Ulkomaalaispoliisit tekevät tällä hetkellä paljon saattomatkoja, joissa he saattavat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä takaisin lähtömaihinsa.
Erityisesti Lähi-itään, Aasiaan ja Afrikkaan suuntautuvat saattomatkat ovat ajallisesti pitkiä ja sen vuoksi raskaita, toteaa perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikainen.
– Matkojen vaativuutta lisää se, etteivät saatettavat ole nk. vapaaehtoisesti palaavia. Saattajat voivat joutua käyttämään voimakeinoja saatettavia kohtaan hillitäkseen ja estääkseen heidän turvallisuutta vaarantavaa käyttäytymistä.
Saattajat jatkuvassa valmiudessa
Matka kohdemaahan kestää lentoreitityksistä riippuen yhtäjaksoisesti vuorokaudesta puoleentoista. Saattajat eivät voi saattomatkan aikana nukkua ollenkaan, mikä Raatikaisen mukaan lisää entisestään näiden matkojen fyysistä ja henkistä rasittavuutta.
– Näistä rasitustekijöistä huolimatta saattopartion jäsenillä pitää olla jatkuva välitön valmius reagoida ja estää tarvittaessa saatettavan vaarallinen ja haitallinen toiminta sekä pystyä saattamaan käännytettävä onnistuneesti kohteeseensa.
Osa paluumatkasta katsotaan vapaa-ajaksi
Saattomatkojen paluumatkan palkkaukseen liittyy Raatikaisen mielestä tiettyjä epäkohtia.
– Saattoja tekevät poliisimiehet ja -naiset saavat paluumatkalta palkkaa vain 5 tuntia 31 minuuttia, eivät ylityönä vaan jaksotyöajan vähennyksenä. Todellisuudessa paluumatkat yllä mainituista kohteista kestävät usein 14-16 tuntia.
– Kaikki yli 5 tunnin 31 minuutin paluumatkaan kuluva aika katsotaan omaksi vapaa-ajaksi, josta ei saa mitään korvausta, Raatikainen ihmettelee, sillä poliisit ovat koko saattomatkan ajan työtehtävässä aina sen alkamisesta kotiin palaamiseen saakka.
Siirtymäaika palkalliseksi työajaksi
Saattomatkoilla poliisit saavat palkkaa lähdöstä ainoastaan siihen saakka, kun saatettava on luovutettu kohdemaan viranomaisille tai enintään siihen saakka, kun he ovat saapuneet ensimmäiseen turvalliseen lepopaikkaan.
– Monesti saatettavan luovutuksen jälkeen saattopartio voi joutua vielä matkustamaan toiseen maahan turvalliseen lepopaikkaan useiden tuntien ajan. Tämä matkustusaika on linjattu esimerkiksi Helsingin poliisilaitoksessa niin, että se on ”vapaa-aikaa” ja siitä ei makseta palkkaa. Tämän siirtymäajan pitäisi kuitenkin olla myös palkallista työaikaa, Raatikainen esittää.
– Mikäli saattomatkan kesto yltää lepovuorokauden puolelle, poliisit menettävät sen päivän puolella tehtyjen työtuntien palkan, koska nykysäännöstön mukaan lepopäivän aikana ei voi kertyä työtunteja. Lepopaikkaan saapumisen jälkeen alkaa ”vapaa-aika”.
Lepopäivät maailmalla
Koska saattomatkat ovat pitkiä ja raskaita, joutuvat poliisit viettämään ennen paluumatkan alkamista jossakin päin maailmaa levossa yhden tai kaksi päivää.
– Lepopäivä tai -päivät kuluvat palautuessa saattomatkan fyysisestä rasituksesta, sen ei voida katsoa olevan lomailua, vaan välttämätöntä aikaa matkan rasituksista toipumiseen. Poliisit saavat ajasta korvauksen työajan vähennyksenä 5 tuntia 31 minuuttia. Päivärahan he saavat matkapäiviltä virkaehtosopimuksen mukaisesti.
Epäkohtaa tarkasteltava uudelleen
Nykykäytäntö saattomatkojen (paluumatkan) työaikakorvauksen osalta ei Raatikaisen mukaan ole oikeudenmukainen eikä ajantasainen käytäntö.
– Sen perustana on voimassa oleva virkaehtosopimus, matkustusohje, sen tulkintaohje ja mahdolliset muut seikat, mutta tätä palkkaepäkohtaa sopimuksissa ja ohjeissa on syytä tarkastella uudelleen.
Raatikainen on tänään jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen.
SUOMEN UUTISET