Perussuomalainen 3/2026

Perussuomalainen 2/2026

Espoon koulujen väkivaltaluvut räjähtäneet – viranomaiset panttaavat tuoreimmat tiedot

Taksiuudistukselle vihreää valoa eduskunnassa – ministeri Ranne: ”Bernerin vaarallinen uudistus jää historiaan”

Oppositiolla kriisipalaverin paikka – valtamediakin jo tunnustaa, että Suomen talous on kääntynyt selvään kasvuun

Maahanmuutto Suomeen laskee – turvapaikanhakijoiden määrä jatkaa vajoamistaan

Uusi hallituksen esitys ajaa rikolliset entistä ahtaammalle – Meri: ”Viranomaiset tarvitsevat tehokkaita keinoja rikostorjuntaan”

Laittomia maahantulijoita kohti varoituslaukauksia ampunut puolalaissotilas vapautettiin syytteestä

Vigeliukselta aloite Suvivirren turvaamiseksi: ”Kauniit suomalaiset perinteet on karnevalisoitu jokavuotiseksi sirkukseksi”

Rikkinäiset ikkunat ja turvallisuuden perusta: Miksi järjestyksellä on väliä?

Perussuomalaiset vaativat perinteiden kunnioittamista: ”Suvivirrestä sakotetaan ja monikulttuurinen myyräntyö jatkuu”

Passin voimassaolo pitenee 10 vuoteen

Kolumni: Tuntematon suvivirsi – harva tietää lempeän kesälaulun karmean taustan

Päivän pointti: Antti Lindtmanilla on neljä vaihtoehtoa

Ministeri Rydman vastaan Suvivirrestä valittanut espoolaismies Iltalehden studiossa – ”Hyvänen aika…”

Saksa tekee Uniperilla miljardivoitot – Suomalaisten sijoitustusmiljardit taas kerran taivaan tuuliin

Koponen vaatii Kelan hallitusta tarkistamaan kantaansa sosiaaliturvan väärinkäytöksissä: ”Tämä on täyttä hulluutta”

Antikainen tyrmää Lindtmanin syytökset: Rikollisten karkottaminen ei ole ”kiusaamista”

Ministeri Rydman ojentaa: Yhdenvertaisuuslautakunnan Suvivirsi-päätös selvästi perustuslain vastainen

BBC kertoi köyhistä isistä, jotka myyvät 5- ja 7-vuotiaita tyttäriään – tyttöjen kohtalo lapsimorsiamina jäi kertomatta

SDP syyttää hallitusta kiusaamisesta – ja vaatii itse lähes samaa

Työperäinen maahanmuutto jakaa ay-eliittiä: Akava luisui radikaalille linjalle

Alt-Right

Kanadalainen psykologian professori Jordan Peterson ei ole enää vain tutkija, kliininen psykologi ja tietokirjailija, vaan myös ilmiö. Peterson alkoi saada mainetta <a href="https://www.youtube.com/channel/UCL_f53ZEJxp8TtlOkHwMV9Q?&amp;ab_channel=JordanBPeterson">Youtube-videoillaan</a> syksyllä 2016, ja hänen keväällä 2018 julkaistu elämäntaito-opas <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/12_Rules_for_Life">12 Rules for Life</a> myi englanniksi yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kirja on julkaistu myös <a href="https://www.wsoy.fi/kirja/12-elamanohjetta/9789510436134">suomeksi</a>, ja nyt on saatavilla myös suomalainen teos &#8221;Jordan Peterson -ilmiöstä&#8221;. Tiedetoimittaja Marko Hamilo esittelee uutuuskirjan.

