Michael Mooren tuottama ja Jeff Gibbsin ohjaama dokumenttielokuva Planet of the Humans on ollut Youtubessa 22.4.2020 lähtien ilmaiseksi katsottavissa. Sen katsominen pudottaa vihreyden tuomat suomut silmiltä. Dokumentin mukaan Yhdysvaltain veronmaksajien tukiaiset ovat seilanneet vihreiksi julistautuneiden miljardöörien tileille Cayman-saarille ja useat ainutlaatuiset luontokohteet tuhoutuneet. Leffan katsottuaan YK:n pääsihteeri Antonio Guterresin huhtikuussa tekemä vaatimus siitä kuinka ”koronakriisistä pitää pelastaa vain vihreät yritykset”, ei kuulosta houkuttelevalta veronmaksajalle. Matti Hukari kirjoittaa.

Elokuvan taustasta ja sisällöstä

Mooren aikaisemmissa dokumenttielokuvissa on kritisoitu Yhdysvaltain yksityistä vakuutuksiin perustuvaa terveydenhoitoa sekä globaalia finanssikapitalismia. Ne ovat saaneet Suomen valtamedialta yleensä runsaasti positiivista huomiota, mutta Mooren uusimman tuotannon Planet for Humans kohdalla on toisin. Kun Helsingin Sanomat uutisoi elokuvasta, lähestymiskulma oli ilmastotutkijoiden suuttumus siitä, kuinka kyseinen elokuva ylipäänsä pääsi levitykseen.

Dokumenttielokuvan tutkimusten kohteina ovat tällä kertaa Yhdysvaltain vihreät lobbarit sekä vaihtoehtoisia, uusiutuvia ja kestäviä energiamuotoja rahoittavat ja niiden tukiaisista hyötyvät tahot. Elokuvan toisena kantavana teemana on näiden energiamuotojen aiheuttama tuho ja hävitys kasvikunnalle, eläimille ja alkuperäiskansoille. Rahahanat avasi presidentti Barack Obaman 90 miljardin puhtaan energian ohjelma vuonna 2009.

Elokuvan haastattelemat asiantuntijat ovat Kalifornian yliopiston vieraileva professori ja Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) käyttämä asiantuntija Ozzie Zehner sekä Oregonin yliopiston sosiologian ja ympäristötieteiden professori Richard York. Heidän tutkimustensa mukaan ”vihreä talous” toimii lähinnä fossiilitalouden maksamilla tukiaisilla. Zehner julkaisi myös kirjan Green Illusions jo vuonna 2012 ja on sen jälkeen päivittänyt ajatuksiaan tieteellisissä julkaisuissa.

Planet for Humans on nähtävillä Youtubessa.

(Juttu jatkuu videoupotuksen alla)

Michael Moore: Planet for Humans. Youtube, 1 h 40 min.

Tuulivoimalat jäävät ruostumaan, kun käyttöikä loppuu

Tuulivoimaloiden haittapuolista elokuvassa käydään läpi ensinnäkin niiden ruostuminen paikalleen, kun käyttöikä on ohi. Voimaloiden tuotto ei ilman tukiaisia maksaisi takaisin korjauskustannuksia, purkamisesta puhumattakaan. Tunnetuin esimerkki lienee Havaijilla Kamaoan tuulipuisto. Toinen haittapuoli on lintukuolemat. Yhdysvaltain mantereen osavaltioissa tuulivoimalat tappavat yli 300 000 lintua vuodessa, mukana runsaasti harvinaisia maakotkia ja valkopäämerikotkia.

Mojaven autiomaan aurinkovoima

Elokuva vierailee Sergio Leonen ohjaamien ja Clint Eastwoodin tähdittämien lännenelokuvien kuvauspaikkana mieleen jääneessä Mojaven autiomaassa Nevadassa. Siellä liittovaltion hallinnoimalle 101 miljoonan hehtaarin alueelle rakennettiin 12 000 megawatin tehon verran aurinkosähköä. Aurinkopaneelien tieltä on raivattu autiomaan ainutlaatuinen kasvillisuus kuten 200 vuotta vanhat joosuanpuut, marunapensaat ja moninaiset jukkapalmut.

