Pitkään kytenyt poliisiväkivalta ja vasemmiston radikalisoituminen räjähtivät väkivallaksi Yhdysvalloissa

Mielenosoitukset ja väkivaltaiset mellakat sekä ryöstely jatkuvat Yhdysvalloissa. Taustalla on pitkään kytenyt poliisiväkivalta, joka johti mielenilmauksiin mustaihoisen George Floydin kuoleman myötä. Kyse ei kuitenkaan ole vain aikaisempien vuosikymmenten rotumellakoiden kaltaisesta tilanteesta, vaan myös uudenlaisesta väkivaltaisesta vasemmistoradikaalista toiminnasta. Myös media on ollut heittämässä bensaa liekkeihin.

Yhdysvalloissa on käynnissä suurimmat mellakat vuosikymmeniin maan valmistautuessa syksyllä käytäviin presidentinvaaleihin. Minnesotasta käynnistyneet mielenilmaukset laajenivat nopeasti ympäri maan ja kääntyivät useissa kaupungeissa väkivaltaisuuksiksi.

Tapahtumat saivat alkunsa viime viikon maanantaina, kun minnesotalainen George Floyd kuoli poliisin käsittelyssä pidätystilanteen yhteydessä. Video Floydin kuolemasta lähti leviämään sosiaalisessa mediassa pian tapahtumien jälkeen. Floydia polvellaan kuristanut poliisi Derek Chauvin on nyt irtisanottu ja pidätetty. Chauvinia epäillään kolmannen asteen murhasta ja kuolemantuottamuksesta.

Tapaus herätti nopeasti keskustelun poliisiväkivallasta, poliisin sääntelyn puuttumisesta sekä rasismista. Chauvin pidätettiin vasta sen jälkeen, kun mielenosoitukset ja mellakointi oli jo käynnistynyt. Monet Yhdysvalloissa kokevatkin tällä hetkellä, että oikeusjärjestelmä usein suojelee ja suosii poliiseja tilanteissa, joissa poliisi itse on rikkonut lakia. Niin ikään mustaihoisen Floydin kuolema herätti jälleen keskustelun siitä, kohdistuuko poliisien väkivalta enemmän etnisiin vähemmistöihin.

Radikalisoituneet vasemmistoryhmät ja myös media havaitsivat tilanteessa mahdollisuuden ja pyrkivät kääntämään Floydin kuoleman ja poliisin toiminnan tapauksessa yleisemmäksi epäluottamuslauseeksi koko yhdysvaltalaista yhteiskuntajärjestelmää ja nykyistä hallintoa vastaan.

Media ja vasemmistoradikaalit loivat vastakkainasettelun tilanteessa, jossa kaikki olivat valmiiksi samaa mieltä

Nyt nähdyt mellakat eivät ole yhdysvaltalaisissa kaupungeissa uusi ilmiö. Suuria mellakoita on nähty aikaisemminkin esimerkiksi vuonna 1992 Rodney Kingin tapauksen jälkeen ja vuoden 1968 presidentinvaalien yhteydessä.

On silmiinpistävää, että Floydin kuolemaan liittyvissä reaktioissa ei alunperinkään ollut havaittavissa suuria erimielisyyksiä tai jakolinjoja. Lähes kaikki osapuolet tuomitsivat poliisin toiminnan.

On silmiinpistävää, että Floydin kuolemaan liittyvissä reaktioissa ei alunperinkään ollut havaittavissa suuria erimielisyyksiä tai jakolinjoja. Lähes kaikki osapuolet tuomitsivat poliisin toiminnan. Myös Chauvinin pidätys sai laajaa tukea yli poliittisten jakolinjojen. Useinhan mellakoiden taustalla on kuitenkin jokin merkittävä yhteiskunnallinen jakolinja tai kysymys, kuten esimerkiksi 1960-luvun kansalaisoikeustaistelun aikana. Miksi siis mellakoida tilanteessa, jossa kaikki osapuolet ovat jo valmiiksi samaa mieltä? Keneen tai mihin tällaisen mellakoinnin tulisi edes kohdistua – ja miksi?

Media kuitenkin elää vastakkainasettelusta. Floydin kuolema kytkettiin mediassa nopeasti presidentti Donald Trumpiin. Valkoihoisia amerikkalaisia pidettiin syyllisinä Chauvinin toimintaan tai ainakin sen hyväksymiseen – vaikka tällaista ei ollut tässä tapauksessa laajassa mitassa tapahtunut.

