Suomen ei olisi koskaan pitänyt lähteä Uniper-seikkailuihin. Valtiotieteiden tohtori Heikki Koskenkylä avaa Suomen Uutisille polkua, joka johti Uniper-katastrofiin.

Saksa kansallistaa Uniperin suurella pelastuspaketilla. Tästä sovittiin Uniperin pääomistajan Fortumin kanssa muutama viikko sitten. Kansallistaminen on nolo loppu Fortumin maailmanvalloitukselle. Ylipäänsä voidaan ihmetellä, miten pienen Suomen energiayhtiö lähti tekemään valtavia investointeja erityisesti Venäjälle ja Saksaan. Tässä yltiöpäisessä puuhastelussa hukkuivat sähköverkkojen myyntivoitot, Uniperin Venäjän bisnekset, Uniperin osakkeiden arvo ja energiakauppa Saksassa ja Venäjällä. Kyseessä on kaikkien aikojen suurin suomalaisen yrityksen tekemä tappio ulkomaisista sijoituksistaan. Keskustelu asiasta tulee varmasti jatkumaan, vaikka vastuunkantajia ei ole toistaiseksi kuulunut eikä näkynyt.


Heikki Koskenkylä. Lehtikuva.

Fortum hankki 47 prosenttia Uniperista vuonna 2017 vajaalla neljällä miljardilla eurolla. Toimitusjohtajana oli tuolloin Pekka Lundmark, joka nyt on Nokian toimitusjohtaja. Hallituksen puheenjohtajana toimi Sari Baldauf. He ovat olleet täysin hiljaa tämän katastrofaalisen prosessin loppusuoralla. Huomattakoon, että Saksassa vastustettiin tätä yrityskauppaa kiivaasti Uniperin johdon ja henkilöstön taholta. Myös Suomessa hanketta kritisoitiin varsin paljon. Omistajaohjausministeri ei puuttunut asiaan lainkaan. Mika Lintilä (kesk.) väitti, että sai tiedon kaupoista vain varttitunti ennen kauppaa. Jos tämä on totta, niin kyse on vakavasta virheestä, koska valtio omisti yli 50 prosenttia Fortumista. Myöskään silloista pääministeriä Juha Sipilää (kesk.) ei informoitu aiemmin!

Vuonna 2018 Fortum alkoi havitella suurempaa omistusosuutta Uniperista. Tätäkin vastustettiin jyrkästi Saksassa. Syksyllä 2019 Fortumin omistusosuus kasvoi 70,5:een prosenttiin, jolloin koko sijoituksen arvo nousi 6,2 miljardiin euroon. Omistajaohjausministerinä oli Sirpa Paatero (sdp.) ja pääministerinä Antti Rinne (sdp.). Kumpikaan ei moittinut kauppaa. Toukokuussa 2020 Fortumin Uniper-omistus kasvoi 73,4 prosenttiin ja koko hankintahinta 6,6, miljardiin euroon. Vuoden 2021 lopulla omistusosuus nousi vielä 78 prosenttiin. Omistajaohjausministerinä oli Tytti Tuppurainen ja pääministerinä oli Sanna Marin (sdp.). Missään vaiheessa ministerit eivät moittineet kauppaa. Moitteita ei esittänyt myöskään talouspoliittinen ministerivaliokunta.

Todella outoa on, että vielä huhtikuussa 2022 Fortumin uudelle toimitusjohtajalle Markus Rauramolle maksettiin yli 400 000 euron kannustinpalkkio.

Kuluvan vuoden tammikuussa Fortum tiedotti myöntäneensä Uniperille kahdeksan miljardin euron tukirahoitusjärjestelyn lainoina ja takauksina. Talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli asiaa pääministeri Sanna Marinin johdolla ja hyväksyi sen. Venäjän riskit olivat jo tuolloin alkaneet realisoitua, Ukrainan sota alkoi helmikuussa. Uniperin tulos alkoi heiketä nopeasti. Todella outoa on, että vielä huhtikuussa 2022 Fortumin uudelle toimitusjohtajalle Markus Rauramolle maksettiin yli 400 000 euron kannustinpalkkio. Perusteluna oli onnistunut yhteistyö Uniperin kanssa. Fortum sai takaisin tuon kahdeksan miljardin rahoitustuen Uniperille, mutta ostohintaan verrattuna se sai vain pilkkahinnan Uniperin osakkeista eli puoli miljardia. Tappiota tuli yli 6 miljardia. Venäjän toiminnoista voi tulla tappiota lisää useita miljardeja. Fortumin tappiot voivat kohota kaikkiaan lähes 10 miljardiin euroon.