<a href="https://holvi.com/shop/tyrvaanpryki/product/dacebf42b81ce77d449b4c867b5fb641/">Ilmiö Jordan B. Peterson</a> on teologian tohtori Matti Kankaanniemen yritys ymmärtää, miksi Petersonista on tullut varsinkin nuorten miesten keskuudessa lähes kulttihahmo. Kirja ei siis ole mikään johdatus Jordan B. Petersonin henkilöön tai tuotantoon, vaan päinvastoin lukijalta edellytetään joitakin perustietoja Petersonista.
<img loading="lazy" decoding="async" class=" alignleft" src="https://cdn.holvi.com/media/poolimage.image/2018/12/04/425fbb21eaedcc099a7ce0600ccf85759877f4f7.jpg" width="228" height="360" />
Kankaanniemi toteaa, että perustiedot voi kuitenkin helposti lukea <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jordan_Peterson">Wikipediasta</a> jopa suomeksi, &#8221;paitsi ehkä Petersonin penkkipunnerrusennätystä, joka on 102 kg”.
Kankaanniemi näkee Peterson-ilmiössä kolme piirrettä, joiden takia aiheesta kannattaa kirjoittaa kokonainen kirja. Yksi on se, että samaan aikaan kun kouluissa ja yliopistoissa oppimista pyritään ohjaamaan yhä itseohjautuneempiin ja kokemuksellisempiin muotoihin, Peterson osoittaa, että jopa massat jaksavat kuunnella keskittyneesti pitkiä ja filosofisia keskusteluja.
Toinen Peterson-ilmiö on “paluu antiikin Kreikan pylväskäytäviin, jossa filosofit hahmottelivat todellisuutta puhumalla ja väittelemällä”, kuten Kankaanniemi sitä kutsuu.
Gutenberg teki länsimaisesta sivilisaatiosta kirjallisen ja toi kirjallisen ilmaisun kaikkien ulottuville. Youtube taas on tuonut maailman parhaat luennoitsijat &#8211; jotka aiemmin puhuivat vain pienelle ja valikoituneelle joukolle yliopisto-opiskelijoita &#8211; suurten massojen nähtäville.
Kolmas Kankaanniemen näkemä kiinnostava piirre Peterson-ilmiössä on se, että kaiken kulttuurisodan ja arvojen polarisoitumisen keskellä Peterson terveellä tavalla ravistelee blokkiajattelua radikaalilla individualismilla.
<h4>Identiteettipolitiikassa jokainen kuuluu sorrettuun vähemmistöön</h4>
Tosin vasemmistolaisen median mukaan Peterson kuuluu aivan selvästi alt-right-blokkiin. Peterson itse ei tällaista lokerointia hyväksy. Hän kuvailee omaa yhteiskunnallista ajatteluaan klassiseksi liberalismiksi tai sentrismiksi. Usein hän korostaa olevansa ennemminkin epäpoliittinen hahmo.
Petersonin poliittisuus syntyy siitä, että hän suhtautuu hyvin kriittisesti ihmisten taipumukseen vyöryttää henkilökohtaiset epäonnistumisensa yhteiskunnan tai “rakenteiden” syyksi. Keskeistä on niin sanotun intersektionalismin kritiikki, Kankaanniemi kirjoittaa.
Kuten Kankaanniemi toteaa, jokainen voi löytää itsensä jostakin sortoa kokevasta vähemmistöstä, kun tarpeeksi kekseliäästi miettii.
&#8211; Kun tehdään kiintiö naisille, toteaa afroamerikkalainen nainen, että maailma näyttää erilaiselta mustan ja heikosti koulutetun naisen silmin kuin akateemisen valkoisen naisen. Musta lesbo toteaa kokemansa kohtelun poikkeavan ratkaisevasti mustan heteronaisen kokemasta ja transseksuaalinen beduiini kokee urbaanien naisoletettujen sortavan nomadia.