Vasemmistoradikaaleille taas Floydin kuolema toimii todisteena niin sanotusta rakenteellisesta rasismista, jonka taustalla nähdään koko kapitalistisen yhteiskuntarakenteen perustuminen sortoon – tässä tapauksessa rotusortoon. Ratkaisuna on laittaa “systeemi polvilleen” kohdistaa anarkistista väkivaltaa kaikkiin koettuihin “vallanpitäjiin”. Sellaiseksi kelpaa vaikkapa väärää ihonväriä edustaja pienen kulmakaupan omistaja.

Antifa tuo väkivaltaisen vasemmistoaatteen kampuksilta kaduille

Vaikka iso osa mellakoitsijoista ja ryöstelijöistä ei tämän hetken tietojen mukaan ole liikkeellä millään tietyllä “ideologialla” vaan todennäköisemmin vain kaoottisen tilanteen tuomalla mahdollisuudella, samalla on selvää, että mellakoiden taustavoimana vaikuttaa myös väkivaltainen äärivasemmistolainen ajatusmaailma, joka on nyt viimein levinnyt Yhdysvalloissakin yliopistokampusten teoreettisista keskusteluista katuväkivallaksi.

On selvää, että mellakoiden taustavoimana vaikuttaa myös väkivaltainen äärivasemmistolainen ajatusmaailma, joka on nyt viimein levinnyt Yhdysvalloissakin yliopistokampusten teoreettisista keskusteluista katuväkivallaksi.

Myös presidentti Trump mainitsi Antifan, eli niin sanotut “antifasistit” syypäänä väkivaltaisuuksiin. Liberaali valtamedia, jolle edistyksellisen vasemmiston väkivaltaisuus on tabuaihe, on yrittänyt vähätellä ajatusta siitä että kyse olisi mitenkään erityisesti vasemmistolaisesta liikehdinnästä.

Radikaalivasemmistolaisessa ideologiassa maailma mielletään sorrettujen ja sortavien luokkien kautta. Tämä ideologia oikeuttaa väkivallan sortavan luokan jäseniä kohtaan, ja se on nyt käynnissä olevien mellakoiden taustavoimana. Yhteys on selkeästi nähtävissä ja kuultavissa myös julkisuudessa esitetyistä puheenvuoroista.

Ikävä tosiasia on myös se, että huomattava osuus vasemmistosta tällä hetkellä hyväksyy väkivaltaisen mellakoinnin osana keinovalikoimaansa tai vähintäänkin sympatisoi sitä avoimesti. Tässä mielessä Yhdysvalloissa nyt käynnissä olevat mellakat eivät myöskään ole niin sanottu rotumellakka sanan perinteisessä merkityksessä, vaan liikkeellä on sekalainen joukko ihmisiä erilaisin motivaatioin. Monille heistä Floydin kuolema toimiikin vain tekosyynä omalle väkivaltaiselle toiminnalle.

Väkivaltaisuuksia on vaikea pysäyttää

Niille vastakkainasettelun lietsojille, jotka nyt kuvittelevat voivansa ohjata väkivaltaista väkijoukkoa kohti suurempaa oikeudenmukaisuutta on kuitenkin vääjäämättä luvassa pettymyksiä. Kun väkivaltaisuudet kerran alkavat, niitä on enää vaikea pysäyttää tai hallita. Lopputuloksena voi myös olla suurempi väkivallan kierre. Kärsijöinä ovat usein täysin sivulliset ja yhteiskunnan jo valmiiksi heikossa asemassa olevat ihmiset.

Mellakoiden taustavoimana vaikuttava vasemmiston väkivaltainen radikalisaatio on todellinen ilmiö

Jo määriteltyihin ja myös yhdessä tunnustettuihin ongelmiin – kuten tässä tapauksessa poliisien liialliseen voimankäyttöön ja vastuun puuttumiseen tekojensa seurauksista – voidaan puuttua turvautumatta äärivasemmiston älyllisesti ja moraalisesti konkurssissa oleviin ideoihin ja aatesuuntauksiin, joita myös valtavirtainen media tällä hetkellä innokkaasti toistelee. Myös perusteettomat syytökset koko yhteiskunnan läpi kulkevasta rasismista ovat tällaisessa tilanteessa leikkimistä tulella.

Tätä ennen pitäisi kuitenkin pystyä tunnustamaan, että mellakoiden taustavoimana vaikuttava vasemmiston väkivaltainen radikalisaatio on todellinen ilmiö, jolla on todellisia seuraamuksia. Myöskään Derek Chauvinin teoista ei pidä laittaa koko laillista yhteiskuntaa oikeudenkäyntiin ja tuomiolle, kuten äärivasemmisto nyt haluaisi tehdä.