Perussuomalainen 4/2025

Perussuomalainen 3/2025

Suomi mukana 11 jäänmurtajan megaprojektissa – Tavio: Jäänmurtajatilaukset vahvistavat Suomen ja Yhdysvaltojen strategista kumppanuutta

Strandman vaatii ripeitä toimia nuorten liikennekuolemien pysäyttämiseksi: ”Nykyiset keinot eivät ole riittäviä”

Onni Rostila: Minnesotan somalien massiivinen tukihuijaus paljastaa länsimaisen liberalismin sokean pisteen

EVA: Velka huolettaa suomalaisia – useampi haluaa jatkoa menojen leikkauksille kuin veronkiristyksiä

Puolet ruotsalaisista burkakiellon kannalla – vihervasemmisto vastustaa luonnollisista syistä

Elinkeinoministeri Sakari Puisto: Jäänmurtajatilausten eteneminen on merkittävä taloussignaali Suomelle

12-vuotias epäiltynä murhasta Malmössä – nuorin koskaan ampujaksi epäilty

Mäenpää ihmettelee kulttuurin ja urheilun rahoituksellista epätasapainoa: ”Todella kummallinen yhteiskunnallinen valinta”

Viraalivideo Minnesotan somalien päivähoitobisneksistä on saanut yli 110 miljoonaa katsojaa – valtamedia vaikenee

Mäenpää: Kuinkahan paljon taloudelle haitallinen maahanmuutto kasvattaa bruttokansantuotettamme?

Kotiavustaja raiskasi 100-vuotiaan – välttyi karkotukselta, koska siteet Ruotsiin ovat ”liian vahvat”

Sanna Antikaisen kolumni: Länsimainen joulu polvillaan – näin länsi antautuu

Helsingin yliopiston kunniatohtori on poliisin vanha tuttu – sai syytteen niskoittelusta Elokapina-mielenosoituksessa

Pysyvän oleskeluluvan ehdot kiristyvät loppiaisen jälkeen

Riikka Purra: Joulu on kuusia, tonttuja ja torttuja, lahjoja, lauluja, tuoksuja ja tunnelmaa

Professori Wall Street Journalissa: Woke-DEI ei toimi – tarvitaan näkemysten monimuotoisuutta

Perussuomalaiset toivottavat hyvää ja rauhallista joulua

Nassim Taleb

Lokakuun lopussa Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama lähetti kriittisen viestin häntä lähellä oleville, joita hän luonnehti poliittisesti valveutuneiksi (”woke”). Demokraattien hahmo ilmaisi huolensa siitä, että hänelle läheiset poliittiset voimat ovat menneet liian pitkälle identiteettipolitiikkansa kanssa. Tämä teksti pyrkii taustoittamaan, miten merkittävästä ilmiöstä on kyse, minne juuret ulottuvat, ja miten ilmiö sekä siihen viittaava käsite vaikuttavat Suomessakin politiikkaan.