Kankaanniemi käsittelee historiantutkijana kysymystä kolonialismista suomalaisesta näkökulmasta. Voiko orjalaivojen tervalla syyllistää tämän päivän suomalaisia?
<h4>Tekeekö orjalaivojen terva suomalaisista entisiä kolonialisteja?</h4>
Historioitsijat ilman rajoja perustettiin pitkän linjan vasemmistopoliitikko Erkki Tuomiojan aloitteesta. Yhdistys julkaisi raportin <a href="https://www.historianswithoutborders.fi/kenenhistoria/">Kenen historia?</a>, jossa Kankaanniemen mielestä kiteytyvät Petersonin kritisoimat ongelmallinen identiteettipolitiikka ja sen myötä ontuva logiikka.
Raportti haluaa nostaa vähemmistöjen äänen esille ja tuoda heidän omat historiansa mukaan yleiseen historiakertomukseen.
Kankaanniemen mielestä tulos on kuitenkin sekava ja jopa käyttökelvoton.
&#8211; Raportin taustalla on vahva ja avoin pyrkimys vaikuttaa yliopistojen tutkintosuunnitelmiin ja peruskoulujen opetusohjelmaan. Projektia ei ohjaa vain pyrkimys resursoida tutkimusta kolonialismi-ilmiön tarkempaan selvittämiseen, vaan lisäksi sen ideologinen johtopäätös, jonka mukaan Suomi on osa kolonialistista riistäjäsubjektia, vaikuttaa jo ennalta päätetyltä ja ”tiedossa” olevalta, Kankaanniemi kirjoittaa.
Historioitsijat ilman rajoja ry:n kolonialismityöryhmää veti Åbo Akademin historian professori Holger Weiss, joka Helsingin Sanomien haastattelussa todisti esimerkein Suomen kolonialistisesta historiasta, Kankaanniemi muistuttaa: ”Jos Pohjanmaa oli maailman suurin tervantuottaja 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa, mihin sitä terva[a] käytettiin? Niiden laivojen tiivistämiseen, jotka hakivat orjia siirtomaista.”
Kankaanniemi huomauttaa, ettei se, että ihmiset ovat sortaneet, syrjineet, ryöstäneet ja hyväksikäyttäneet toisiaan Suomessa liene kenellekään millään muotoa epäselvää &#8211; eikä tätä tosiasiaa ole kätketty suomalaisessa peruskoulujärjestelmässäkään.
&#8211; Kolonialismilla ei kuitenkaan käsitteellisellä tasolla tarkoiteta kaikkea ihmisen tai ihmisryhmän toista kohtaan toteuttamaa väkivaltaa tai hyväksikäyttöä. Kolonialismi on – tai ainakin sen pitäisi tieteellisessä tutkimuksessa olla – neutraali termi, joka viittaa siirtokuntien perustamiseen muualle kuin perinteisesti omalle hallintoalueelle, Kankaanniemi täsmentää.
<h4>Postmodernismissa siirtomaatkin syyllistyivät kolonialismin syntiin</h4>
Kankaanniemi palaa Petersoniin, jota on syytetty liian karkeasta ja yksinkertaistavasta postmodernismin käsittämisestä. Peterson on viitannut muun muassa Jacques Derridan relativistiseen periaatteeseen, jonka mukaan tulkintoja on periaatteessa loputon määrä, ja siihen postmoderniin ”arvovapauteen”, jonka mukaan periaatteessa nämä tulkinnat ovat samanarvoisia.
&#8211; Weissin tapa määrittää termi kolonialismi tulee kuitenkin hämmentävän lähelle Petersonin karikatyyriä. Kun mikä tahansa osallisuus globaalista systeemistä luo osallisuuden kaikkiin globaalin systeemin osiin, on jokainen osallinen kaikkeen, Kankaanniemi toteaa.
