Kun puhutaan huoltovarmuudesta ja kriisinkestävyydestä, ajatukset suuntautuvat usein ruokaan, energiaan ja turvallisuuteen. Mutta todellisuudessa huoltovarmuus rakentuu monesta kerroksesta: myös henkisestä kestävyydestä, toivosta ja yhteisöllisyydestä.
Kriisitilanteissa selviytyminen ei riipu vain siitä, että perustarpeet täytetään. Tarvitaan myös kykyä jaksaa, sopeutua ja nähdä tulevaisuus. Tässä kulttuuri ja taide ovat keskeisiä. Ne luovat merkityksiä, antavat tilaa erilaisille tunteille ja tarjoavat mahdollisuuden kuvitella kriisin yli. Ne rakentavat yhteisöjä ja vahvistavat toivoa, joka on selviytymisen ehdoton perusta.
Tämän viikon tiistaina 9.9.2025 sain itse kokea tämän konkreettisesti Harakan taidenäyttelyn avajaisissa, joissa olin mukana taidekummini, tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkasen vieraana. Näyttely järjestetään joka toinen vuosi, ja se on nyt avoinna kuukauden ajan. Vierailu tarjosi katsauksen Virpin työuraan sekä mahdollisuuden tutustua hänen työhuoneeseensa ja muihin taiteilijoihin. Saarella toimii noin kolmenkymmenen taiteilijan työyhteisö historiallisissa kasarmirakennuksissa ja entisessä kemian laboratoriossa.
Harakka on idyllinen ja historiallinen paikka, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Taiteilijat eivät ainoastaan luo uutta, vaan vaalivat myös ympäristöä ja kulttuuriperintöä. Tämä on konkreettista yhteistä pääomaa, joka tukee kriisinkestävyyttä.
Kriisinkestävyyttä ei siis rakenneta vain varastoilla ja tuotantoketjuilla. Se syntyy myös siitä, että ihmisillä on tilaa käsitellä kokemuksiaan ja löytää toivoa. Taide ja kulttuuri tekevät näkymättömän näkyväksi, tukevat yhteisöllisyyttä ja antavat mahdollisuuden nähdä pidemmälle kuin tämän päivän huoliin.
Harakka on vain yksi esimerkki, mutta sen kaltaiset paikat muistuttavat, että huoltovarmuus tarvitsee kaikkia kerroksia. Yhtä lailla kuin tarvitsemme ruokaa ja energiaa, tarvitsemme myös kulttuuria, joka pitää yllä toivoa ja antaa voimaa selviytyä.