Perinteiset ideologiat kuten sosialismi ja liberalismi sekä variaatiot kuten sosiaalidemokratia ja markkinaliberalismi ovat aiemmin auttaneet hahmottamaan länsimaisia jakolinjoja yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä. Valtion omistajuudessa, verotuksessa, työvoimapolitiikassa ja julkisen vallan tarjoamissa etuuksissa on viime kädessä kyse kansalaisen ja hallinnollisen auktoriteetin välisen suhteen määrittelystä.
Viime vuosina suurten ideologioiden merkitys politiikan kielessä on alkanut murtumaan. Politiikan peruspilareiden väitetään olevan liikkeessä. Brexitin ja Yhdysvaltain presidentinvaalien alla Suomenmaan <a href="https://www.suomenmaa.fi/paakirjoitus/mannerlaatat-liikahtelevat-politiikassa-6.3.110492.0f50275438">pääkirjoitus</a> &#8217;Mannerlaatat liikahtelevat politiikassa&#8217; (8.5.2016) alkoi huomiolla: ”Maailma ei ole valmis eikä vakaa, ja historia ei sittenkään loppunut”.
Fraasi viittaa yhdysvaltalaisen filosofin Francis Fukuyaman 90-luvun menestyskirjaan &#8217;Historian loppu ja viimeinen ihminen&#8217; (1992). Fukuyamalle kylmän sodan päättyminen, Berliinin muurin murtuminen ja Neuvostoliiton romahtaminen merkitsivät suurten ideologisten kamppailujen päättymistä liberaalin demokratian voittoon. Vielä uuden vuosituhannen kynnyksellä länsimaiden oli helppoa tuudittautua tarinaan liberaalidemokraattisen globaalin maailmanjärjestyksen voittamattomuudesta.
Kuluneen vuosikymmen aikana tapahtunut kehityskulku sai useammat ympäri maailmaa epäilemään historian lopun väistämättömyyttä. Suomen uutisissa aihetta <a href="https://www.suomenuutiset.fi/marko-hamilo-historian-lopusta-sivilisaatioiden-konfliktiin/">käsiteltiin perusteellisesti</a> jo kesällä 2016. Viimeistään brexit ja presidentti Donald Trumpin nousu olivat kylmä suihku niskaan monien maailmankuvalle. Tästä seuranneita shokkireaktioita, henkisiä erämaavaelluksia ja kivuliaita hyväksymisprosesseja on voinut lukea useista medioista vuodesta 2016 lähtien.
Mannerlaattavertaus esiintyy myös tuoreemmassa Marko Maunulan <a href="https://suomenkuvalehti.fi/americana/liikkuvatko-amerikkalaisen-politiikan-mannerlaatat-onko-republikaaneista-tulossa-tyovaenluokan-puolue/">tekstin</a> otsikossa (SK 4.2.2019). Maunula esittelee havaintojaan Yhdysvaltain politiikan polarisaatiosta ja republikaanien pyrkimyksestä hakea yhdistäviä tekijöitä entistä enemmän suurten ideologisten kysymysten varjoon jäävistä identiteettikysymyksistä ja jopa populistisista asenteista. Maunula on selittänyt Yhdysvaltain politiikan identiteettikysymyksistä jo vuosia ennen kuin termi identiteettipolitiikka alkoi yleistyä poliittisessa kielessä.
Kyse ei ole pelkästä polarisaatiosta. Suurten ideologioiden viitoittamia perinteisiä jakolinjoja ovat haastaneet globaalit ilmiöt kuten ilmastonmuutos, maahanmuutto sekä paikallisempia muotoja hakevat identiteettikysymykset. Ajatus perinteisistä poliittisista jakolinjoista poikkeaville ristikkäisille ulottuvuuksille ei ole uusi, mutta vasta identiteettipolitiikan nousu on tehnyt ilmiöstä globaalin ja näkyvän.
Samalla siitä on tullut voimakas ja erottuva sana, johon kiteytyy suuri määrä merkityksiä, historiaa, asenteita, inhimillisiä vaistoja, houkuttelevia poliittisia strategioita ja sudenkuoppia.
<h4>Identiteettipolitiikan nousu poliittiseksi muotikäsitteeksi</h4>
Suomessa yhden varhaisimmista kuvauksista identiteettipolitiikalle antoi tietokirjailija Ville Lähde jo eduskuntavaalien 2011 jälkeen:
&#8221;Identiteettipolitiikassa poliittisten ryhmien jäsenten tai äänestäjien näkemys itsestään ohjaa etusijassa heidän toimintaansa. Poliittinen kenttä ei näin jakaudu ensisijaisesti asioiden vaan identiteettien rakennusaineiden (uskontojen, elämäntapojen, etnisyyden, kansallisuuden, luokan, sukupuolen ja niin edelleen) mukaan. Puolueet ja poliittiset liikkeet yrittävät muokata itseään sellaiseen muotoon, että ne voivat omia erilaisia identiteettejä ohjelmiensa alle.&#8221;