Osa alueelle houkutelluista yhtiöstä on ehtinyt mennä konkurssiin, veronmaksajien runsaskätisistä tukiaisista huolimatta. Solyndrasta jäi muistoksi 500 miljoonan dollarin velkavastuut ja vuosittain lisääntyvä määrä vanhimmista aurinkopaneeleista rikkoutuneita sirpaleita. Uudempaa teknologiaa edustaa 2015 avattu GE:n ja Sumimoton omistama Desert Sunlight, joka rakennettiin liittovaltion takaamalla 1,5 miljardin dollarin lainalla. Sen kahdeksan miljoonaa 60×120 cm kokoista aurinkopaneelia tuottavat sähköä 550 megawatin teholla päiväsaikaan. Yöllä sama sähkö tehdään kivihiilellä tai maakaasulla.

Oma lukunsa on 2,2 miljardia maksanut Ivanpahin aurinkolämpövoimala. Aurinkopaneeleiden sijasta 350 000 suurta peiliä kohdentavat auringon säteet kolmeen vesitankkiin, jotka kehittävät sähköä kiehuvan veden avulla höyryturbiineilla. Alueen paikkalinnut sekä Tyynenmeren alueelta tulevat muuttolinnut luulevat peilejä veden pinnaksi, mutta yli 400 oC -asteiset heijastusvalokeilat paistavat vuodessa jopa 28 000 lintua elävältä. Kasveille elintärkeiden pölyttäjähyönteisten grillautumismääriä on mahdoton edes arvioida. Maanjäristysherkällä alueella peilien hajoaminen aavikon luontoon ei myöskään näytä lohdulliselta.

Brasilian metsiä on poltettu sokerista saatavan bioetanolin valmistamiseksi

Elokuvassa pohditaan puun energiakäyttöä Yhdysvalloissa eli bioenergiaa kestävyyden näkökulmasta. Jos kaikki Yhdysvaltain tarvitsema energia tuotettaisiin maan metsävaroilla niin koko valtakunnan kaikkien metsien polttamisesta saatava energia riittäisi noin yhden vuoden energiankulutukseen. Hävitetyn metsän uusiutuminen kestäisi vähintään 50 vuotta. Silti Georgia Pacific -yhtiön omistajat nimittävät sitä ”uusiutuvaksi energiaksi”.

Biopolttoaineiden osalta elokuvassa todetaan, että Yhdysvalloissa bioetanolin tuotanto kuluttaa suunnilleen saman verran fossiilista energiaa kuin se tuottaa bioetanoliin sitoutunutta energiaa ja kannattavuus perustuu tukiaisiin. Halvempaa bioetanolia saadaan Brasilian sokeriruo’osta. Suurin syy paljon mediassa esillä olleisiin Brasilian metsäpaloihin on juuri kasvava sokerin tarve bioetanolin raaka-aineeksi. Sademetsien tuhoamisen aiheuttamat inhimilliset kärsimykset Amazonin viidakoiden asukkaille eivät ole kunniaksi ihmiskunnalle.

Dokumentissa useiden miljardöörien joukossa vihreän valheen härskeimmäksi rahastajaksi osoittautuu ex-varapresidentti Al Gore. Hänen johtamansa ilmastorahastot ovat investoineet Amazonin sademetsien hakkuisiin ja hiljattain Gore myi viestintäalan yrityksensä öljytuloilla rikastuneen Qatarin Emiirin rahoittamalle Al Jazeeralle. Tuon liiketoimen jälkeen Gore perusti jälleen uuden Cayman-saarten veroparatiisiin rekisteröidyn ilmastorahaston.


TOIMITTAJAN KOMMENTTI: AJATUKSIA ELOKUVAN POHJALTA

Riittääkö Vihreälle ympäristöteoksi, kun matkustaa kuuntelemaan Al Gorea?