Fortumin kokonaistappiot ovat valtava summa Suomen kokoiselle maalle. Luku on samaa suuruusluokkaa kuin Suomen julkisen talouden kestävyysvaje, joka VM:n arvion mukaan on 8-10 miljardia euroa. Kestävyysvaje on rakenteellinen alijäämä julkisessa taloudessa. Muilla pohjoismailla ei ole lainkaan vastaavanlaista vajetta.

Fortumin epäonnistuneesta sijoitustoiminnasta on käyty paljon keskustelua. Keskiviikkona 5.10 oli eduskunnassa välikysymyskeskustelu liittyen erityisesti Suomen energiapolitiikkaan. Perussuomalaiset ja kristilliset olivat tehneet aloitteen ja kokoomus tuli sivusta mukaan kritisoiden lähinnä Fortumin tapauksen hoitoa. Sanomalehdissä, YLE:n ohjelmissa ja muussakin mediassa on ollut paljon kritiikkiä Fortumia ja valtion omistajanohjausta kohtaan. Kritiikissä on osin ollut puutteitakin, joita seuraavaksi arvioidaan.

Fortumin yritysostoon liittyi merkittäviä turvallisuuspoliittisia ongelmia. Näistä löytyy hyvä katsaus Wikipediasta. Ne liittyvät erityisesti Nord Stream maakaasuputkien rakentamiseen. Maakaasun tuonti alkoi kasvaa huomattavasti Venäjältä. Varsinkin Saksa tuli Venäjän kaasusta lähes täysin riippuvaiseksi. Nord Stream1 -putkilinja rakennettiin vuosina 2010-2012. Tämä hanke jäi vielä vähälle huomiolle. Saksa oli vuonna 2011 tehnyt päätöksen ydinvoimasta luopumisesta ja aloittanut kuuluisan ”Energiewenden” eli energiakäännöksen. Siksi hankkeeseen suhtauduttiin pääosin myönteisesti.

Nord Stream 2 hankkeesta päätettiin syksyllä 2015 Gazpromin ja viiden eurooppalaisen energiayhtiön kesken. Venäjä oli valloittanut Krimin niemimaan itselleen edellisenä vuonna. Tätä hanketta alettiin kritisoida alun alkaen. Putket oli tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2019. Hanketta alkoivat kritisoida jopa EU:n komissio ja Yhdysvallat. Se lisäisi vaarallisella tavalla Saksan energian saannin riippuvuutta Venäjästä. Saksan taholta jopa liittokansleri Angela Merkeliä myöten puolustettiin hanketta väittämällä, että se on puhtaasti taloudellinen ja pikemminkin edistää rauhaa! Hankkeella oli myös voimakkaita puolustajia kuten Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ja Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen (sdp.). Lipponen ryhtyi jopa hankkeen konsultiksi). Hänen konsulttiyritys Cosmopolis Oy teki hyvää tulosta usean vuoden ajan. Liikevoittoprosentti oli jopa 76 (voitto/liikevaihto). Lipponen lähes haukkui putkihankkeen kritisoijia. Eero Heinäluoma (sdp.) puolestaan pilkkasi turvallisuusriskistä huolestuneita eduskunnan keskustelussa. Myös presidentti Tarja Halonen sekä kokoomuksen Alexander Stubb ja keskustan Matti Vanhanen, Mauri Pekkarinen ja useat muutkin pitivät hanketta vain ympäristökysymyksenä. Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Petteri Orpo kannatti hanketta ja piti sitä jopa Euroopan turvallisuutta edistävänä (lähde).

