Verotus, byrokratia, EU-sääntely ja ilmastolaki olivat neljä Riikka Purran puheessaan mainitsemaa ilmestyskirjamaista vitsausta, jotka piinaavat sahayrityksiä ja -yrittäjiä.
Verotus
Ensimmäinen ilmestyskirjan ratsastaja on verotus.
– Ensi kevään vaaleista muodostuu ratkaiseva vedenjakaja. Jatketaanko tällä kasvun ja sopeutuksen linjalla – vai tukahdutetaanko elpyminen esimerkiksi valtavilla veronkiristyksillä? Toteutuessaan tämä veropommi ajaisi pääoman, investoinnit ja osaajat ulkomaille. Isku osuisi erittäin kipeästi juuri metsäsektoriin. Silloin talouskasvusta jäisivät jäljelle vain Viroon pakenevat perävalot. Julkisen talouden alijäämä ei ole yrittäjien tai työntekijöiden syy. Ratkaisu ei voi olla heidän kuristamisensa, vaan julkinen talous on sopeutettava Suomen todelliseen kantokykyyn.
Purra kertoi yleisölle olevansa valtiovarainministerinä kiitollinen jokaisesta veroeurosta, mutta toivoo silti, että niitä tarvitsisi jatkossa kantaa valtion kassaan pykälän verran vähemmän – ”ja että te saisitte pitää mahdollisimman suuren osan kovasta työstänne itsellänne”.
Byrokratia
Toinen Purran mainitsema ratsastaja on byrokratia.
– Luvitus, yrittäjän kyttääminen ja jatkuva selkään hengittäminen. Totta kai ympäristösääntöjä tarvitaan – jokainen ymmärtää, että raakkujen yli ei ajeta telaketjuilla. Mutta nykyjärjestelmässä terve järki on unohdettu jo aika päiviä sitten. Päättäjien ja virkamiesten tehtävän ei tulisi olla vaikeuttaa teidän työtänne, vaan raivata esteet teidän tieltänne. Yrittäjän pitää saada keskittyä työntekoon ja työllistämiseen, ei lomakkeiden täyttämiseen ja luvanvaraisuusviidakossa tarpomiseen.
EU-sääntely
Kolmas ratsastaja on EU-sääntely, jota Purra pitää oikeastaan nykyajan pahimpana vitsauksena meille kaikille. EU:n suunnitelmaluonnoksessa ennallistamistoimien kokonaiskustannuksiksi vuosina 2026–2050 arvioidaan noin 1,2 miljardia euroa vuodessa eli yhteensä noin 30 miljardia euroa. Kyse on alustavasta arviosta, mutta se tuo esiin kustannusten mittakaavan. Jo vuosina 2026–2031 valtiontalouden lisärahoitustarve olisi keskimäärin noin 400 miljoonaa euroa vuodessa.
– Ennallistamisasetuksen ajatus luonnon monimuotoisuuden lisäämisestä on ajatuksena kannatettava, mutta se soveltuu pitkälti keskisen Euroopan ongelmiin. Keski-Euroopassa suoristetut joet ja silmänkantamattomat tehopellot ovat hävittäneet luonnolliset pidätysalueet ja pölyttäjät, kun taas tuhansien järvien ja metsien Suomessa vesistöjen pidätyskyky ja hyönteisten elintila ovat luontaisesti aivan eri tasolla. Meille myydään keskieurooppalaista lääkettä sairauteen, jota meillä ei ole tässä mittakaavassa.
– Taustalla on YK:n Montrealin luontokokous, jossa sovittiin, että 30 prosenttia luonnosta suojellaan tai ennallistetaan. EU halusi esiintyä maailman näyttämöllä mallioppilaana ja laatia asetuksen, jolla unioni osoittaa täyttävänsä tämän kiintiön. Meidän metsätalouteemme isketään miljardien vaatimukset, jotta komissio voi mennä seuraavaan kansainväliseen ilmastokokoukseen ja ylpeillä paperilla täytetyistä ennallistamisprosenteista.
– Edellinen hallitus vaikutti ennakkovaikuttamisellaan asetuksen syntyyn – täysin piittaamatta kustannuksista. Meidän nykyinen hallituksemme on vastustanut ennallistamisasetusta EU-vaiheessa juuri näiden kohtuuttomien hintalappujen vuoksi. Nyt yritämme selvitä toimeenpanovaiheesta mahdollisimman vähin kustannuksin.
Ilmastolaki
Neljäs Purran mainitsema ratsastaja on ilmastolaki.
– Ilmastolaki on tarina siitä, mitä tapahtuu, kun politiikassa on valtavasti kunnianhimoa – mutta ei järkeä päässä. Kun edellinen hallitus nuiji ilmastolain läpi, se nojasi hiekalle rakennettuihin laskelmiin ja luuloon siitä, että tavoitteet saavutetaan leikiten. Sitten todellisuus iski vasten kasvoja. Maankäyttösektori on aiemmin ollut Suomessa suuri nettonielu, mutta vuodesta 2021 alkaen se on ollut nettopäästölähde, kun päästöjen taustalaskelmat muuttuivat. Samaan aikaan Venäjän sota lopetti puuntuonnin rajan takaa, turpeen alasajo kasvatti energiapuun kysyntää, maaperäpäästöistä saatiin uutta tutkimustietoa ja puiden keski-ikä nousi. Yhtäkkiä paperille piirretyt unelmat törmäsivät arkeen – ja laskun maksajaksi jätettiin suomalainen metsänomistaja ja sahuri.
– Jos ilmastolain hiilineutraaliustavoitteesta 2035 pidetään kiinni mekaanisesti vanhoilla maankäyttösektorin oletuksilla, se tarkoittaisi käytännössä puunkäytön leikkaamista määrällä, joka vastaa koko Suomen kaikkien 80 sahan vuosittaista puuntarvetta. Tulevissa hallitusneuvotteluissa tulee tunnustaa, että maankäyttösektorin päästövähennyksillä ei tulla tavoitteeseen pääsemään. Ilmastolaki on avattava.
Purra kannusti kuulijoita sinnikkyyteen.
– Myrskyt menevät aina ohi. Seitsemän laihan vuoden jälkeen seuraa seitsemän lihavaa kuukautta, jolloin tulos tehdään ja tehty uurastus palkitaan. Suomalainen puu kasvaa, uusiutuu ja kantaa hedelmää aina. Pidetään sirkkelit pyörimässä ja katsotaan luottavaisesti kohti seuraavaa kahdeksaakymmentä vuotta.
