Suomi kärsii muita Pohjoismaita heikommasta kasvuvauhdista. VTT Heikki Koskenkylä pitää työllisyysasteen kasvattamista välttämättömänä.
Talouspolitiikan arviointineuvosto julkisti maanantaina 18.9 raportin Suomen työmarkkinoiden toiminnan tehokkuudesta. Raportin mukaan työmarkkinat kärsivät edelleen 1990-luvun alun suuren laman seurauksista. Raportissa tarkastellaan Suomen työmarkkinoiden tehokkuutta 1960-luvulta nykyhetkeen saakka.
Tehokkuutta arvioidaan avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden suhteen kehityksellä. Mitä enemmän avoimia työpaikkoja tarvitaan saavuttamaan jokin haluttu työttömyyden taso, sitä heikommin työmarkkinat toimivat.
Merkittävin siirtymä työmarkkinoilla tapahtui 1990-luvun alun laman aikaan. Silloin työttömyys oli suurimmillaan lähes 20 prosenttia. Ennen lamaa työmarkkinat olivat huomattavasti tehokkaammat kuin nykyisin. Työttömyyden laskemiseksi matalalle tarvittiin vähemmän avoimia työpaikkoja kuin nykyään. Ennen lamaa työttömyys oli noin kolme prosenttia. Laman jälkeen työttömyys ei ole laskenut alle kuuden prosentin. Edes Nokian huippuvuosina noin 1999-2007 työttömyys ei laskenut entiselle tasolleen. Vuosien 2008-2010 finanssikriisin ja sen jälkeen seuranneen eurokriisin aikaan metsäteollisuus ja Nokia taantuivat merkittävästi. Suomen työllisyysaste on sittemmin kohonnut 74 prosentin tasolle, mutta muilla pohjoismailla se on 77-78 prosentin tasoa. Entinen valtiosihteeri Martti Hetemäki on sanonut, että työllisyysaste pitäisi saada 80 prosentin tasolle, jotta Suomen julkinen talous saataisiin tasapainoon ja velkaantumisen kasvu pysäytettyä. Suomen julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on nyt noin 74 prosenttia, mutta se uhkaa kasvaa edelleen. Ruotsilla ja Tanskalla velka-aste on vain noin 32 prosenttia.
On suorastaan häkellyttävää, että työllisyysasteen ollessa ennätyskorkea 74 prosenttia, työttömiä oli Tilastokeskuksen mukaan noin 190 000 henkilöä ja TEM:in laajan tilaston mukaan jopa yli 300 000 henkeä (Suomen Perusta).
Orpon hallituksen tavoite on lisätä työllisyyttä 100 000 henkilöllä vaalikauden aikana. Hallitusohjelmassa on tiedostettu ongelma hyvin ja siinä onkin useita keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.
Kannustinloukkuihin puuttuminen on aivan välttämätöntä. Työnteon pitäisi olla aina kannattavampaa kuin tukien varassa työttömänä oleminen. Työmarkkinoiden toimintaa tulee joustavoittaa. Paikallisen sopimisen helpottaminen on hallituksella yhtenä keinona. Työvoimahallinnon toimintaa tulee tehostaa. Myös koulutusta on tehostettava. Siinä Suomi on taantunut yllättävän nopeasti. Maan sisäistä muuttoliikettä työn perässä on myös helpotettava.
Suomessa on paljon yrityksiä kansantalouden kokoon suhteutettuna. Niistä suurin osa on kuitenkin yksinyrittäjiä. Työnantajayritysten määrä on alkanut laskea. Tämä on hyvin huolestuttavaa. Yksinyrittäjiä on peräti 190 000 henkilöä. Heillä on suuri kynnys ryhtyä työnantajiksi. Jos joka toinen yksinyrittäjä rekrytoisi edes yhden työntekijän, kasvaisi työllisyys lähes 100 000 henkilöllä. Hallituksen tulee helpottaa työnantajaksi ryhtymistä. Muissa Pohjoismaissa tämä on onnistunut paremmin kuin Suomessa.
Suomen talous on lähellä kriisitilannetta. Viimeisten yli 10 vuoden aikana kasvuvauhti on jäänyt noin puoleen muista Pohjoismaista. Talouden kasvua syntyy työpanoksen ja tuottavuuden kasvulla. Työttömien määrä on meillä aivan liian korkea. Kun lisäksi syntyvyys on maailman alhaisimpia, työpanosta on kasvatettava pyrkimyksillä täystyöllisyyteen. Työllisyysaste on saatava 80 prosentin tasolle. Hallituksella on hyviä keinoja tähän, mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan. Jos tavoitteissa ei onnistuta, ajautuu Suomen julkinen talous vakavaan kriisiin.
HEIKKI KOSKENKYLÄ