Oxfordin sanakirjan määritelmän mukaan identiteettipolitiikka tarkoittaa &#8221;poliittisia positioita, jotka perustuvat ihmisten läheisiksi kokemiinsa sosiaalisiin ryhmiin, jotka voivat perustua ennemmin uskontoon, rotuun tai sosiaaliseen taustaan kuin perinteisiin poliittisiin puolueisiin.”
Tämä on merkittävä ero valistusajan ideologioihin kuten länsimaiseen liberalismiin, jonka ajatus vapaudesta ja samanarvoisuudesta lain edessä eivät ole identiteettikysymyksiä.
Moni kohdeyleisön identiteettiin vetoava ilmaisun muoto ei ole identiteettipolitiikkaa. Suosittua termiä saatetaan käyttää herkästi kuvaamaan mitä tahansa kulttuuriin, elämäntapaan tai henkilökohtaisiin asenteisiin liittyvää poliittista viestintää. On kuitenkin olennaista huomata, että identiteettipolitiikalla viitataan konkreettisiin poliittisiin kantoihin ja identiteetin rooliin jakolinjojen perusteena.
Esimerkiksi poliitikon henkilökohtainen sosiaalisen median päivitys joulukirkossa käymisestä, vegaaniateriastaan tai polkupyöräilystä vihreät ihonmyötäiset trikoot päällä voi vedota kannattajien identiteettiin ja tulla leimatuksi “identiteettipolitiikaksi”. Esimerkkitapausten kaltaiseen signalointiin ei kuitenkaan sisälly konkreettisia politiikkasuosituksia. Siksi niitä ei voi vielä sellaisenaan määritellä identiteettipolitiikaksi.
<h4>Identiteettipolitiikan kritiikkiä</h4>
Kirjailija Jonathan Rauchin mukaan identiteettipolitiikkaa on aina ollut olemassa, ja se pitäisi nähdä kaksijakoisena: hyvänlaatuinen identiteettipolitiikka eheyttää yhteiskuntaa, kun taas huonolaatuinen hajottaa. Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt on havainnollistanut tätä eroa vertaamalla Martin Luther Kingin tasa-arvovaatimuksia nykyaikaiseen yliopistoissakin opetettavaan intersektionaalisuuteen, eli identiteettiominaisuuksien ristikkäisvaikutuksiin.
Martin Luther King tavoitteli mustille tasa-arvoisia oikeuksia retoriikalla, joka vetosi Yhdysvaltojen syntyhistoriaan, kansakunnan yhteiseen tarinaan ja perinteisiin arvojulistuksiin. Puhe &#8221;amerikkalaisesta unelmasta&#8221; ja siitä, että &#8221;jokainen ihminen on luotu saman arvoiseksi&#8221; ei lyönyt kiilaa ihmisryhmien välille. Se ei myöskään nimennyt ihmisiä tai ryhmiä rooleihin, sortajiin, etuoikeutettuihin tai uhreihin.
Vastaavasti yliopistoissa myöhemmin hautuneet opit intersektionaalisuudesta ovat ajan myötä motivoineet ja tarjonneet oikeutusta vastakkainasettelulle.
Merkittävä varhainen esikuva intersektionaalisessa ajattelussa on oikeustieteen professori Kimberlé Crenshaw, jonka essee vuodelta 1989 havainnollisti mustan amerikkalaisen naisen kokemuksen poikkeavan yleisistä mustien tai naisten kokemuksista. Kuuluisassa tapauksessa General Motorsia syytettiin mustien naisten syrjinnästä, vaikka yritys kykeni osoittamaan, että se oli rekrytoinut sekä paljon mustia että naisia.
Haidt kuvaa, miten intersektionaalinen oppi jäsentelee sortoa useisiin tekijöihin kuten sukupuoleen, ikään ja viehättävyyteen. Kaikki arvokas tai ihailtava, jota jollain ryhmällä on, nähdään etuoikeutena ja sorron lähteenä niitä kohtaan, joilla sitä ei ole. Kun yhteiskunta määritetään suuren sorron matriisiksi, intersektionaalisuuden ydin on, etteivät pieniin osiin jäsennellyt vähemmistöt voi käydä kamppailujaan siiloissa – niiden on yhdistyttävä ja keskitettävä voimansa pääviholliseen: valkoiseen heteromieheen, joka on mahdollisesti kristitty, juutalainen tai ateisti. Haidt katsoo, että tällainen vastakkainasettelu stimuloi ihmisen ikiaikaisia heimoviettejä ja tarjoaa merkitystä ja tarkoituksen tunnetta.
Intersektionaalinen jaottelu rakentuu eroihin ihmisten välillä ja tarjoaa näin loputtomasti mahdollisuuksia uusin vastakkainasetteluihin. Haidtin mukaan vaarana esimerkiksi intersektionaalisen teorian lähteillä, yliopistokampuksilla, on ikuinen konfliktien kierre, sillä mikään kampus ei määritelmällisesti pysty täydellisesti eliminoimaan kaikkia sorron muotoja, mikroaggressioita ja väärinymmärryksiä. Amerikkalaisissa huippuyliopistoissa kuten Yalessa ja Berkeleyssä on äskettäin väitetty nähdyn vaientamista, uhkailua ja jopa väkivaltaa sortavaksi koettuja ideoita ja puhetta vastaan.