Pohjalainen tervanpolttaja hyötyi välillisesti orjakaupasta mutta samoin hyötyivät lagosilaiset torikauppiaat myydessään orjakaupan buustaamassa paikallistaloudessa ihmisille hedelmiä, Kankaanniemi päättelee.
&#8211; Finlaysonin tehdas Tammerkosken rannalla käytti raaka-aineena orjaplantaaseilta saatua puuvillaa, ja orjakauppaan erikoistuneen Imbangala-heimon kanssa kauppaa tehneet afrikkalaiskylät hyötyivät välillisesti portugalilaisten maksamista orjarahoista.
Kankaaniemen mukaan käytännössä jokainen kylä, joka jollakin tavalla oli yhteydessä globaaliin talouteen Vienan Karjalasta Kongon viidakkoon, oli osa kolonialistista järjestelmää, jos määritelmiä venytetään Weissin linjaamalla tavalla.
&#8211; Samalla toteutuu kiusallisen tarkasti Petersonin versio uusmarxilaisesta postmodernismista, jossa sortorakennetuomioita viljellään aina absurdiuteen asti.
<h4>Ei mikään alt-right darling</h4>
Mutta kuuluuko postmodernismin kriitikko Jordan Peterson sitten “vaihtoehto-oikeistoon” eli alt-rightiin tai suorastaan “äärioikeistoon”? Tällekin kysymykselle Kankaanniemi on omistanut kokonaisen luvun.
Kankaanniemen mukaan useat toimittajat ovat pitäneet täysin selvänä, että Peterson on oikeistolainen, ja vielä useammat korostaneet alt-right-nimellä tunnetun äärioikeistoliikehdinnän fanittavan ja seuraavan häntä.
Esimerkiksi australialaisen Sydney Morning Heraldin toimittaja Greg Callaghan kutsuu Petersonia termillä ”alt-right darling”. Helsingin Sanomissa Pekka Torvinen nimittää Petersonia alt-rightin fanittamaksi julkkikseksi. Kolumnisti Jaakko Lyytisen mielestä Peterson taas on “uusoikeiston palvoma saarnamies”. Petersonin kollega Toronton yliopistolla, professori Ira Wells, puhuu Petersonin “valtavasta suosiosta äärioikeiston keskuudessa”.
Kankaanniemi muistuttaa siitä, että vasemmisto-oikeisto-jako on peräisin Ranskan vallankumouksesta 1700-luvun lopulta ja että mahdollisimman kaukana vasemmalta eli “äärioikealla” olisi loogisesti tarkasteltuna ennemminkin pieneen valtioon ja yksilönvapauksiin uskova kokoomuksen Susanna Koski kuin mikään kansallissosialismi tai fascismi.
Alt-rightin keskeinen tunnuspiirre on Kankaanniemen käyttämien yhdysvaltalaislähteiden mukaan rasismi ja eri ihmisryhmien jyrkkä erottelu. Tämä määritelmä on kuitenkin helppo kyseenalaistaa.
Suppeassa merkityksessä Alt-Right voi tarkoittaa Richard Spencerin perustamaa <a href="http://alternativeright.com/">alternativeright.com</a>-verkkojulkaisua, jota monet pitävät valkoisen ylivallan edustajana. Käytännössä termiä on käytetty niputtamaan lukuisia 2000-luvun oikeistolaisia liikkeitä, joita ei oikeastaan yhdistä mikään muu kuin se, että ne ovat vastareaktioita George W. Bushin ajan epäonnistuneeksi mielletylle uuskonservatismille ja siihen liittyvälle maailmanpoliisina toimimiselle.
