VTT Heikki Koskenkylä kirjoittaa Suomen talouden rakenteellisista ongelmista ja istuvan punavihreän hallituksen kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta ongelmien ratkaisuun.
Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) nosti Ilta-Sanomien puheenjohtajatentissä esiin keskeisiä ongelmia hallituksen työskentelyssä. Hänen mukaan korona on tarjonnut verukkeen jättää tekemättä välttämättömiä asioita ja uudistuksia. Hallitus on sivuuttanut julkisen talouden krooniset ja rakenteelliset ongelmat, jotka olivat olemassa jo ennen koronaa. Halla-aho pitää maamme velkaantumistahtia kevytmielisenä.
Jopa valtiovarainministeriössä on arvioitu, että kunnille jaettu koronatuki ylitti selvästi todelliset koronasta aiheutuneet kulut. Kunnille jaettiin viime vuonna koronatukia kolme miljardia euroa. Tämä ylittää miljardilla eurolla koronasta aiheutuvat kulut. Tänä vuonna valtio aikoo jakaa kunnille vielä miljardi euroa lisää tukia. Ilta-Sanomien toimittaja kysyi paneelissa pääministeri Sanna Marinilta (sdp.), kuinka koronalla voidaan perustella menolisäyksiä, jotka eivät johdu koronasta. Marinin vastaus oli, että kunnat tarvitsevat rahaa!
Halla-ahon mukaan hallitus näyttää olettavan, että rahaa saa lainaamalla lähes loputtomasti ja halvalla korolla. Koronasta on tullut hallitukselle tekosyy jättää välttämättömiä asioita ja uudistuksia tekemättä. Nyt velkapiikki on auki, velanottoa perustellaan koronalla ja julkinen velka kasvaa ennätyssuureksi. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo oli paneelissa samoilla linjoilla.
Työllisyysasteen nostaminen olisi välttämätöntä. Se toisi verotuloja lisää. Eläkeputken poistamisen hallitus sai aikaan, mutta sen työllisyysvaikutuksista ei ole varmaa tietoa. Halla-aho totesi paneelissa, että eläkeputken poistaminen ei tuo yhtään uutta työpaikkaa. Työllisyysasteen kohentaminen edellyttää, että yksityiselle sektorille syntyy uusia työpaikkoja ja samalla työn tekeminen suhteessa tulonsiirtojen varassa elämiseen on kannattavampaa. Näihin asioihin voidaan vaikuttaa verotuksella sekä laskemalla ihmisten asumis- ja liikkumiskustannuksia.
Suomen julkinen sektori on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen suuri (Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia, Suomen Perusta 2018, Matti Virenin kirjoitus). Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on ollut jo pitkään lähes 60 prosenttia. Vuonna 1975 luku oli vain 38,5 prosenttia. Suuret julkiset menot merkitsevät vääjäämättä korkeita veroja, suurta verokiilaa ja erilaisia verotuksen epäneutraalisuuksia. Myös Suomen kokonaisveroaste on kansainvälisessä vertailussa huippukorkea. Kokonaisveroaste on ollut jo pitkään 43-45 prosentin tasoa. Kokonaisveroaste on kaikkien verojen suhde bruttokansantuotteeseen. Jopa Ruotsi on päässyt Suomen tason alle ja Saksassa luku on alle 40 prosenttia. OECD-maiden keskiarvo on reilusti alle 40 prosenttia.
Palkkatulojen verotus on Suomessa vertailumaihin nähden erityisen ankaraa (Taloustaito 12/2020 ja Veronmaksajat.fi/luvut/selvitykset). Jyrkkä verotuksen progressio ja korkeat marginaaliverot ovat sitkeä erityispiirre Suomen palkkaverotuksessa. Suomessa keskipalkkaa eli 45 000 euroa vuodessa saavan veroprosentti on lähes kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin keskimäärin eurooppalaisissa vertailumaissa. Korkeilla tulotasoilla ero on jopa 7,5 prosenttiyksikköä. Suomessa veroaste on keskituloisilla peräti lähes viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin Ruotsissa. Ainoastaan alimmilla tulotasoilla Suomen verotus on eurooppalaista keskitasoa.