Haidt esittää retorisen kysymyksen: ovatko huippuyliopistot paikkoja, joissa vähemmistöjen sorto on vakavimmillaan, vai selittääkö rajuja reaktioita se, että yliopistoissa radikaali aktivismi on yleisintä?
Viime vuosina suurta medianäkyvyyttä saanut kanadalainen kliinisen psykologian professori Jordan B. Peterson on tullut tunnetuksi myös identiteettipolitiikan kriitikkona. Hänen mukaansa keskeinen ongelma on siinä, että erilaisia ryhmäidentiteettejä on loputon määrä. Määrittelyä voi jatkaa siihen saakka kunnes jokainen yksilö on oma identiteettiryhmänsä.
Perinteisten identiteettikategorioiden kuten etnisyyden, sukupuolen ja seksuaalisuuden lisäksi kriteerejä voisivat olla mm. älykkyys, viehättävyys, pituus ja paino. Yksittäisten kriteerien nostaminen politiikan keskiöön sortaisi määritelmällisesti muita potentiaalisesti yhtä relevantteja identiteettejä.
Lokakuussa 2019 kuultu Obaman kritiikki identiteettipolitiikkaa kohtaan ei ole suinkaan demokraattipiireissä ensimmäinen tai uusi ilmiö. Esimerkiksi pitkäaikainen demokraattien tukija, professori Mark Lilla kritisoi ilmiötä jo vuonna 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen ilmestyneessä kirjassaan The Once and Future Liberal. After Identity Politics. Lilla näki demokraattien identiteettipolitiikan yhtenä Hillary Clintonin vaalitappiota selittäneenä tekijänä: ihmisten välisten eroavaisuuksien juhlistamisen sijaan politiikassa olisi pitänyt korostaa yhdistäviä tekijöitä. Lilla kuvaa, että jopa kouluissa eri identiteettiryhmille tarjotaan omia historianarratiiveja, mikä vaikeuttaa yhteisen kokonaiskuvan muodostamista.
Sananvapausaktivisti Jarkko Tontti on tarkastellut ilmiötä perusteellisesti ja näkee sen rantautuneen Suomeen mm. kulttuurisen omimisen käsitteen muodossa. Enemmistö tai toinen identiteettiryhmä ei kyseisen ihanteen mukaan saisi esittää toista identiteettiryhmän edustajaa esimerkiksi taideteoksessa tai populaarikulttuurissa. Suomessa vasemmistopiireissä syntyi kohu vuonna 2017, kun Ylen Pressiklubia juontanutta Sanna Ukkolaa syytettiin ”kulttuurisesta omimisesta” hänen käytettyään intiaanipäähinettä rekvisiittana suorassa lähetyksessä. Seuraavana vuonna Yle <a href="https://www.suomenuutiset.fi/inarinsaamelainen-korutaiteilija-inka-kangasniemi-ihmettelee-ylen-paatosta-sensuroida-herra-heinamaki-ohjelma-pikku-kakkosesta/">hyllytti</a> Pikku Kakkosen lastenohjelman Herra Heinämäen Lato-orkesterin. Syynä oli intiaanihahmo. Saamelaisaktivisti Petra Laiti oli valittanut asiasta Twitterissä.
<h4>Identiteettipolitiikka voi uhata jopa globalistien ihanteita</h4>
Historian loppua 90-luvulla julistanut Fukuyama on sittemmin korjannut joitain aikaisempia, nykyisin idealistisilta näyttäviä, käsityksiään. Viime vuosina hän on väittänyt identiteetillä olevan merkitystä jopa maailmanpolitiikan tasolla. Uusimmassa kirjassaan &#8217;Identity. The demand for dignity and the politics of resentment.&#8217; (2018) Fukuyama kuvaa identiteettipolitiikkaa maailmanlaajuiseksi ongelmaksi:
“Identiteettipolitiikan nousu on modernien liberaalien demokratioiden suurimpia uhkia, ja ellemme pyri saavuttamaan universaalia ymmärrystä ihmisen arvokkuudesta, juutumme itse pysyvään konfliktiin.&#8221;
Fukuyama pyrkii ymmärtämään ilmiön taustalla vaikuttavia tavallisia ja helposti tunnistettavia tekijöitä ilman demonisointia tai hurmoksellisuutta. Hän määrittelee identiteetin kumpuavan pohjimmiltaan arvokkuuden tarpeesta. Identiteetin merkitys kasvaa väistämättä, kun ympäröivän yhteiskunnan sosiaaliset normit etääntyvät yksilön sisäisestä minuudesta ja omanarvontunnosta.
Pohjaa ajatuksilleen Fukuyama hakee mm. 1800-luvun hegeliläisestä filosofiasta, joka pitää sosiaalisen statuksen tavoittelua ihmiskunnan keskeisenä eteenpäin ajavana voimana. Esimerkiksi taloudellisista vaikeuksista tulee Fukuyaman mukaan paljon polttavampia poliittisia kysymyksiä, jos niihin liittyy voimakkaita tunteita kuten pelkoa halveksutuksi tulemisesta.