Kankaaniemi myöntää, että suomalaisten vastineiden etsiminen alt-rightille ei ole yksinkertaista ja että rinnastuksiin sisältyy tietty määrä likiarvoisuutta. Avoimesti kansallissosialismia ja rotuhygienia-ajattelua kannattava Pohjoismainen vastarintaliike ja kiihkeän juutalaisvastainen Magneettimedia rinnastuvat kuitenkin Kankaanniemen mielestä hyvin alt-right-liikkeeseen.
<h4>Uusnatsit vihaavat Petersonia</h4>
Nähdäkseni Kankaanniemi jää turhaan jumittamaan siitä, mikä on alt-rightia ja mikä sen kevytversiota alt-lightia ja mikä jotain muuta uutta oikeistoa. Jos kenkää puristava kivi on rasismi ja natsismi, puhuttakoon sitten suoraan niistä.
Kankaanniemi löytääkin lopulta oikeita natseja. Daily Stormer on aggressiivisimpia uusnatsistisia sivustoja, joilla on merkittävästi seuraajia. Sen perustaja ja pääagitaattori Andrew Anglin kirjoittaa Petersonista, että ”hänen perusjuttunsa &#8217;henkilökohtaisesta vastuuntunnosta&#8217; on ihan hieno ja vetoava, mutta siitä eteenpäin hän töhrii häränpaskaa hevosenpaskakasojen päälle”.
Kankaanniemi huomaa, että Anglinia erityisesti kismittää se, että Peterson veljeilee juutalaisten kanssa. <a href="https://dailystormer.name/satanic-genius-healer-of-the-jews-peterson-appears-with-turkish-necromancer-for-ritual/">Daily Stormerin</a> otsikko on paljon puhuva: ”Satanic ’Genius Healer’ of the Jews Peterson Appears with Turkish Necromancer for Dark Ritual.”
Kankaanniemi ei löydä tukea puheille alt-right-darlingista myöskään alt-right-termin termin lanseeranneen Richard Spencerin twiiteistä. Valkoisen ylivallan johtavana hahmona tunnettu Spencer twiittaa pettymyksensä: ”Peterson törmäsi seinään (ja muuttui pinnalliseksi), kun hän 1) kieltäytyi kohtaamasta rotukysymystä ja 2) muuttui ”siivoa huoneesi” -self-help-guruksi. Hän olisi voinut olla radikaali. Hän päätyi konservatiiviksi.”
<h4>Peterson ei välttele tabuaiheita</h4>
Kankaanniemi on harvinainen poikkeus Peterson-kommentaattorien joukossa. Ilmiö Jordan B. Peterson ei fanita kohdettaan, muttei myöskään arvostele Petersonia sellaisesta, mihin hän ei ole syyllistynyt. Kankaanniemen oma Peterson-kritiikki kohdistuu lähinnä siihen, ettei Peterson välttele edes sellaisia tabuaiheita kuin yksilöiden ja rotujen väliset perinnölliset älykkyyserot.
Vaikka Kankaanniemi ei pidä Petersonin käsityksiä älykkyyseroista väärinä, hänestä olisi parempi jättää niistä puhuminen sikseen. Tätä kohtaa on vaikea ymmärtää. Jos on totta, että esimerkiksi rotujen väliset sosioekonomiset erot heijastelevat näiden ryhmien keskimääräisiä älykkyyseroja, eivät nuo sosioekonomiset erot katoa vastustamalla kuviteltua rasismia.
Kankaanniemi uskoo, että tosiasioiden tunnustaminen johtaisi vihaan ryhmien välillä. Yhtä hyvin voi ajatella juuri päinvastoin: nyt sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat ryhmät kantavat kaunaa valkoisille ja vihaavat valkoisia, koska heille on uskoteltu, että he ovat rasismin uhreja. Valkoiset taas reagoivat tähän omalla identiteettipolitiikallaan.

