia euroa (noin yksi biljoona).

Suomen BKT:n kehitys on ollut euroalueen keskiarvoa heikompi vuosina 2008–2013. Kumulatiivinen ero Suomen osalta on selvästi suurempi (-24,6 prosenttia). Kun Suomen BKT on tällä ajalla ollut keskimäärin 190 miljardia euroa, kumulatiivinen ero on peräti 45 miljardia euroa. Tästä huomattava osa aiheutuu kuitenkin kotimaisista syistä ja erityisesti elektroniikka- ja metsäteollisuuden viennin ongelmista, jotka eivät johdu eurosta. Mainittu 10 prosentin hyvinvointitappio on Suomen osalta siis tähän mennessä noin 20 miljardia euroa. Euron tulevaisuus-kirjan laskelma euron nettohyödystä (-10 prosenttia) on vain yksi tapa lähestyä euron hyötyjen ja haittojen arviointia. Muitakin laskelmia voidaan tehdä. Erityisesti on tarpeen arvioida kvalitatiivisesti euroon kuulumisen nettohyötyä. Tähän tarjoaa hyvän perustan tri Pentti Pikkaraisen arvio vuoden 1997 EMU-työryhmän raportista (ks. lähde). Jukka Pekkarinen oli työryhmän puheenjohtaja. Työryhmä arvioi euron hyötyjä sekä mikrotaloudelliselta että talouden vakauden kannalta.

Rahaliiton mikrotaloudellisten hyötyjen arvio osui osin kohdalleen (valuutanvaihtokulut, hintojen vertailtavuus jne). Ilmeisesti hyödyt ovat kuitenkin varsin pienet. Raportissa ei osattu lainkaan ennakoida euroalueen ajautumista syvään kriisiin. Euroon sisältyviä riskejä osin ymmärrettiin (mm. palkkajoustojen puute), mutta Pekkarisen työryhmältä puuttui kokonaisnäkemys euron uhkista ja ongelmista. Työryhmä ei myöskään ymmärtänyt, että Maastrichtin sopimuksen mukainen euroalue oli jo lähtökohdiltaan puutteellinen rakennelma. Muissakaan euroaluetta koskevissa selvityksissä ei huomattu vakausuhkan olevan euroalueen todellinen riski.

Edellä mainittu kymmenen prosentin hyvinvointitappion arvio saattaa hyvinkin kasvaa tulevaisuudessa. Euroalue on ajautunut hitaan kasvun ja deflaation kierteeseen, josta on vaikea päästä eroon. Tähänastinen elpyminen on varsin näennäistä, koska kriisimaissa velka-asteet ovat nyt vuotta 2007 korkeammalla tasolla, työttömyys on yli 20 prosenttia ja nuorisotyöttömyys 30–50 prosentin välillä. Korkeasta työttömyydestä ja huonosta työllisyyskehityksestä aiheutuvia hyvinvointitappioita ei voida mitata pelkästään bruttokansantuotteen menetyksellä.

VTT Heikki Koskenkylä

Kirjoittaja on lähes 40 vuotta Suomen Pankissa työskennellyt rahoitusmarkkinaasiantuntija. Hän jäi eläkkeelle rahoitusmarkkinaosaston päällikön paikalta. Toimii nykyisin Linse Consultingissa liikkeenjohdon konsulttina.

Lähteet:
Kanniainen, V. (toim.), (2014), Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot, Libera

Jokela, J. & Kotilainen, M & Tiilikainen, T. & Vihriälä, V. (2014), EU:n suunta – Kuinka tiivis liittovaltio? Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ja Ulkopoliittinen instituutti, Taloustieto Oy

Pikkarainen, P. (2014), ”Rahaliitto ja Suomi – toteutuivatko EMU-asiantuntijaryhmän ennustukset?” Talous & Yhteiskunta 2/2014