Fukuyaman erityisen kritiikin kohteena on perinteisen politiikan taustalla vaikuttanut taloustieteellinen maailmankuva sen mekaanisine oletuksineen. Taloustiede kuvaa keinoja tavoitella ihmisille mielekkäitä asioita, mutta ei itsessään selitä psykologista mieltymysten muodostumista ja muutoksia ajan yli. Ennen kaikkea pelkistetty taloustieteellinen maailmankuva selittää rajallisesti identiteetin merkitystä tai identiteettipolitiikkaa.
Fukuyaman mukaan taloustieteellinen käsitys politiikasta typistää sen rationaalisten yksilöiden hyödyn maksimoinnin jatkeeksi. Vastaavasti identiteettipolitiikassa on kyse psykologisista kokemuksista ja merkityksistä, joita on mahdotonta syöttää mekaanisiin taloustieteellisiin malleihin.
Samalla kun Fukuyama näkee identiteetin olevan erottamaton osa ihmisluontoa ja paikallista kokemusmaailmaa, hän uskoo kritiikittömästi mahdollisuuksiin hillitä identiteettipolitiikkaa ja uudelleenohjelmoida ihmisten identiteettiä keskusjohtoisesti vapaissa yhteiskunnissa. Hän visioi rohkeasti mm. EU-tason poliittisia toimenpiteitä maanosan yhteisen kansalaisuuden ja identiteetin rakentamiseksi. Vaikka Fukuyama vastustaa identiteettipolitiikkaa ja yrittää tarjota ideoita nykypäivän kontekstiin, tarkkaavainen lukija saattaa edelleen miettiä skeptisesti, onko hän lopulta päässytkään pitkälle 90-luvun globalistisesta idealismistaan.
<h4>Identiteettipolitiikan merkitys ja johtopäätöksiä</h4>
Identiteettipolitiikka ilmiönä ja terminä voi auttaa ymmärtämään poliittista liikehdintää, joka halkoo perinteisiä ideologisia jakolinjoja. Toisaalta identiteettipolitiikka voi myös johtaa harhaan. Termi voi olla retorinen keino toisen leimaamiseksi, lokeroimiseksi ja poliittisen keskustelun ohjaamiseksi sivuraiteelle.
Katkelma Ville Lähteen kirjoituksesta keväältä 2011 havainnollistaa tätä kaksijakoisuutta:
&#8221;Vastakkainasettelu ja sen luoma arvovalta eri osapuolille kestää vain, jos esimerkiksi rasismi-, muukalais- tai homokeskustelu pitävät koko politiikan kenttää panttivankinaan.&#8221;
Identiteettipolitiikalla on potentiaalia haastaa perinteisiä politiikan prioriteetteja ja toimintatapoja. Kun marginaaliryhmät rummuttavat politiikan keskiöön useimmille triviaaleja tai jopa yhdentekeviä teemoja, se voi painostaa suuret massat valitsemaan puolensa ja erkaannuttaa niitä entisestään.
Identiteettipolitiikka on houkutteleva ja monesti jopa ainut tie pienille äänekkäille vähemmistöille hankkia suhteellista kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa ja saada aikaan muutosta. Kirjassaan Oma nahka pelissä (engl: Skin in the game) Filosofi Nassim Taleb on selittänyt auki tätä epäsymmetristen strategioiden logiikkaa lukuisten havainnollistavien esimerkkien avulla. Suomen Uutiset <a href="https://www.suomenuutiset.fi/riskin-ulkoistaminen-toisille-johtaa-tuhoisiin-kokeiluihin-nassim-taleb-usko-kultaiseen-saantoon/">kirjoitti</a> Talebin kirjasta viime vuonna.
Suomen kaltaisessa yhtenäiskulttuurissa identiteettipolitiikan kannalta olennaiset ristikkäisulottuvuudet voivat myös olla houkutteleva keino erottua merkityksellisesti. Perinteisiä jakolinjoja halkovat ja niitä vasten triviaaleiltakin näyttävät kysymykset kulttuurista voivat auttaa lähestymään äänestäjiä, jos perinteisissä poliittisissa kysymyksissä on vähemmän liikkumavaraa.
Vastaavasti identiteettipolitiikka-termin yli-innokas ja holtiton käyttö voi haitata asiallista sisältökeskustelua. Tiettyjen teemojen tai jopa aihekokonaisuuksien lokeroiminen identiteettipolitiikan piiriin luo aidon leimautumisen pelon ja voi tarjota tekosyyn vältellä aihetta. Esimerkiksi minkä tahansa maahanmuuttoon liittyvän keskustelun trivialisoiminen ja leimaaminen identiteettipolitiikaksi voi estää näkemästä yksittäisen kysymyksen merkitystä mm. kansantaloudelle tai perinteisille suurille ideologisille kiistoille.
Identiteettipolitiikka on yleistyvä ilmiö, koska se on paikoittain tehokas ja houkutteleva strategia erinäisille toimijoille. Identiteettiin liittyvät ja triviaaleilta tuntuvat teemat kasvattavat merkitystään, kun poliittisten ryhmien liikkumavara ja uskottavuus vaihtoehtoina vähenevät muissa kysymyksissä.
Ilmiön vaikuttavuutta ei myöskään vähennä se, että moni pelkää ja haluaa vältellä kaikkea identiteettipolitiikkaan liittyvää.