Suomalainen tietokirjailija: identiteettipolitiikkaa vastustava Jordan Peterson ei ole mikään ”alt-right darling”

Suursijoittaja George Soros ei peittele poliittista aktivismiaan. Hän kylvää kymmeniä miljoonia dollareita poliittisiin vaikuttamiskampanjoihin, mutta hänen toimiaan ei käsitellä mediassa kriittisesti. Toisaalta media suhtautuu erittäin negatiivisesti Venäjän oletettuun vaalivaikuttamiseen. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) oudoksuu asetelmaa. 

Halla-aho <a href="https://www.facebook.com/jussi.hallaaho/posts/1986970154756502">kirjoittaa sivullaan</a>:
&#8221;Liberaalissa&#8221; mediassa valitetaan usein siitä, että unkarilaissyntyisestä miljardööri George Sorosista on tullut alt-rightin ja kansallismielisten maalitaulu ja salaliittoteorioiden kohde niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.
&#8221;Liberaalissa&#8221; tarinankerronnassa Sorosin arvostelu nähdään myös antisemitistisenä. Ei siksi, että kukaan viittaisi Sorosin juutalaisuuteen, vaan siksi, että hän on juutalainen. On mielestäni aika erikoinen ajatus, että jonkun henkilön toimintaa ei saisi kyseenalaistaa ja arvostella, jos hän sattuu olemaan juutalainen; tai että hänen kyseenalaistamisensa ja arvostelunsa voisi johtua vain siitä, että hän on juutalainen.
Mitä &#8221;salaliittoteorioihin&#8221; tulee, nykyään on tavanomaista syyttää ihmisiä salaliittoteoretisoinnista silloinkin, kun he arvostelevat ilmiöitä, joissa ei ole mitään salaista. Esimerkiksi Suomessa rasismi- ym. höpötutkijat pitävät salaliittoteoriana sitä näkemystä, että media suhtautuu naiivisti ja puolueellisesti maahanmuuttoon ja vihamielisesti maahanmuuttokriittisiin. Aivan kuin tässä olisi jotain epäselvää tai salaista.
George Soros kannattaa täysin avoimesti hyvin liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa. Hän sanoo suoraan, että Euroopan pitäisi ottaa laillisesti sisään se määrä ihmisiä, joka nyt pyrkii tänne laittomasti. Hän myös rahoittaa avokätisesti poliitikkoja ja järjestöjä, jotka edistävät hänen agendaansa. Tämä ei ole salaista.
Tämän päivän Financial Timesissä kerrotaan, että vuonna 2004 Soros tuki George W. Bushin uudelleenvalintaa vastustanutta kampanjaa 27 miljoonalla dollarilla. Saman verran hän käytti Clintonin kampanjan tukemiseen vuonna 2016. Tänään käytäviin kongressin välivaaleihin hän on osallistunut 10 miljoonalla.
Kiinnostavaa on sekin, että kaikki ovat huolissaan oletetuista tai kuvitelluista ruplavirroista kansallismielisille puolueille ja pitävät niitä vaarallisena vaikuttamisena länsimaiden vaaleihin. Sen sijaan on salaliittoteoriaa ja antisemitismiä olla huolissaan Sorosin täysin avoimista dollarivirroista globalistipuolueille. Eikö se ole huolestuttavaa vaikuttamista?

