Aftonbladetin raportissaan esittämät tutkimustuolokset osoittavat, että Ruotsi ilmoittaa maaperänsä sitovan kolme kertaa enemmän hiiltä, kuin mitä Suomen mittaustulokset kertovat omasta maaperästään.
Lundin yliopiston emeritusprofessori Anders Lindroth pitää tilannetta niin merkittävänä, että siitä pitäisi järjestää asiantuntijakuuleminen Ruotsin valtiopäivillä. Myös keskiurooppalaiset tutkijat suhtautuvat asiaan hämmästyksellä.
– En näe mitään biologista tai historiallista selitystä sille, miksi näin suuria eroja olisi olemassa, ihmettelee dosentti Sebastiaan Luyssaert Amsterdamin Vrije Universiteistista.
Suomessa painetta muuttaa laskentamallia
Suomessa Luonnonvarakeskus Luke on joutunut kovan arvostelun kohteeksi. Luken laskelmien mukaan Suomen metsät ovat lähellä nollapistettä hiilinielun ja -lähteen välillä. Tämä tekee ilmastotavoitteiden saavuttamisesta huomattavasti vaikeampaa.
– On ollut keskustelua siitä, pitäisikö menetelmää muuttaa parempien arvojen saamiseksi, toteaa Luken tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen.
– Tunnettu metsänomistaja on ilmaissut, että Luke pitäisi lakkauttaa ja meidän pitäisi alkaa laskemaan kuten Ruotsissa, kertoo puolestaan Lehtosen kollega Annika Kangas.
Tutkijat kaipaavat yhteistyötä
Niin Ruotsin kuin Suomen viranomaiset ovat sitä mieltä, että hiilensidontalaskelmiin liittyy merkittävästi epävarmuustekijöitä. Ruotsin ympäristönsuojeluviraston mukaan pelkästään kivennäismaametsien maaperän osalta epävarmuus on 35 prosenttia.
Suomessa käytössä olevan Yasso-laskentamallin on muokannut Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski. Malli on käytössä myös esimerkiksi Norjassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Liski teki yhteistyötä ruotsalaisten kollegoiden kanssa jo 2010-luvun alussa, jolloin mallien antamat tulokset olivat tutkimuksen mukaan samaa suuruusluokkaa:
– On tärkeää selvittää, kuinka suuri osa erosta johtuu menetelmäeroista ja kuinka paljon se heijastaa todellisia eroja metsien välillä.