Dokumenttia katsoessa tuli mieleen vuoden 2014 eurovaalien vaalipaneeli 5.4.2014 Helsingin messukeskuksen OmaPiha–messujen yhteydessä. Juontajana toiminut Helsingin Sanomien toimittaja Marko Junkkari kysyi kaikkien puolueiden ehdokkailta näkemyksiä ympäristöasioihin. Vihreiden silloinen ehdokas Anne Bland perusteli hyvyyttään ympäristöasioissa, koska hän oli juuri hiljattain käynyt Etelä-Afrikan Durbanissa kuuntelemassa Al Goren puhetilaisuutta. Monet muutkin lensivät eri puolille maailmaa Goren luentojen perässä, sillä hänen henkilökohtainen omaisuutensa kasvoi 300 miljoonaan dollariin (CNC news 4.2.2020).

Kannattaisiko elokuva kuitenkin katsoa myös Euroopan parlamentissa?

Elokuvan viimeisissä kohtauksissa (kohdasta 1h 30min alkaen) Kaakkois-Aasian sademetsiä kaatavat ja metsäpohjaa kulottavat metsurit yrittävät pelastaa kaikki asuinpuunsa menettänyttä orankia kuin aseveljeään sotarintamalla. Tuon kohtauksen taustoitus jää elokuvassa vajaaksi. Ohjaaja ilmeisesti olettaa katsojan osaavan yhdistää sademetsien kaatamisen ja suoalueiden kulotuksen öljypalmujen viljelyyn. Euroopan unionin alueella kulutetaan 6,6 miljardia kiloa palmuöljyä vuosittain. Siitä reilut 2 miljardia kiloa käytetään biodieselin valmistukseen. Indonesiassa ja Malesiassa uhanalaisiin ihmisapinoihin kuuluvat orankit ovat palmuöljyn tuotannon vuoksi vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Amazonin sademetsien kulotuksen juurisyy on EU:n ilmastopolitiikallaan luomat markkinat Brasilian bioetanolille. Viime kesänä punavihreät europarlamentaarikot kilpailivat tekopyhyyden ennätyksistä ”tuomitessaan” Brasilian metsäpaloja, jotka he itse olivat politiikallaan välillisesti aiheuttaneet.

Obaman Green Dealista EU:n Green Dealiin

Elokuvan nähtyään on syytä pohtia, että kun Yhdysvalloissa 90 miljardin dollarin ”puhtaan energian ohjelma” on aiheuttanut näinkin runsaasti luonnon tuhoa, niin mitä riskejä sisältyykään EU:n Green Deal -ohjelmaan. Green Deal on vihreän kehityksen ohjelma, johon kaavaillaan 1000 miljardin euron panostusta, koronaviruksen polvilleen pistämässä Euroopassa. Esimerkkinä riskeistä mainittakoon vaikkapa Euroopan unionin muovinkierrätysinnosta johtunut muovien kuskaaminen Kiinaan ja sittemmin Malesiaan poltettavaksi (YLE 23.4.2019). Se siis ”kierrätyksestä”. Energiaomavaraisuuden ja ympäristön kannalta olisi ehkä parempi polttaa se muovi omissa jätteenpolttolaitoksissa lämmöksi ja sähköksi.

Toisaalta voidaan kysyä mihin Green Deal -ohjelman 1000 miljardin tukipakettia tarvitaan, jos Euroopan unionissa eletään markkinataloudessa. Tuulivoiman ja aurinkoenergian tuotantokustannukset ovat joissakin Euroopan valtioissa jo laskeneet fossiilisten tasolle ja allekin. Tosin fossiilisten polttoaineiden kohdalla kuluttajan maksama hinta on enimmäkseen veroja.

matti_hukariMatti Hukari

Kirjoittaja on kansainvälisiin luonnonvarakysymyksiin sekä Yhdysvaltain ja Iso-Britannian poliittiseen historiaan erikoistunut vapaa artikkelitoimittaja. Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat henkilökohtaisia.