Suomi on raskaasti velkaantunut maa, ja myös Suomen luottoluokitus heikkeni kesällä. Tilanteen seurauksena Riikka Purran johtama valtionvarainministeriö julkaisi elokuun alussa 900 miljoonaa euroa kattavan esityksen uusista leikkauskohteista. Säästölista on osa valtiovarainministeriön ehdotusta valtion ensi vuoden budjetiksi.
Vastaanotto esitykselle on ollut varsin kriittinen niin hallituksen sisällä kuin oppositiossa – johtuen varmasti siitä, että säästöesitykset ovat mukailleet linjaa, jonka mukaan suomalaisten hyvinvoinnille toissijaiset menot ovat leikkauskohteina ensisijaisia.
Suomen Perustan videolla ajatuspajan toiminnanjohtaja Simo Grönroos jututtaa kansantaloustieteen emeritusprofessori Matti Viréniä valtionvarainministeriön säästölistasta ja sen herättämistä reaktioista.
Viime vuosina on menetetty pelimerkkejä
Virén sanoo, että vaikka säästölistaa on kritisoitu, ennen kaikkea huomiota tulisi nyt kiinnittää siihen, että budjettiehdotuksen loppusumma on noin 90 miljardia euroa. Samalla kuitenkin valtiolle arvioidaan tulopuolella kertyvän verotuloja vajaat 70 miljardia. Budjettiehdotus on 9,9 miljardia alijäämäinen. Jos huomioidaan kertaluonteinen tuloutus Valtion asuntorahastosta, on alijäämä 7,6 miljardia euroa.
Toisin sanoen, nyt esitetty säästölistakin jää vielä isossa kuvassa vielä vaatimattomaksi.
– Verotulojen ja menojen välinen ero on siis nyt 20 miljardia. Kun nyt julkisuudessa keskustellaan näistä 900 miljoonan säästöistä, sitä kokonaisuutta tulisi verrata tähän 20 miljardiin, koska se kertoo paremmin, minkä suuruusluokan asioiden kanssa nyt ollaan tekemisissä.
Valtion taloudesta kiinnostuneita Virén kehottaakin ennen kaikkea tarkastelemaan tulojen ja menojen välistä suhdetta, eikä niinkään pelkästään veroastetta tai menojen kokonaismäärää.
On myös hyvä katsoa, mitä sellaisia asioita tapahtuu, jotka eivät näy tilinpidossa, Virén sanoo.
– Siellä ei näy sitä, että esimerkiksi Uniper-kaupoissa me menetettiin ehkä 10 miljardia euroa, tai että veronmaksajia odottaa jo EU-elvytyspaketin rahoittaminen, noin 7 miljardia ja siihen korot päälle. Nämäkin ovat menetyksiä, jotka tulisi ottaa huomioon kokonaistilannetta arvioidessa. Pelimerkkejä on siis menetetty viime vuosina.
Talouden tappavaa lumipalloefektiä tulee nyt välttää
Valtiovarainministeri Purra on todennut, että velkaantumista ei saada hallintaan ilman merkittäviä lisäsopeutuksia. Purra ei kuitenkaan ehdota leikkauksia valtion ydintehtävistä eikä veroja haluta korottaa, siksi sopeutukset ehdotetaan toteutettaviksi kokonaan toissijaisia menoja karsimalla. Leikkauslistalla ovat esimerkiksi yritystuet ja t&k -menot.
Talousprofessori Virén pitää valintoja sopivina ja muistuttaa, että leikkaamatta jättäminen ei ole nyt vaihtoehto.
– Jos valtiontalouden tila jätetään siihen, että alijäämää on noin kymmenen miljardia, velan kumuloimista ei voida samalla jatkaa, vaan ennen pitkää eteen tulee selvitystila. Samanaikaisesti korkojen maksutilanne heikkenee, eli velka kasvaa ja korot nousevat. Tällainen lumipalloefekti tappaa talouden.
Yritystuilla jopa kilpailua vääristäviä vaikutuksia
Virénin mukaan kaikki ehdotetut sopeutustoimet ovat oikeansuuntaisia, joskin mittaluokka voisi hänen mielestään olla vieläkin suurempi, koska leikkausvaraa on.
– Jos ajatellaan esimerkiksi yritystukia, niin niiden vaikuttavuus on ollut tutkimusperäisesti heikko. Kaiken kaikkiaan yritystuilla taloutta ei saada piristymään. Monet tuet ovat hankalia myös siksi, että ne vääristävät kilpailua, kuten vaikkapa merenkulun tuet.
Virén myös muistuttaa, että yritystukijärjestelmä perustuu pitkälti taitavien lobbarien vaikutustyöhön.
– Ei ole mitään taetta, siitä, että nämä tuet olisivat järkeviä edes jollain tasolla – siis ajatellen talouskasvua.
Kehitysapu on tehotonta
Säästöjä ehdotetaan kohdistettavaksi myös kotouttamiseen ja maahanmuuttoon, Suomen ulkopuolelle kohdistuvaan rahoitukseen. Ehdotuksessa myös esimerkiksi kiintiöpakolaisjärjestelmää esitetään lakkautettavaksi kokonaan.
Tämä hallitus myös leikkaa Suomen kehitysavusta 1 305 miljoonaa euroa vaalikauden aikana. Se on enemmän kuin mikään aiempi hallitus on kehitysavusta koskaan leikannut.
Talousprofessori Virén korostaa, että etenkin kehitysyhteistyömenot ovat järjestelmä, jossa Suomi on sangen yksipuolisesti vain maksajan roolissa.
– On vaikea nähdä, miten se raha palautuisi meille. Mitään tällaisia selvityksiä ei kuitenkaan ole olemassa. Jos osa kehitysavusta esimerkiksi palautuisi Suomelle vaikkapa vientituloina, niin varmuudella se näkyisi jossain. Mutta sellaisia otsikoita ei vain näe. Sen sijaan sisäpiiriltä saadaan jälkikäteen paljastuksia kehitysavun tehottomuudesta.
Maahanmuuttoon hupenevia rahoja tarvitaan muualla
Kiintiöpakolaisjärjestelmä on yksi julkista taloutta rasittava kohde, Virén toteaa.
– Kiintiöpakolaisten ottaminen on kallista, koska kuluja alkaa kertyä sosiaaliturvamenojen muodossa. Kun puhutaan kotouttamisesta ja kiintiöpakolaisten kustannuksista, tulisi laskea kokonaiskustannukset, eli millainen pakolaisista kertyvä summa loppujen lopuksi on, vaikkapa 50 vuoden kuluttua.
Ajatuspaja Suomen Perustan tutkimuksissa on selvitetty, että Suomeen jäävän turvapaikanhakijan nettomääräiset elinkaarikustannukset ovat keskimäärin jopa miljoona euroa.
Virén kuvaa humanitaarisen maahanmuuton kokonaisuutta kuin Ponzi-peliksi, joka ei tule päättymään hyvin.
Talousprofessori korostaa, että humanitaariseen maahanmuuttoon hupenevia rahoja tarvittaisiin akuutisti muuallakin, kuten terveyspalvelujen järjestämiseen Suomessa.
– Kun nyt raha ei kunnolla riitä edes akuutin perusterveydenhoidon tarjoamiseen, vanhuspalveluista puhumattakaan, niin ollaanko näistä sitten valmiita tinkimään? Viime kädessä rahat ovat pois näistä palveluista.