Halla-aho: Jos kuvitellut ruplavirrat kansallismielisille puolueille ovat ”vaarallista vaalivaikuttamista”, miksi George Soroksen suuntaamat dollarivirrat ovat ”salaliittoteoriaa ja antisemitismiä”?

Yliopistojen kyky luoda uutta on aina perustunut omituisten persoonallisuuksien hyväksymiseen sellaisena kuin he ovat. Monella eriskummallisella akateemikolla on autismikirjon häiriö, joka ei kuitenkaan akateemisessa ympäristössä ole estänyt heitä kehittämästä tiedettä ja teknologiaa eteenpäin. Nykyisen akateemisen maailman tiukat puhekoodit ja poliittinen korrektius ajavat tällaiset luovat persoonallisuudet ulos yliopistolta, väittää psykologian professori Geoffrey Miller <a href="http://quillette.com/2017/07/18/neurodiversity-case-free-speech/">Quillette</a>-verkkolehdessä.

Kuvittele tilanne, jossa nuori Isaac Newton tulisi aikakoneella 1670-luvun Englannista opettamaan Harvardin yliopiston opiskelijoita syyslukukaudella 2017, professori Miller ehdottaa. Newtonilla olisi edelleen pakkomielteinen, paranoidinen persoonallisuus, Aspergerin oireyhtymä, paha änkytys, epävakaa mieliala ja ajoittaisia manian ja depression vaiheita.
<blockquote>Newtonin sosiaalinen kömpelyys olisi ajanut hänet ulos akateemisesta maailmasta ja sosiaalisesta mediasta</blockquote>
Newton olisi tänä päivänä alistettu Harvardin yliopiston puhekoodeille, jotka kieltävät kaiken &#8221;epäkunnioittavuuden muiden arvokkuutta kohtaan&#8221;. Koodirikkomukset veisivät Newtonin Harvardin omaan inkvisitiojärjestelmään, jonka virallinen nimi on tasa-arvon, erilaisuuden ja inkluusion toimisto.
Newton ei olisi pitkään kestänyt julkisena intellektuellina modernissa amerikkalaisessa kulttuurissa, Miller uskoo. Ennemmin tai myöhemmin hän olisi sanonut jotakin &#8221;loukkaavaa&#8221;, josta olisi kanneltu Harvardin yliopistoon, ja josta valtamedia olisi pöyristynyt. Newtonin sosiaalinen kömpelyys olisi ajanut hänet ulos akateemisesta maailmasta ja sosiaalisesta mediasta, eikä meillä olisi mekaniikan peruslakeja, Miller kärjistää.
<h4>Puhekoodien hallinta onnistuu vain &#8221;neurotyypillisiltä&#8221;</h4>
Millerin mukaan Yhdysvalloissa nyt vallitsevat puhenormit, jotka määräävät mitä saamme sanoa ja mitä emme, on luotu &#8221;normaaleille&#8221; aivoille. Samoin Yhdysvaltain yliopistojen muodolliset puhekoodit on kirjoitettu &#8221;neurotyypillisten&#8221; toimesta ja heitä varten.
<blockquote>Puhekoodien epämääräisyys, epäsysteemaattisuus, kaksoisstandardit ja loogiset epäjohdonmukaisuudet saavat systematisointiin taipuvaiset ihmiset menettämään hermonsa.</blockquote>
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Neurotyypillinen">Neurotyypillisillä</a> tarkoitetaan ihmisiä, joilla ei ole neurologista poikkeavuutta, kuten esimerkiksi autismikirjon ihmisillä.
Autismin kirjon lievä pää, Aspergerin syndroomalla diagnosoidut eli aspit ovat yliedustettuna varsinkin kovien luonnontieteiden, insinööritieteiden ja matematiikan alueilla. Tällaiset ihmiset ovat ylikorostuneesti systematisoijia. Nämä &#8217;nörtit&#8217; ajattelevat loogisesti, mutta he ovat huonoja lukemaan ja ennakoimaan toisten tunteita.
Puhekoodin laatijat kuitenkin Millerin mukaan olettavat, että jokainen yksilö yliopistokampuksella on täysin kykenevä kaiken aikaa..
a) käyttämään verbaalista älykkyyttään ja kulttuuritaustaansa ymmärtääkseen puhekoodeja, jotka ovat tarkoituksella epämääräisiä, äärimmäisen laveita ja kiertoilmaisuin määriteltyjä, ja jotka rajaavat, kuka saa sanoa kenelle missäkin asiayhteydessä mitä ja millä sanoin;