Eero Heinäluoma on yrittänyt puolustaa tuon aikaisia näkemyksiään. Työelämäprofessori, pääesikunnan entinen apulaistiedustelupäällikkö Martti J. Kari on äskettäin tyrmännyt Heinäluoman näkemykset (lähde ja Helsingin Sanomat 6.10.2022). Kari sanoo, että on suomalaisilta poliitikoilta älyllistä epärehellisyyttä väittää, etteivät he ymmärtäneet kuinka Venäjä käyttää kaasuputkiaan energia-aseena. Venäjän sisäisen kehityksen ongelmat kyllä kerrottiin poliitikoille, mutta asiaa ei kuunneltu. Heinäluoma puolusti putkea myös, kun Perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja hän ottivat yhteen putkihankkeesta Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n eurovaalipaneelissa vuonna 2019. Heinäluoma hermostui Halla-ahon näkemyksistä (lähde).

Sosiaalisessa mediassa kiertää runsaasti videoklippejä Heinäluoman ja Halla-ahon mittelöstä. Katsojamäärät nousevat satoihin tuhansiin:

Nord Stream 2 putkea ovat arvostelleet myös monet muut poliitikot kuten vihreiden Heidi Hautala ja kokoomuksen Elina Valtonen. Joulukuussa 2019 Yhdysvaltain kongressi asetti jopa pakotteita yrityksille, jotka toimittivat kaasuputkea. Kongressi katsoi putken lisäävän liiaksi Venäjän vaikutusvaltaa Euroopassa. Fortumin johdolla on ollut täysin tiedossa tämä laaja kritiikki maakaasuputkea kohtaan. Uniper on Saksassa suurin maakaasua myyvä yritys.

Fortumin riskianalyysit Uniperin osalta menivät täysin metsään, koska se teki Uniperin ostoksensa jo vuosina 2017-2019. Uniperin ostojen aikaan Fortumin nykyinen toimitusjohtaja Markus Rauramo oli talousjohtajana. Hän on viime viikkoina todennut YLE:n A-studiossa ja lehdistössä, että riskianalyysit oli tehty. Ainoa virhe on hänen mukaan ollut se, että ei osattu ennustaa Ukrainan sodan alkamista. Rauramon näkemys on tavattoman yksioikoinen. Uniperin oston riskit olivat monella tapaa nähtävissä jo ostopäätöstä tehtäessä. Yritysostoissa pitää aina tehdä due diligence -arvio. Se liittyy suunnitellun yrityskaupan osapuolen suorittamaan yrityskaupan kohteen huolelliseen tarkastukseen. Tällä kartoitetaan ennakolta yrityskauppaan liittyviä riskejä ja vastuita. Due diligence on läpileikkaus yrityksen liiketoimintaan ja siihen liittyviin riskeihin. Ostettavan yrityksen liiketoimintaan liittyvät riskit pitää arvioida erityisen huolella. Suomen sijoittajapiireissä on alettu epäillä, oliko Uniperista tehty kunnollista due diligence -selvitystä. Asian on nostanut esille Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja Victor Snellman. Hänellä on pääkirjoitus Viisas Raha-lehden numerossa 6/2022. Kirjoituksen otsake on ”Säkissä olikin yhteistyökyvytön villisika”. Snellman kirjoittaa, että monelle on herännyt kysymys, onko yrityksen johto ja hallitus toiminut osakeyhtiölain mukaisesti huolellisesti vai pitäisikö heidät saattaa korvausvastuuseen. Yhdysvalloissa teroitettaisiin jo kyniä joukkokanteen osalta. Huomattakoon, että Fortumilla on satoja tuhansia suomalaisia omistajia ja valtion 51 prosentin omistuksen kautta välillisesti koko kansa on Fortumin omistajia.

Oli poliittisesti riskialtista, että pienen Suomen energiayhtiö joutuisi sekaantumaan EU:n suurimman maan Saksan riitaisaan energiapolitiikkaan.