Identiteettipolitiikka mennyt överiksi – jopa Obama säikähti?

Yhdysvaltalais-libanonilainen filosofi ja tutkija Nassim Taleb tunnetaan kirjastaan Musta joutsen, joka käsittelee sitä, miten erittäin epätodennäköiset asiat voivat muuttaa maailmaa valtavasti. Uudessa kirjassaan Skin in the Game pohtii arkielämän kätkettyjä epäsymmetrioita. Taleb kritisoi kirjassaan yhteiskunnallisia järjestelmiä, joissa päätöksentekijä ei itse joudu kantamaan vastuuta riskin realisoitumisesta.
Yhdysvaltalainen ekonomisti <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Arnold_Kling">Arnold Kling</a> kutsuu taloustiedettä popularisoivan <a href="https://fee.org/articles/skin-in-the-game-a-political-treatise-for-liberty-that-turns-the-golden-rule-upside-down/">FEE-ajatuspajan sivustolla</a> Talebin kirjaa poliittiseksi tutkielmaksi vapaudesta, jossa etiikan kultainen sääntö kääntyy päälaelleen.
Kultainen sääntö on muun muassa kristinuskon ja konfutselaisuuden tunnustama periaate, joka kehottaa ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän. Taleb kannattaa ennemminkin sen kaksoisnegaatiota, jossa päätavoitteena on haitan välttäminen. Tämä &#8221;hopeinen sääntö&#8221; kuuluu: älä tee muille sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.
Perinteisesti utilitarismin päämääränä on olliut mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. Kaksoisnegaatio vaatii tuottamaan mahdollisimman vähän haittaa kaiken kaikkiaan. Klingin mukaan hopeinen sääntö kehottaa meitä olemaan varovaisia ja kohtuullisia, kun ajamme sosiaalisia uudistuksia.
Keskity siis hoitamaan omat asiasi äläkä päätä toisten puolesta, mikä on heille hyväksi. Talebin mukaan tiedämme paljon tarkemmin, mikä on pahaa kuin mikä on hyvää.
Kun valtion virkamies päättää, mikä on sinulle hyväksi, virkamiehen päätöksestä on seurauksia sinulle, muttei hänelle itselleen. Tämä synnyttää Klingin mukaan yhden niistä epäsymmetrioista, joista Taleb on huolissaan.
Talebin keskeinen väite on, että kun ihmiset joutuvat itse kohtaamaan valintojensa seuraukset, he ottavat riskejä, jotka ovat yhteiskunnan kannalta rakentavia. Sen sijaan jos heillä ei ole &#8221;oma nahka pelissä&#8221;, he ottavat haitallisia ja vaarallisia riskejä, &#8221;istuvat toisten housuilla tuleen&#8221;.
<h4>Vanhoissa instituutioissa on viisautta</h4>
Taleb otti hiljattain kantaa myös maahanmuuttoon. <a href="https://www.suomenuutiset.fi/mustan-joutsenen-kirjoittaja-nassim-taleb-varoittaa-avaamasta-rajoja-kristittyna-libanonilaisena-nain-hallitsematon-painajaismainen-maahanmuutto-aiheutti-sisallissodan/">Suomen Uutiset kertoi</a>, että Talebin <a href="https://twitter.com/nntaleb/status/1013166731098054657">twiittaukset</a> ovat herättäneet laajaa keskustelua. Hän ottaa niissä voimakkaasti kantaa avoimia rajoja vastaan.
Talebin ajattelua voi soveltaa myös maahanmuuttopolitiikan tekijöihin. Vapaata liikkuvuutta kannattavat hyväosaiset asuvat usein sellaisissa kaupunginosissa, joita haitallinen maahanmuutto ei vaivaa. Avoimien rajojen politiikan riskit realisoituvat toisissa kaupunginosissa.
Taleb uskoo, että yhteiskunta oppii ja kehittyy yrityksen ja erehdyksen prosessissa. Yksilöt eivät välttämättä opi omista tai toistenkaan virheistä, mutta järjestelmä oppii, kun huonosti toimivat ideat hylätään ja hyvin toimivat jäävät käyttöön. Taleb päätyy konservatiivien suosimaan johtopäätökseen, jonka mukaan sellaisia ideoita ja käytäntöjä, jotka ovat säilyneet pitkiä aikoja, on syytä kunnioittaa, vaikka nämä ajatukset ja käytännöt tuntuisi intuitionvastaiselta.
Talebin ajatus on täydellisessä ristiriidassa sen liberaalin uskomuksen kanssa, jonka mukaan se, että &#8221;niin on aina aiemminkin tehty&#8221;, ei ole hyvä argumentti jonkin instituution tai käytännön säilyttämiseksi.
Talebin mukaan riskien arvioinnissa on otettava huomioon äärimmäisen tuhoisan tapahtuman mahdollisuus siitäkin huolimatta, että tällaiset ovat hyvin epätodennäköisiä. Se, että onnettomuuksissa kuolee enemmän ihmisiä kuin terrorismiin tai tartuntatauteihin on Talebin mielestä huono perustelu suhtautua terrorismiin tai tartuntatauteihin kevyesti.
<h4>Vaarallisimpia ovat &#8221;idiootit älyköt&#8221;</h4>
Talebin mukaan surkeimmin riskejä arvioivat ne, joilla ei ole &#8221;oma nahka pelissä&#8221;. Erityisen vaarallisia ovat intellektuellit, joilla on vaikutusvaltaa, mutta jotka yleensä testaavat ideoitaan kaikilla muilla paitsi itsellään.
Talebilla on oma termikin idiooteille älyköille: The IYI [intellectual yet idiot]. He ovat Talebin mukaan olleet historiallisesti väärässä stalinismin, maoismin, transrasvojen, freudilaisuuden, matalahiilihydraattisen ruokavalion, kaupunkisuunnittelun ja monen muun fanittamansa asian kohdalla.
Taleb kannattaa vapautta, joka hänen mukaansa edellyttää vallan hajauttamista niin, että se, jolla on mahdollisuus tehdä jostakin asiasta päätös, kantaa myös vastuun sen päätöksen seurauksista. Sellaisista instituutioista taas tulee päästä eroon, jotka antavat yksilöiden ottaa riskejä, jotka realisoituvat toisten maksettaviksi.
Kling huomauttaa, että vuoden 2008 finanssikriisiin johtivat rahoituslaitokset, jotka olivat &#8221;too big to fail&#8221;, liian suuria päästettäväksi kaatumaan. Ja hallitukset ratkaisivat ongelman lisävelalla ja paisuttamalla keskuspankkien taseita. Näin riskit siirrettiin tulevaisuuden veronmaksajille, ja luotiin uuden, ehkä entistä pahemman kriisin ainekset.