Suomen kuntatalous on suurissa ongelmissa. Vuonna 2019 yli 70 prosenttia kunnista teki tappiota. Kuntien velkaantuminen on kasvanut jo pitkään. Koko julkista sektoriamme vaivaa rakenteellinen alijäämä (Suomen Perusta 2018, Kai Järvikareen kirjoitus). Väestön ikääntyminen on kestävyysvajeen suurin aiheuttaja. Suomessa vanhuushuoltosuhde eli eläkeläisten suhde työikäiseen väestöön kasvaa poikkeuksellisen nopeasti. Nykyisin suhde on 30 prosenttia, mutta sen arvioidaan kohoavan noin 43 prosenttiin vuonna 2030. Huoltosuhteen huomattava ja nopea kasvu aiheuttaa suuria paineita korottaa verotusta.
Ikääntyminen lisää myös terveys- ja sosiaalimenoja. Hallituksen sote-uudistus saattaa edetä, mutta siitä tuskin tulee kustannussäästöjä. Hallitus ei edes näytä pyrkivän niihin. Valtiontalouden tarkastusviraston eli VTV:n arvio on (VTV), että hallituksen sotemalliin ei sisälly kannustimia kustannusten säästöön. Ruotsissa on 21 aluetta, jotka vastaavat terveydenhuollosta. Kunnat vastaavat sosiaalihuollosta. Suomeen tulisi lähes sama määrä sotealueita, vaikka Ruotsin väkiluku on lähes kaksinkertainen. Sosiaalipalveluiden hoitoon ei tarvita suuria yksiköitä.
Verotuksen edelleen kohoaminen voidaan estää vain työllisyysastetta nostamalla ja tuottavuuden kehitystä parantamalla. Halla-aho totesi edellä mainitussa paneelissa, että työllisyysasteen nousun tulisi tapahtua yksityisellä sektorilla. Tämä on aivan ratkaisevaa, jotta Suomen tuottavuuskehitys alkaisi myös kohentua. Suomessa julkinen sektori on jo nyt ylisuuri. Vuonna 1975 julkisen sektorin osuus kaikista työllisistä oli 16 prosenttia. Sen jälkeen osuus on kasvanut kovaa vauhtia ollen peräti 27 prosenttia vuonna 2019. Tämä on EU- ja OECD-maiden korkeimpia osuuksia.
Työllisyyden kasvun tulee tapahtua pelkästään yrityssektorilla. Julkisen sektorin työllisyysosuuden tulisi kääntyä laskuun. Suomessa on yrityksiä kansainvälisesti vertaillen paljon (Suomen Perusta, 2018, Koskenkylän kirjoitus). Yli puolet yrityksistä on kuitenkin yksinyrittäjiä, jotka eivät ole työnantajia. Toisaalta keskisuuria yrityksiä meillä on poikkeuksellisen vähän. Työnantajayrityksiä on noin 90 000, niiden lukumäärän kasvu on pysähtynyt.
Suomessa on talouden kokoon nähden paljon suuria vientiyrityksiä. Suuret yritykset työllistivät Suomessa vuonna 1999 423 000 henkilöä. Vuonna 2017 luku oli noin 340 000. Henkilöstön määrä on laskenut Suomessa nopeaa tahtia. Samaan aikaan henkilöstön määrä on kasvanut ulkomaisissa tytäryrityksissä ja muissa toimipaikoissa.
Työllisyyden kohentaminen Suomen yrityssektorissa voikin tapahtua jatkossa vain pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Pk-yritysten viennin osuus koko viennistämme on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa.
Pk-yrityksillä onkin ratkaiseva merkitys Suomen talouden tulevan kehityksen kannalta. Tällä sektorilla tulisi saada työllisyys kasvamaan ja yritystenkin tulisi kasvaa aiempaa enemmän. Työnantajayritysten lukumäärä tulisi myös saada kasvamaan. Tällainen kehitys parantaisi myös tuottavuuden kasvua. Ylisuuren julkisen sektorin varaan ei voida rakentaa Suomen menestystä. Valitettavasti Sanna Marinin hallituksella ei näytä olevan mitään keinoja eikä haluja tukea pk-yrityssektorin kasvua ja kehittymistä. Punavihreät hallituspuolueet ovat lähinnä keskittyneet yrityssektorin moittimiseen ja kustannusten lisäämisen. Kokonaisveroastekin uhkaa nousta edelleen ja julkisen sektorin velat kasvavat ennätystahtia. Hallitus on ollut kyvytön tekemään rakenneuudistuksia, jotka ovat aivan välttämättömiä. Ilman niitä Suomi putoaa ja on jo putoamassa EU:n heikoimmin menestyvien maiden joukkoon. Taloutemme tunnusluvut ovat huomattavasti heikompia kuin muilla pohjoismailla ja Saksalla, Hollannilla sekä Itävallalla.
HEIKKI KOSKENKYLÄ