b) ymmärtämään mitkä ajatukset kulloinkin vallitsevien sosiaalisten normien mukaan kuuluvat niin sanotun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Overtonin_ikkuna">Overtonin ikkunan</a> sisälle eli hyväksyttävien ajatusten piiriin, ja mitkä ajatukset ovat &#8217;loukkaavia&#8217;, &#8217;epäsopivia&#8217;, &#8217;seksistisiä&#8217;, &#8217;rasistisia&#8217;, &#8217;islamofobisia&#8217; tai &#8217;transfobisia&#8217;;
c) käyttämään <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielen_teoria">mielen teoriaa</a> ennustamaan sataprosenttisella tarkkuudella, mitkä puheaktit saattavat olla loukkaavia jollekin, joka edustaa toista sukupuolta, ikää, rotua, etnisyyttä, kansallista alkuperää, sukupuolista suuntautumista, uskontoa tai poliittista käsitystä;
d) torjumaan &#8217;epäsopiva&#8217; puhe sataprosentisen luotettavasti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa jotka joku voi raportoida tai tallentaa;
e) ennustamaan sataprosenttisella tarkkuudella, mikä saattaa pöyristyttää vertaisia, opiskelija-aktivisteja, sosiaalista mediaa tai valtamediaa &#8211; joista mikä tahansa voi synnyttää negatiivista julkisuutta yliopistoa ja sen puhekoodi-inkvisitiota kohtaan &#8211; ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tai valitusoikeutta.
Millerin mukaan puhekoodien epämääräisyys, epäsysteemaattisuus, kaksoisstandardit ja loogiset epäjohdonmukaisuudet saavat systematisointiin taipuvaiset ihmiset menettämään hermonsa.
<blockquote>Koodeja sovelletaan hyvin valikoivasti.</blockquote>
&#8211; Useimmat puhekoodit esimerkiksi kieltävät kaikki loukkaukset, jotka perustuvat henkilön sukupuoleen, rotuun, uskontoon tai poliittisiin asenteisiin. Mutta aspiopiskelijat usein huomaavat, että näitä koodeja sovelletaan hyvin valikoivasti: on OK loukata &#8217;toksista maskuliinisuutta&#8217; ja &#8217;patriarkaattia&#8217;, mutta ei ole sopivaa kyseenalaistaa &#8217;palkkakuilua&#8217; tai &#8217;raiskauskulttuuria&#8217;; on OK loukata &#8217;valkoisia erioikeuksia&#8217; ja &#8217;Alt-Rightia&#8217;, mutta ei positiivista erityiskohteua tai &#8217;Black Lives Matteria&#8217;; on OK loukata aborttia vastustavia katolilaisia mutta ei shariaa kannattavia muslimeja, Miller kirjoittaa.
<h4>Puhekoodit rikkovat vuosisataisen oikeuden ilmaisuvapauteen</h4>
Millerin mukaan useimmat puhekoodit liittyvät oikeudenmukaisuusteorioihin, jotka perustuvat gender-ideologiseen feminismiin, kriittiseen rotuteoriaan ja sosiaaliseen konstruktionismiin, jotka kaikki hylkäävät parhaan tieteellisen näytön sukupuolieroista, rotueroista ja käyttäytymisgenetiikasta.
&#8211; Se että aspeja vaaditaan tunnustamaan nämä puhekoodit, jotka perustuvat räikeisiin valheisiin, loukkaa systematisoijien syvimpiä arvoja: logiikkaa, rationaalisuutta ja realismia, Miller kirjoittaa.
Millerin mukaan akateeminen maailma on vuosisadat ollut turvallinen paikka, safe space, neurologisesti epätyypillisille ihmisille kuten autismin kirjoon kuuluville ja muuten erikoisille persoonallisuuksille, joihin hän lukee myös itsensä.
&#8211; Me teemme siitä tuon turvasataman uudestaan, eivätkä yliopistojen hallintobyrokraatit mahda meille mitään. Miller kirjoittaa.
&#8211; Kaikki on meidän puolellamme: käyttäytymistiede, intellektuaalinen historia, liittovaltion laki, julkinen mielipide ja liberaalin tiedeyhteisön omat pyhät arvot diversiteetti ja inklusiivisuus. Neurodiversiteetti on tullut jäädäkseen, eikä meitä tulla enää vaientamaan.

Isaac Newton potkittaisiin pois tämän päivän Harvardista – inkvisitio tuomitsisi oudot persoonallisuudet vihapuhujiksi