Riskin ulkoistaminen toisille johtaa tuhoisiin kokeiluihin –  Nassim Taleb ei usko ”kultaiseen sääntöön”

Yhdysvalloissa asuva talousmatemaatikko Nassim Nicholas Taleb tunnetaan parhaiten kirjastaan Musta joutsen, joka käsittelee sitä, miten erittäin epätodennäköiset asiat voivat muuttaa maailmaa valtavasti. Vuonna 2007 julkaistussa kirjassa Taleb varoitti tulossa olleesta pankkikriisistä etukäteen. Nyt Taleb on kirjoittanut <a href="https://twitter.com/nntaleb/status/1013166731098054657">sarjan maahanmuuttoon liittyviä twiittejä</a>, jotka ovat herättäneet laajaa keskustelua. Hän ottaa voimakkaasti kantaa avoimia rajoja vastaan. 

Talousmatemaatikko kaipaa maahanmuuttoon hallittua symmetriaa.
&#8211; Intellektuaalit eivät ymmärrä maahanmuuton yhteydessä symmetrian eettistä käsitettä, Taleb kirjoittaa.
Talebin mukaan avoimet rajat toimivat vain, jos yhtä monta ihmistä Euroopasta ja USA:sta haluaa muuttaa Afrikkaan tai latinalaiseen Amerikkaan kuin sieltä haluaa tulla Eurooppaan ja USA:han.
&#8211; Hallitsemattomalla maahanmuutolla on kaikki valloituksen ominaisuudet, Taleb jatkaa.
<h4>Varoittaa libanonisoitumisesta</h4>
Libanonilaissyntyinen Taleb varoittaa länsimaita Libanonin kohtalosta.
&#8211; Kristittynä libanonilaisena näin, miten palestiinalaisten hallitsematon, painajaismainen maahanmuutto aiheutti sisällissodan.
Taleb kertoo viettävänsä yhä osan ajastaan Libanonissa ja nähneensä myös syyrialaisten maahanmuuton vaikutukset.
&#8211; Minä halveksin näitä hyvesignaloivia avointen rajojen imbesillejä, Taleb kirjoittaa.
Hyvesignaloinnilla (engl. &#8221;virtue signaling&#8221;) viitataan siihen, että joku pyrkii esittämään &#8221;hyvää ihmistä&#8221; kannattamalla yleisesti hyviksi koettuja asioita tai aatteita.
<h4>Aiempien valloitusten vääryyksiä ei voi enää korjata</h4>
Eräs usein toistuva argumentti maahanmuuttokeskustelussa on se, että kansainvaelluksia ja valloitusretkiä on tapahtunut ennenkin ihmiskunnan historiassa. Taleb haluaa korostaa, että menneitä vääryyksiä on mahdoton korjata. Amerikan löytöretkiä tai pronssikautisia kansainvaelluksia ei voida enää peruuttaa, joten Talebin mukaan on turha vängätä siitä, kuka teki mitä joskus sata vuotta sitten.
&#8211; Nykyaikaisia moraalikäsityksiä ei voida siirtää menneisyyteen ja tuomita menneisyyden ihmisiä niiden perusteella, Taleb sanoo.
Esimerkkinä hän mainitsee, että jos Kolumbuksen löytöretkeä pidetään vääryytenä, meidän on myös vaadittava azteekit tilille siitä, että he valloittivat ja alistivat heikompia naapuriheimojaan.