Turvallisuuspoliittisten riskien ja puutteellisen due diligence-selvityksen lisäksi Fortumin Uniperin ostoon liittyy kolmaskin outo piirre. Tämä koskee Saksan energiapolitiikan ongelmia, jotka liittyvät Energiewendeen eli energiakäännökseen. Liittokansleri Merkel ajoi vuonna 2011 väkisin läpi ydinvoimasta luopumisen. Energiewende oli jo vuoteen 2017 mennessä ajautunut suuriin ongelmiin. Varsinkin Saksan itäisissä osavaltioissa vastustettiin kivihiilestä luopumista. Tuulivoiman lisärakentamisesta kiisteltiin, koska niitä oli alettu rakentaa liian lähelle asuinalueita. Suuri häly nousi tutkimuksista, jotka osoittivat suurten petolintujen kuolevan tuulivoimaloiden suuriin lapoihin (Suomen Uutiset 12.9.2019, 20.5.2019). Tuulivoimaloiden rakennusluvista alettiin valittaa kaikilla tasoilla eli kuntien, osavaltioiden ja liittovaltion tasoilla. Oli poliittisesti riskialtista, että pienen Suomen energiayhtiö joutuisi sekaantumaan EU:n suurimman maan Saksan riitaisaan energiapolitiikkaan. Myös tältä kannalta katsottuna Uniperin ostoa ja jopa lähes 80 prosentin omistukseen Fortumille voidaan pitää järjettömänä hankkeena.

Neljäs ongelmallinen kysymys Fortumiin liittyy valtionomistajan ohjauksen rooliin Fortumin Uniper-ostossa ja ylipäänsä omistajanohjauksen rooliin ja aktiivisuuteen pörssinoteeratuissa yhtiöissä. Varsin yleisesti on arvioitu, että omistajanohjaus on ollut tehotonta ja usein tietämätön mitä sen omistamat yritykset tekevät. Fortumin hallituksessa ei pitkään aikaan ollut edes omistajanohjauksen edustajaa! Tätä voi pitää hyvin outona, kun valtio oli enemmistöomistajana. Valtio on tyytynyt varsin passiiviseen omistajapolitiikkaan.

Ohjausosastolla toimiva Finanssineuvos Maija Strandberg on ollut Fortumin nimitystoimikunnan puheenjohtaja. Hänen mukaan valtion ei tule tyytyä passiiviseen sijoittajan rooliin vaan harjoittaa aktiivista omistajan politiikkaa. Hänen haastattelu on julkaistu vastikään Talouselämässä numero 34/2022.

Valtion sijoitusyhtiö Solidiumin toimitusjohtaja Reima Rytsölä jopa kysyy, miksi valtion strategisina pitämiä yhtiöitä pitää listata pörssiin. Hänen haastattelunsa löytyy Talouselämä-lehden numerosta 33/2022. Jos valtion strateginen omistus pörssiyhtiössä on yli 50 prosenttia, niin kyseessä on jo valtionyhtiö. Ongelma tulee siitä, että pörssiyhtiön päätöksiä ei voida tehdä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Tilanne on hyvin hankala, koska valtion edustaja yhtiön hallituksessa on velvollinen edistämään yhtiön etua. Yhtiön etu taas ei ole aina sama kuin valtion etu suurimpana osakkeenomistajana.

Fortumin tapaus osoittaa, että valtion omistus pörssiyhtiössä on arvioitava uudelleen. Tästä asiasta oli asiantunteva vieraskynä Helsingin Sanomissa 23.9.2022. Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori ja laamanni Kari Lautjärvi.

Kaiken kaikkiaan voidaan arvioida, että Fortumin/Uniperin jälkipyykkiä pestään Suomessa vielä vuosia. Fortumin aiheuttamat tappiot ovat niin valtavat, että vastuukysymykset on syytä puida vielä perusteellisesti. Talouselämä-lehden päätoimittaja Jussi Kärki esittää pääkirjoituksessaan (Talouselämä 34/2022) suuren remontin tarvetta. Valtion omistajapolitiikka muuttuu ja henkilövaihdoksia on tehtävä.

Fortumin hallitus on ollut kovin keskieurooppalainen. Sekä hallituksen edellinen puheenjohtaja Matti Lievonen että nykyinen puheenjohtaja Veli-Matti Reinikka asuvat Sveitsissä kaukana suomalaisten murheista. Hallituksen täysremontin aika on viimeistään ensi keväänä yhtiökokouksessa. Uuden hallituksen käsissä on vaihtaa toimitusjohtaja – ellei hän sitten lähde itse vapaaehtoisesti. Tätä monet ovatkin jo ehdotelleet. Uniperin oston vastuukysymykset tulee myös selvittää. Jos Uniperin oston due diligence-selvitys on ollut pahasti puutteellinen, on harkittava vahingonkorvauskanteiden nostamista Fortumin johtoa vastaan vuosilta 2017-2019.

Heikki Koskenkylä

Tulosta

Tagit