Mustan joutsenen kirjoittaja Nassim Taleb varoittaa avaamasta rajoja – ”Kristittynä libanonilaisena näin, miten hallitsematon, painajaismainen maahanmuutto aiheutti sisällissodan”

Nassim Taleb

Identiteettipolitiikka mennyt överiksi – jopa Obama säikähti?

Riskin ulkoistaminen toisille johtaa tuhoisiin kokeiluihin – Nassim Taleb ei usko ”kultaiseen sääntöön”

Mustan joutsenen kirjoittaja Nassim Taleb varoittaa avaamasta rajoja – ”Kristittynä libanonilaisena näin, miten hallitsematon, painajaismainen maahanmuutto aiheutti sisällissodan”

Uusimmat

Suomi mukana 11 jäänmurtajan megaprojektissa – Tavio: Jäänmurtajatilaukset vahvistavat Suomen ja Yhdysvaltojen strategista kumppanuutta

Strandman vaatii ripeitä toimia nuorten liikennekuolemien pysäyttämiseksi: ”Nykyiset keinot eivät ole riittäviä”

Onni Rostila: Minnesotan somalien massiivinen tukihuijaus paljastaa länsimaisen liberalismin sokean pisteen

EVA: Velka huolettaa suomalaisia – useampi haluaa jatkoa menojen leikkauksille kuin veronkiristyksiä

Puolet ruotsalaisista burkakiellon kannalla – vihervasemmisto vastustaa luonnollisista syistä

Elinkeinoministeri Sakari Puisto: Jäänmurtajatilausten eteneminen on merkittävä taloussignaali Suomelle

12-vuotias epäiltynä murhasta Malmössä – nuorin koskaan ampujaksi epäilty

Mäenpää ihmettelee kulttuurin ja urheilun rahoituksellista epätasapainoa: ”Todella kummallinen yhteiskunnallinen valinta”

Viraalivideo Minnesotan somalien päivähoitobisneksistä on saanut yli 110 miljoonaa katsojaa – valtamedia vaikenee

Mäenpää: Kuinkahan paljon taloudelle haitallinen maahanmuutto kasvattaa bruttokansantuotettamme?

Viikon suosituimmat

Viraalivideo Minnesotan somalien päivähoitobisneksistä on saanut yli 110 miljoonaa katsojaa – valtamedia vaikenee

Kotiavustaja raiskasi 100-vuotiaan – välttyi karkotukselta, koska siteet Ruotsiin ovat ”liian vahvat”

Sanna Antikaisen kolumni: Länsimainen joulu polvillaan – näin länsi antautuu

Helsingin yliopiston kunniatohtori on poliisin vanha tuttu – sai syytteen niskoittelusta Elokapina-mielenosoituksessa

Pysyvän oleskeluluvan ehdot kiristyvät loppiaisen jälkeen

Onni Rostila: Minnesotan somalien massiivinen tukihuijaus paljastaa länsimaisen liberalismin sokean pisteen

Riikka Purra: Joulu on kuusia, tonttuja ja torttuja, lahjoja, lauluja, tuoksuja ja tunnelmaa

Professori Wall Street Journalissa: Woke-DEI ei toimi – tarvitaan näkemysten monimuotoisuutta

Mäenpää: Kuinkahan paljon taloudelle haitallinen maahanmuutto kasvattaa bruttokansantuotettamme?

Perussuomalaiset toivottavat hyvää ja rauhallista joulua

Toimitus suosittelee

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Tutkimus: Oikeistolaiset osoittavat enemmän empatiaa vasemmistolaisia kohtaan kuin vasemmistolaiset oikeistolaisia kohtaan – epäsymmetriaa selittävät ankarat moraaliset tulkinnat

Vasemmistopuolueet pyrkivät edistämään maahanmuuttoa, koska ne hyötyvät siitä: Tutkimustieto kertoo, että maahanmuutto tuo vasemmistolle lisää äänestäjiä

Perussuomalainen 4/2025

Perussuomalainen 3/2025